Muita äitejä ketä on vauvan kanssa kotona ja esikoinen hoidossa?

Syyllistäjiä löytyy aina. Itse olen opiskelujeni aikana saanut 2 lasta, nyt esikoinen 1.5v ja vauva 3,5kk. Opiskelen etänä kokoajan. Olen saanut osakseni kauhistelua ja taivastelua, kun olen kertonut ihmisille, että esikoinen on päiväkodissa 10päivää kuussa n 6h kerrallaan. Aloin jo itsekin syyllistää itseäni ja etsin vimmatusti lapsestani merkkejä traumatosoitmisesta! Kun en niitä löytänyt, otin asian puheeksi neuvolassa. Sanoivat, että tilanteessamme päivähoito silloin tälloin on erinomainen asia KAIKKIEN OSAPUOLIEN KANNALTA. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Itselleni opiskelu on välttämätöntä ja nautin siitä. Jos se olisi minulle pakkopullaa, tuntisinko syyllisyyttä niin paljon silloin? Ehkä kaikki, mikä auttaa äitiä jaksamaan, koetaan tässä yhteiskunnassa vääräksi. Ihan sama, mitä se sitten on. Olkoonkin oma aika, opiskelu, liikunta, mitä tahansa.. Jotkut äidit saattavat kokea syyllisyyttä jopa seksistä, koska hei, apua, siitähän nauttii ja mitä jos lapsi kuulee???!!



Mä sanon sulle saman, mitä mun äiti sanoi mulle.. Sun ei tarvi perustella teidän valintoja kenellekään. Mulla oli aina ennen tapana selitellä hoitopaikkaa, että kun opiskelen ja blaa blaa blaa.. Nyt olen päättänyt, että mun ei tarvi perustella ympäristölle meidän valintaa millään tavalla. Ajatelkoot mitä kiinnostaa.



Sä voit myös ajatella, että jos saat päivällä siivottuu asunnon kun lapsi on hoidossa, voitte illalla puuhailla jotakin mukavaa lapsen kanssa, lukea kirjoja, jne. Jos käyt urheilemassa päivällä, olet illalla lapsellesi rentoutunut, mukava äiti. Et kireäpinnainen lihava katkeroitunut syyllistävä kyttä av-palstalta.

Hei pysähdy miettimään hetkeksi nyt jo pitää saada lapset jaloista etrnkin kun tiedät että loppuu jo ensi syksynä. Sairasta! Olin ja olisin tehnyt mitä vain että olisin saanut olla lasten kanssa kun ovat pieniä.( ja kyllä olin käytännössä myös lähes yh) Ja voin kertoa se aika on hyvin hyvin lyhyt ja sitä ei saa takaisin!



Sietääkin olla huono omatunto. Voi itsekkyyden itsekkyys.

meillä ei ainakaa vielä ole ollut ongelmia hoitoon menon kanssa ja 2 lapsen pukeminen ei ole niin kamalaa. Jos toinen on mielellään sinne menossa... Mutta kiitos kauniista sanoistanne. Kaikki ei valitettavasti ole superäitejä jotka pullantuoksuisina hääräävät kotona....

Paljon rakkautta, hieman maalaisjärkeä ja paljon epäitsekkyytä ja muutama vuosi hurahtaa lasten kanssa kotona kuin siivillä..

oppinut kiroilua ja empatiakyvyttömyyttä. Onnea vaan kotihoidossa oleville lapsillesi.

Älä turhaan pode huonoa omaatuntoa. Tärkeintä on huolehtia omasta jaksamisesta. Äärirajoilla keikkuva, ärtyinen äiti ei ole hyväksi kenellekään lapselle. Lapsen voi tosiaan aina ottaa pois, jos hommat ei suju. Muista antaa esikoiselle aikaa silloin, kun on kotona. Teette vaikka kahdestaan kivoja, isojen lasten juttuja. Tsemppiä sulle, helpottaa vähän, kun pienempi on vuoden, silloin lapsista alkaa olla seuraa jo toisilleen.

prkl..., millaisia lasikoja tossukoita nykymammat ovat... äitimuorini kääntyisi haudassa, jos tätäkin soopaa lukisi...

Voi jeesus, että ärsyttää tämä, kun JOKA-sanan tilalla käytetään KETÄ.



Todella yleistä nykyään!! Ettekö te ole äidinkielen tunnilla ollenkaan käyneet!!



Ja juu, mun mielestä subjektiivisen päivähoito-oikeuden saisi poistaa. Ole onnellinen terveistä lapsistasi! Tai että ylipäätään tulit raskaaksi!

asutaan kaukana kaupungista jonka vuoksi työmatkaakin kertyy johon sitä aikaa sitten kuluu. Itse kans lopetin miehelle nalkuttamisen työajoista jo ajat sitten, koska eihän se sille mitään voi jos on töissä ylitöitä.

ratkaisusi!



Minulla on 5v. ja nyt kohta puolivuotias vauva. 5v. meni 3-vuotiaana yksityiseen leikkikouluun osapäiväisesti ja on jatkanut siellä edelleen, kolme lyhyttä päivää viikossa. On mennyt hyvin, tykkää olla meidän kanssa kotona, mutta menee mieluusti päiväkotiinkin. Me taas asumme kaupungin vilinässä, mutta täällä kaikki "isot" leikki-ikäiset ovat hoidossa ja puistoissa ei ole kuin pieniä taaperoita. Pihoja ei ole, vaan aina on mentävä puistoon. Hoidan vauvan kanssa asiat ja teen enemmän kotitöitä, sitten on aikaa olla esikoisen kanssa, kun olemme kaikki kotona.

Todellakaan ei pelkästään minun seura kelpaa, vaikka kuinka olen leikkivä ja osallistuva äiti. Näin on ollut jo keväästä asti.

Mä en periaatteessa ymmärrä näitä toinen lapsi hoidossa- toinen kotona -tapauksia, mutta jos koet että se on teille hyvä ratkaisu, niin seiso päätöksesi takana äläkä murehdi.

2v tarttee myös kavereita! Ap paskamutsi kiittää kommenteistanne!

reviiri laajentui niin olisko ollut kuitenki vaihtoehtoja...

Älä välitä noista haukkujista. On tärkeää, että mietit omaa jaksamistasi.



Minä olen pitänyt esikoisen kotona kun vauva syntyi, enkä voi rehellisesti sanoa, että se olisi ollut mitenkään huippuhyvä juttu. Olin ensimmäiset viikot niin poikki vauvan kanssa, etten jaksanut antaa esikoiselle niitä virikkeitä mitä hän tarvitsi ja toisaalta vauvan kanssa ei ollut yhtään rauhallista hetkeä, siitä mustasukkainen esikoinen piti huolen. Vauva oli vaan paketti, jonka nappasin kainaloon kun juoksin esikoisen perässä. Vauva sai varmaan ensimmäisen rauhallisen ruokailuhetkensä vasta nelikuisena, kun pistin esikoisen kerhoon. Siihen asti ruokailut keskeytyivät joka kerta. Yhtäkkiä me kaikki voitiin paremmin; esikoinen rakastaa kerhoaan ja vauva saa olla ihan vaan minun kanssani. Oisinpa tajunnut laittaa esikoisen kerhoon jo ennen vauvan syntymää, ois muuten ollut kaikille toi alkuaika helpompi.

Ite oon miettiny samaa kun meillä oli kans tää et juoksen esikon peräs vauva kainalossa, nyt oon vasta saanu kahdenkeskistä aikaa vauvankin kanssa. Kyllä sekin sitä ansaitsee.