Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset ja nopea naimisiin meno
25.07.2011 |
Miten mulle jäi Meidän häistä fiilis, että pariskunta meni nopeasti naimisiin jotta pääsisivät sänkypuuhiin? Ensin sanoivat että tärkeintä on löytää henkinen yhteys ja oppia tuntemaan toinen ennen kuin halu valtaa, eipä sitä arkea ja toista ihan kamalasti opi puolessa vuodessa tuntemaan. Koko jakso oli kuitenkin täynnä hääyötä ja spekulointia miten se menee ja kuinka odottavat. Muutenkin esiaviollista seksiä vastustavat ei kauaa seurustele ennen vihkimistä.
Herttainen pari muuten kyllä
Kommentit (54)
uskovaisille eikä kukaan ala seurusteleen jos ei tosissaan oo menossa naimisiin ja perustamassa perhettä. Ei kaikki seurustele "vain puoli vuotta". Minä ja mieheni seurusteltiin 2 vuotta ja olemme nyt olleet onnellisesti 6 vuotta naimisissa. Ei päivääkään oo kaduttanu olla harrastamatta esiaviollista seksiä. Seurustelumme oli kaunista ja huoletonta. Nyt elämämme vielä ihanampaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harjoitella tai kokeilla (eli avoliitto), jotta "tietää" mennä oikean ihmisen kanssa naimisiin. Avioliitto on yhteen kasvamista ja yhdessä opettelemista, yhteisten tapojen luomista ja oman paikan löytämistä.
Seksi on samoin opettelua. Opitaan tuntemaan toinen ja mistä toinen tykkää, mistä itse tykkää, mistä molemmat nauttivat. Siihen menee aikaa. On todella naiivia valita kumppani seksin vuoksi. Seksi muuttuu vuosien myötä!
Me seurustelimme puoli vuotta ennen kihloihin menemistä, joka on jo lupaus avioliitosta ja vakaa aikomus mennä naimisiin - ei mikään "syvempi" seurustelusuhde. Naimisiin mentiin 2v seurustelun aloittamisen jälkeen. Kohta tulee 11v hääpäivä.
Seksi oli meille aluksi opettelua, se oli molemmille uusi asia. Tuntuu todella hyvältä, että olemme saaneet olla toistemme ensimmäiset ja opetella koko asian yhdessä ilman menneisyyden taakkoja tai toisiin ihmisiin vertailemista.
että esiaviollista seksiä harrastavat ihmiset ei opettele tuntemaan toisiaan myös seksuaalisesti tai opettele tietämään mistä kumppani nauttii? Miten sinä kuvittelet heidän sekstaavan? Naivan menemään välittämättä kumppanin ajatuksista tai haluista? Anteeksi että nauran, mutta tuo nyt oli varmaan tyhmin mielipide mitä tällä palstalla ikinä olen lukenut.
Toinen mikä minulla naurattaa uskovaisissa (jotka vastustaa esiaviollista seksiä) on se että he kuvittelevat että muut nai tuolla puskissa ihan kenen tahansa vastaantulijan kanssa... No haloo. Minulla ikää 35 vuotta ja kokemusta 2 miehestä oma mieheni mukaanlukien. Että en kovin seksihurjastelijaksi itseäni väittäisi.
Ja kolmas naurun aihe. Sulla on kokemusta seksistä yhden kumppanin kanssa ja ok, sun miehes ehkä on hyvä tyyppi joka ottaa sinut huomioon. Mutta et voi totisesti väittää että kaikki uskovaiset miehet ja naiset ottaa puolisonsa halut ja toiveet seksissä huomioon. Ihan samalla tavalla teissä uskovaisissakin on tyyppejä joille toinen ihmiset toiveet on aivan sama...
harjoitella tai kokeilla (eli avoliitto), jotta "tietää" mennä oikean ihmisen kanssa naimisiin. Avioliitto on yhteen kasvamista ja yhdessä opettelemista, yhteisten tapojen luomista ja oman paikan löytämistä.
Seksi on samoin opettelua. Opitaan tuntemaan toinen ja mistä toinen tykkää, mistä itse tykkää, mistä molemmat nauttivat. Siihen menee aikaa. On todella naiivia valita kumppani seksin vuoksi. Seksi muuttuu vuosien myötä!
Me seurustelimme puoli vuotta ennen kihloihin menemistä, joka on jo lupaus avioliitosta ja vakaa aikomus mennä naimisiin - ei mikään "syvempi" seurustelusuhde. Naimisiin mentiin 2v seurustelun aloittamisen jälkeen. Kohta tulee 11v hääpäivä.
Seksi oli meille aluksi opettelua, se oli molemmille uusi asia. Tuntuu todella hyvältä, että olemme saaneet olla toistemme ensimmäiset ja opetella koko asian yhdessä ilman menneisyyden taakkoja tai toisiin ihmisiin vertailemista.
Uskovaisilla eroprosentti ei todellakaan ole näin korkea! Eli näyttävätpä nuo pitkään harkitut ja koeajetut ei-uskovien liitot kuitenkin olevan keskimäärin alttiimpia epäonnistumaan kuin uskovaisten...
kun ero ei käytännössä ole kovin suotavaa, ellei sitten ole likimain itsemurha sosiaalisella (uskonyhteisö) tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päästäksemme harrastamaan seksiä. :o Avioliitto on iso askel, koska tavoitteena on elää kyseisen ihmisen kanssa loppuelämä ja vieläpä onnelisina. Jos sitä kiirehtisi vain seksin takia, niin joutuisi ojasta allikkoon.
Joku tuossa kirjoittikin osuvasti, että uskovaisille seurustelu on vakava asia. Me emme hengaile paria vuotta alkaaksemme jossain vaiheessa miettiä, josko sitä harkitsisi vakiintumisen mahdollisuutta jossain vaiheessa. Päin vastoin, ainakin me miehen kanssa tutustuimme pitkään ihan vain kavereina, emme siis seurustelleet. Siinä tuli jo monenlaista puhuttua ja tunnusteltua, joten kun seurustelupäätös tehtiin, oli homma jo melko selvä. Seurustelimme kyllä vielä 1,5 vuotta ennen naimisiinmenoa, mutta periaatteessa olisin voinut mennä naimisiin jo paljon aikaisemminkin. Nyt olemme olleet naimisissa jo 12 vuotta eikä mitään sellaista yllättävää ole tullut toisesta ilmi, mitä ei olisi tiennyt/aavistanut jo ennen seurustelua!
kun ero ei käytännössä ole kovin suotavaa, ellei sitten ole likimain itsemurha sosiaalisella (uskonyhteisö) tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lähipiirissä "ei kukaan" ole eronnut ja sitä paheksutaan niin se väistämättä vaikuttaa siihen omaan elämään. Varmaan jokaisen suvusta löytyy tarinoita epäonnisista liitoista, mutta erottu ei koska se ennen oli jopa mahdotonta tai hyvin paheksuttua Suomessa (ei siis vain uskovaisten piirissä vaan koko yhteiskunnassa).
Ja ehkä sitä ei muutenkaan tiedä millaista elämä jonkun toisen kanssa voisi olla, jos vaan yhden kanssa asunut yhdessä. Jos esim. kokemusta parista pitkästä suhteesta niin tietää mitä haluaa ja mikä toimii. Tarkoitan nyt ihan kotitöiden jakoa ym. arkielämää, jos suoraan lapsuuden kodista menee yhteen jonkun kanssa niin se suhde usein peilaa sitä lapsuuden kodista opittua mallia, mikä toki voi olla hyvä jne. mutta ei välttämättä se "omin" kuitenkaan.
Uskovaisilla eroprosentti ei todellakaan ole näin korkea! Eli näyttävätpä nuo pitkään harkitut ja koeajetut ei-uskovien liitot kuitenkin olevan keskimäärin alttiimpia epäonnistumaan kuin uskovaisten...
Mutta en usko että uskovaisten liitoissa ollaan sen onnellisempia kuin muissakaan liitoissa. Heillä vain sosiaalinen paine on niiiiin valtava, ero ei kertakaikkiaan ole vaihtoehto.
Olen läheltä päässyt seuraamaan uskovan ystäväni ja hänen puolisonsa avioliittoa, suhteessa on henkistä väkivaltaa miehen taholta, pari kertaa mies on käynyt käsiksikin, lapsia kuritetaan kovalla kädellä jne. Itse olisin jo aikoja sitten lähtenyt moisesta "onnesta" kävelemään, mutta ystävä ei. Ollaan keskusteltu asiasta ja ystävä on kertonut että monesti on tehnyt mieli lähteä, mutta ei uskalla. Olisi sen jälkeen hyljeksitty seurakunnassaan. Mies tekee reissutyötä ja saattaa olla viikonkin putkeen pois kotoa, ystävän mukaan ne viikot auttaa kestämään sen helvetillisen elämän kun mies on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se sitä ole enää nykyään.
kun ero ei käytännössä ole kovin suotavaa, ellei sitten ole likimain itsemurha sosiaalisella (uskonyhteisö) tasolla.
kaverini eroa ja kyllä se on just sitä. Sukulaisten mielestä pitäis vaan pitää kulissit pystyssä, kaveri on haukuttu jo miljoona kertaa kun ei sitä halua tehdä. Pitää olla vahva ihminen että jaksaa erota, helpommalla pääsis jos pitäis ne kulissit pystyssä.
Jos toisesta tykkää ja rakastaa ennen avioitumista, niin miksi ei halua nauttia ja antaa seksuaalistanautintoa rakastamalleen? Tuskin kaikki uskovaiset panee vain lapsenteko tarkoituksessa? voin toki olla hyvinkin väärässä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se edes määritellään, mikä on seksiä - eli miten pitkälle saa mennä, jos haluaa säästää seksin avioliittoon?
No kyllä minä uskovainen ottaisin eron,jos mies hakkaisi tms.Ja menin naimisiin puoli vuotta seurustelun aloituksen jälkeen maistraatissa!Olimme siihen mennessä ehtineet käydä läpi asiat,joita täytyy kumppanista tietää ja tosi rakastuneita.Nyt oltu kohta 7 vuotta naimisissa,pari lasta ja suhde toimii edelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko petting ihan ok? eikö saa laueta?
meni kihloihin 2 viikon kuluttua tapaamisesta, naimisiin 2 kk kuluttua tapaamisesta. Ja jo esikoisen synnyttyä nainen valitti, kun mies ei yhtään osallistu.
itse en haluaisi vasta hääyönä huomata, että mies on pienimunainen surkea räpeltäjä... Toisaalta kun uskovien suhde seksiin on, mitä on, eikä paremmastakaan ole tietoa, niin sama se. Ongelma on tuo "yhteisen elämän aloittelu", avioliiton alkuajat ovat monelle parasta aikaa elämässä, luulisi, että uskovilla asia ei ole ihan näin. Tottumista vaaditaan liian monessa asiassa, kulmat hiotaan pois tms. tai otetaan ero... Ja kauheat paineet vielä siihen. Nainenhan se periksi antaa tai päädytään kulissiliittoon, mikäli ongelmia on liikaa.
kun joku tossa sanoi että miehen kanssa olivat kavereita pitkään ja tutustuivat toisiinsa ennen seurustelun aloittamista niin eiks se oo sama asia jos ei sekstata kerran saa?vai saaks tehdä kaikkee muuta mut ei yhtyä?
uskovaiset seurustele muuta kuin yhden kanssa elämänsä aikana? siis jos ekaksi ollaan kavereita ja tutustutaan ja rakastutaan ennen seukkaamista?
joka on omasta mielestäsi kaikin puolin upea, ajattelee samalla tavalla asioista kuin sinä, miellyttää ulkonäöltä, on kohtelias yms yms mutta sitten sängyssä pelkkä räpeltäjä? Ihmisen tavat ei muutu seksissä yhtäkkiä täysin toisenlaisiksi mitä ihminen on sängyn ulkopuolella.
Olen uskovainen, ja me seurusteltiin 4v ennen naimisiin menoa. Ei seksiä. Emme olleet koskaan nähneet toisiamme alasti ennen hääyötä. Eikä mua hetkeäkään pelottanut, että emmem sopisi ollenkaan toisillemme tai että mieheni ei miellyttäisi mua sängyssä. Ja juurikin siksi, että tunsin hänet todella hyvin kaikilta muilta ominaisuuksiltaan.
joten mikä siinä on vaikea ymmärtää, että jotkut haluavat säästää itsensä hääyöhön?
toki naimisiinmenoa pohditaan tarkkaan, varsinkin kun avioeroa ei pidetä kovin helppona ratkaisuna. Ainakaan uudelleenavioituminen ei minusta olisi oikein, joten se kumppani pitää valita huolella. Tottakai seksi merkitsee, mutta myös yhdessä asuminen ja kaiken jakaminen. Yhdessä asumista ei halua odottaa vuositolkulla. Toki jotkut niinkin tekevät.
Lisäksi seurakunnissa monesti tunnetaan toisensa jo ennen seurustelun alkua, saatetaan olla hyviäkin ystäviä, ja toisen ajattelutapa on tuttu. Oman mieheni kanssa olin puhunut kaikesta mahdollisesta, jopa tulevasta haaveilemastamme lapsiluvustakin ennen seurustelumme alkua, joka kesti noin yhdeksän kuukautta. Seurustelu kun ei uskoville ole mitään tapailua, vaan seurustelukin yleensä alkaa vasta, kun toiseen on jo rakastuttu, ja ollaan melko varmoja, että tämän ihmisen kanssa halutaan olla.
Itse asiassa se on minusta paljon romanttisempaa, kuin nuo jutut, missä ihmiset vain ajautuvat yksiin.