Kuinka yleistä on, että miehen sisko ei pidä miehen vaimosta...

En pidä mieheni siskosta, mutta kohtelen häntä ystävällisesti.

Mieheni ei taas pidä yhtään siskonsa miehestä, eikä varsinkaan veljensä vaimosta, ja myös näyttää sen käytöksellään.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:10"]

Miehellä ei ole siskoa, mutta veljensä vaimo on tosi oksettava tapaus. Se yritti aluksi tunkea iholle ja udella kaikkia asioitamme sekä hölistä omiaan. Mua ei sen kuukautiskierrot kiinnostaneet, enkä halunnut omiakaan selittää, joten olin sitä kohtaan ystävällinen mutta pidättyväinen. Kiitokseksi pipipää haukkui mut tosi törkeästi ja vaati mua olemaan jatkossa parempi ystävä. :D Ei oikein tuolla tyylillä saanut musta kaveria.

[/quote]

Oletpa ylimielinen?? Kuulostat mun miehen siskolta!! Jos joku ihminen ei yllä käytökseltää sun eliittirimaan niin se ei tee siitä ihmisestä oksettavaa. Toinen on halunnut tutustua suhun tavalla joka on sun mielestä väärä. Olet nolompi mitä se kuukautiskierrostaan kertova hölösuu.

[/quote]

Ai sun mielestä on tervettä haukkua ihminen, joka on sulle ystävällinen, mutta ei koe sua ystäväkseen? Sulle pitäisi avautua ja sun avautumisiasi kuunnella, vaikka se on lähinnä vaivaannuttavaa? Hakeudu hoitoon maanvaiva.

Mieheni sisko asuu ulkomailla, joten emme näe kovin usein, ehkä pari kertaa vuodessa hän tulee käymään Suomessa, ja silloinkin hänen miehensä jää usein kotiin, kun ei osaa suomea eikä viihdy täällä niin hyvin. Kun miehen sisko ilmoitti odottavansa lasta, olin kyllä aidosti liikuttunut ja onnellinen hänen puolestaan. Mitään sydänystäviä emme ole, ei käydä yhdessä ulkona tms., mutta hän on ihan mukava ihminen.

Hauskinta on, kun miehen sisko tulee käymään, niin mieheni ja hän muuttuvat helposti taas lapsiksi ja alkavat kinastella esim. siitä, kuka saa syödä äitinsä laittamasta lohesta pyrstöosan. Tai muksivat leikkisästi toisiaan. Ikinä en siihen tunge väliin, minusta se on vain hauskaa, kun pelleilevät. Uskoakseni mieheni sisko ei myöskään ole mustasukkainen, vaan on hyväksynyt minut veljensä kumppaniksi alusta saakka. 

Itselläni on hyvät välit miehen siskoon, mutta tyttärelläni ei. Hänen avomiehen sisko kohtelee tytärtäni kuin ilmaa, puhuu vain veljelleen eikä noteeraa tämän puolisoa (tytärtäni) millään tavalla. Kun tyttäreni yritti esitellä tällä siskolle oman siskonsa (toisen tyttäreni), katsoin tämä veljen sisko erittäin alentuvasti ja käänsi sitten päänsä pois, ei tervehtinyt millään lailla. Moukkamaista käytöstä. Käsittämätöntä, eikö olisi rikkaus olla hyvissä väleissä oman veljen puolison kanssa.

Jää kyllä miettimään kysymystä pitkään. Kuka ei pidä ja kenestä? Miehen sisko ei pidä miehen vaimosta. Miehen sisko ei pidä miehensä (ex?)vaimosta vai onko hän itse salarakas? Miehen sisko ei pidä veljensä vaimosta (siis kysyjästä)? Jonkun miehen (veljen???) sisko ei pidä oman miehensä vaimosta, eli itsestään? Yleisesti miesten siskot eivät tykkää kenenkään miesten vaimoista, olipa sukua tai ei? 

Yleistäen, miesten vaimot ovat mukavia. Veljienkin vaimot ovat mukavia. Siskojen miehet ovat yleensä mukavia. Oma mies on myös mukava ja vaimokin yllättäen, mukava. 

Jos ymmärsit jotain... Niin vastaus on, ettei varmaan kovin yleistä.

59 "Jos tämän perusteella olen veljestni mustasukkainen, niin sitten olen." Et ole mun mielestä mustasukkainen vaan varot epätasapainoista ihmistä joka ei osaa olla sinulle ystävällinen, hyvä niin.

Ihanne maailmassa kaikki sukulaiset tulisivat toimeen keskenään ja miettisivät mitä voivat tehdä toisen parhaaksi. Ja negatiivista kritisointia, joka ei johda mihinkään, ei olisi olemassa.

Minä olen just se kärsijä osapuoli joka sai kärsiä niin kauan miehen siskon kritisoinnista, että päätti pistää välit poikki. Sisko rakastaa lastamme ja kuvittelee että lapsemme on "hänen vauvansa". :D Silti hänellä on muka oikeus haukkua minua ja eniten lapseni isää, hänen omaa veljeään. Ja nauttia meidän kiusaamistamme, mitätöinnistä, henkisestä alistamisesta. Aivan sairasta käytöstä. Mutta sellaisia ovat narsisti ihmiset :S

Narsistit kuulemma keksivät puutteita muissa ihmisissä, eivätkä pysty ottamaan negatiivista palautetta itse vastaan vaan raivostuvat ja puolustelevat itseään. Mieheni sisko on juuri tuollainen. Surullista kyllä, hän on omien tunteidensa vanki eikä kykene asettumaan meidän asemaamme :S Pelottaa vaan että jos hän joskus saa lapsia ja jatkaa meidän halveeraamistamme, niin omalla tytölläni serkus suhteet menee sitten pilalle tämmöisen takia :(

Omassa elämässäni sattui sellainen surullinen tapaus, että oma mummini on kuulemma vuosikaudet mustamaalannut minun omaa äitiäni ja perhettämme nuorimmalle pojalleen. Omat serkussuhteeni ovat kariutuneet tämmöisen takia :( Mutta onneksi omassa perheessäni, johon kuuluu äitini, isäni ja sisarukseni, ei ole laisinkaan "valtataisteluja" tai kritisointia, vaan pidämme toistemme puolia. Jos omat sisarukseni saavat joskus lapsia niin toivon että sitä kautta oma tyttöni saisi edes muutaman rakkaan serkun. Minulla on suomessa tasan kaksi serkkua, jotka eivät pidä minuun yhteyttä. Johtuu varmasti mummini aiheuttamasta mustamaalaamisesta, eli hän on suosinut kahta serkkuani enemmän kuin meitä ja arvostellut jatkuvasti äitiäni hänen nuoremmalle veljelleen :(

Minun puolisollani on kolme siskoa. Kaksi niistä ovat keskenään parhaita ystäviään. Tunnen usein olevani hieman ulkopuolinen tuon sisarrusporukan seurassa. Ja kahden kanssa niistä siskoista ollaan riideltykin aikoinaan. Mutta en voi valita mieheni sukulaisia, joten yritän tulla toimeen siskosten kanssa. Ovathan he usein ihan mukavia ja kohteliaitakin, mutta hiukan vaistoan etteivät ehkä aina pidä minusta. Esim. joihinkin juhliin ovat jättäneet minut kutsumatta. Mutta onneksi on kuitenkin se mies, sehän se on tärkein!

"Silloin jos miehen sisko on omistushaluinen ja mies vähä reppana,mies ottaa vaimon joka on siskonsa kaltainen tulisielu ja sit tulee kahnauksia. Jos taas sisko ja vaimo on rauhallisia ne voi tulla toimeen hyvinkin"

Tämä on totta ja vähän kun mun elämästä :) Olen nyt tehnyt elämäni viisaimman päätöksen sanoutua kokonaan irti miehen siskosta, en aio sitä ihmistä enään nähdä muuta kuin ohimennen, silloin voi sanoa moit. Miehen äiti ja isä on mukavia ja lämpimiä ihmisiä, heitä tullaan näkemään ja kutsumaan kylään.

Meillä ongelmat alkoi siitä, että miehellä ja siskolla on ollut aina riitaisat välit nuoresta saakka ja sama meno jatkuu sitten aikuisena. Muita sisaruksia ei ole. Itsellä on monta sisarusta ja kaikki välit on lämpimiä ja hyviä, eli nähdään sitten minun sukua mielummin, ei tarvitse sietää ilkeää piikittelyä, nokittelua tms.

Minusta riitely kuuluu teini-ikään, ei enää aikuisuuteen. Jos ei osaa olla peruskohtelias, sitäkin taitoa voi nimittäin opetella aikuisena, niin sitten voi olla kokonaan näkemättä ja kumpikaan osapuoli ei kärsi asiasta.

Minulle miehen sisko esitti aina ystävällistä minulle minun nähteni, ja oli kuulemma aidosti pitänyt minusta. Mutta heti kun kun kuuli minusta jotain negatiivista niin sitten ei enään halunnutkaan nähdä minua. Ja miestäni sisko on haukkunut päin naamaa, sekä puhelimella että tekstiviesteillä. En halua olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa joka ei aidosti voi rakastaa miestäni. Mieheni ei ole tehnyt siskolleen mitään ilkeää, eli kaikki asiat joista sisko häntä haukkuu on miehen omia puutteita ja suruja, sisko käy sitten vääntämästä veistä haavassa eli osaa olla todella ilkeä luonne. Eikä tätä tunnusta, että olisi ilkeä, väittää olevansa kiltti ja ystävällinen.

Tuollaisen ihmisen kanssa on vaikeaa olla kun hän kykene olemaan itselleen tai muille rehellinen. Nyt olemme tosiaan yhteisymmärryksessä siskon kanssa pistänyt välit poikki, parempi niin. Onneksi minulla on monta sukulaista vielä, keitä oikeasti haluan nähdä. Tämä miehen sisko on siis ainoa hankala tapaus suvussa.

Olen silti tavallaan hieman surullinen koska olen aina halunnut tulla kaikkien kanssa toimeen. Mutta jotkut ihmiset ei näköjään halua kasvaa aikuiseksi, ja päästää irti teini-iän käytösmalleista aikuisuudessakaan. Olen päättänyt että parempi suojella itseään kuin alistua haukuttavaksi.

Vielä kommenttia edelliseen, että nykyään onneksi mieheni on havahtunut tilanteeseen, ja puolustaa minua. Hän on luvannut hoitaa kaikki yhteyden pidot siskoonsa, etten joudu ikinä enää puhumaan/näkemään kyseistä henkilöä. Mieheni kestää siskon kiukut paljon paremmin kuin minä, hyvä niin. Mutta olen sanonut miehelleni, ettei hänenkään tarvitse kestää mustamaalaamista ja haukkumista edes omalta siskoltaan. Mieheni on sitäpaitsi vanhempi siskoaan, melko uskomatonta että nuoremmalla henkilöllä on pokkaa tuollaiseen käytökseen.

Voi kyllä vaan... minä ja poikaystäväni ollaan vähän päälle parikymppisiä ja miehen sisko vasta yläasteikäinen, on siis syntynyt myöhemmin kuin perheen muut sisarukset - ollut siis aina perheen vauva ja tuntuu että häntä kohdellaan vauvana edelleen. Mieheni on ollut pienestä pitäen "isän korvike" koska heidän oma isänsä ei ole juurikaan siinä roolissa osannut olla. Pikkusisko on siis kiintynyt hyvin paljon veljeensä. 

Sisko oli hyvin mustasukkainen jo alusta alkaen. "Vein hänen veljensä". Kerran oltiin siellä poikaystävän porukoilla viettämässä viikonloppua, katseltiin sohvalla leffaa (minä poikaystävän kainalossa). Sisko tuli paikalle ja tunki veljensä toiseen kainaloon ja otti oikein haliotteen (?!?!??!).... mua ahisti ja hämmensi se niin paljon että oli pakko lähteä pois tilanteesta. Samoin jos kävellään jossain (kerran oltiin tulossa eräästä paikasta pois) ja pidän poikaystäväni kädestä kiinni, sisko juoksee meidät kiinni ja ottaa toisesta kädestä kiinni.

Musta toi on aika pimeetä käytöstä 13 vuotiaalle.....

Ja voi että millaset kilarit se sisko sai kun kerrottiin että muutetaan yhteen heti poikaystävän armeijan loputtua (eli täten muuttaa pois kotoa). NIIIIN vihainen katse ja "et sä voi jättää mua yksin" ja eikun polkemaan jalkaa itku silmässä...

Voi jeesus että pistää ihan vihaksi ees kirjottaa tätä :D Nykyään vinkuu koko ajan viesteillä että milloin poikaystävä tulee kotiin käymään (mua ei mainita viesteissä koskaan).

Että semmosta :)

Veljen vaimon haukkuminen on ehkä paras yhteinen harrastus mitä äidillä ja tyttärellä voi olla.

Mulla sama juttu. Yritin ensitapaamisella olla ystävällinen ja saada aikaan normaalia jutustelua, mutta kovin oli torjuvan oloista suhtautuminen. Seurustelukuimppanin sisko välitti aika selkeästi viestin, että haluaa sulkea minut pois suvun yhteisestä tilaisuudesta ja ilmoittikin ykskantaan ilman että kukaan edes khti kysyä, etten voi osallistua siihen ja siihen suunnitteilla olevaan tapahtumaan enkä yhteiseen lomaan. No, kaiken jälkeen minulla ei ole pienintäkään halua, mutta onko kenelläkään kokemuksia, miten yhteiselo puolison kanssa pitemmän päälle sujuu? Seurustelukumppanini kun palvoo sisartaan eikä ole yhtään valmis puolustamaan minua missään. Siskon sana on laki. Onneksi he eivät asu lähellä, joten teoriassa minun ei varmaankaan ole mikään pakko tavata häntä koskaan. Pitääkö minun uskaltaa ottaa oma tilani ja tehdä puoliso(kandidaatillenikin) selväksi, että hoitakoon yksin suhteet sukuunsa ja minä olen mukana kuvioissa vaan niissä tilanteissa, joissa oikeasti viihdyn ja joissa tunnen olevani tervetullut. Toinen sisar hyväksyy minut täysin ja viihdymme yhdessä ok. Voisiko taustalla olla se, että seur.kumppanini on tyrinyt entisissä naissuhteissaan ja sisko haluaa suojella veljeään? Vai haluaako hän pitää nyt naimattoman veljensä apulaisenaan eli esim. lomalla lasten viihdyttäjänä, missä ko. mies onkin tosi hyvä..?

2

A

Todella yleistä...en oikeastaan tunne yhtään tapausta, jossa miehen vaimo ja sisko olisivat aidosti lämpimissä väleissä (ainakaan lastensaannin jälkeen!).

Tottahan on, että yleensä miesten vaimot ovat mukavia. Veljienkin vaimot ovat mukavia. Siskojen miehet ovat yleensä mukavia. Oma mies on myös mukava ja vaimokin yllättäen, mukava.

Minäkin olin mukava veljeni siskolle, vaikka hän haukkui ja arvosteli miestäni minkä ehti. Mutta siinä vaiheessa kun hän sanoi minulle suoraan, että "Sinä olet sairas, miehesi on sairas, koko suhteenne on sairas" ja että hänellä on silti oikeus rakastaa ja hoitaa lastamme milloin haluaa. Eikä hänen tarvitse ikinä nähdä meitä ja saa halveksia minua ja miestäni niin paljon kuin haluaa. Ja hän saa hakea lapsen hoitoon mummolasta yms. paikasta näkemättä meitä, tervehtimättä meitä. Siinä vaiheessa raja loukkauksissa meni. En aio ikinä nähdä kyseistä henkilöä, enkä antaa lastani hänelle hoitoon.

Syy miksi hän sanoi minua sairaaksi on se, että olen huolehtinut mieheni kunnosta kun mieheni ei ole voinut niin hyvin. Nyt koko perhe voimme hyvin ja kaikki näyttää valoisalta. Ja juuri tällä hetkellä mieheni sisko katsoo asiakseen pamauttaa törkeällä tyylillä että olemme sairaita. En ole ikinä suruistani enkä mistään avautunut miehen siskolle. Pitänyt vain ystävällisiä/neutraaleja välejä. Mieheni on ikävä kyllä mennyt avautumaan omista ongelmistaan siskolle ja suvulleen, ja minä saan nyt kerätä suvulta vihaa niskaani, vaikken ole mieheheni ongelmien syy.

Jos minulla olisi joku sukulainen josta en pitäisi, en ikinä olisi niin törkeä että menisin suoraan sanomaan hänelle että hän on sairas. Eli on olemassa ihmisiä jotka ovat kilttejä ja hienotunteisia, kuten minä.

Ja sitten on näitä vähemmän miellyttäviä tapauksia, jotka laukovat suustaan mitä haluavat, eivätkä ikinä kadu sanomisiaan tai pahoittele jälkeenpäin. Olen sitä mieltä että jos joku oikeasti haluaa satuttaa sinua, sellaista ihmistä ei tarvitse aikuisena nähdä tai esittää pitävänsä hänestä. Aikuisella on velvollisuus suojella itseään ja perhettään.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 20:27"]

Todella yleistä...en oikeastaan tunne yhtään tapausta, jossa miehen vaimo ja sisko olisivat aidosti lämpimissä väleissä (ainakaan lastensaannin jälkeen!).

[/quote]

Toisen veljeni vaimo on ollut minulle kuin toinen äiti. Joten älä viitsi yleistää. Hän on edelleen 40 vuoden jälkeen se tärkein ihminen, kenelle soitan melkein ensimäisenä, jos minulle tapahtuu jotain tärkeää.

Toisen veljeni vaimo on etäinen, koska en ole tykännyt siitä, kun hän on aina haukkunut äitiämme ja ollut tyly hänelle ja äidilläni oli monesti paha mieli, kun tämä nainen kävi meillä. Onneksi asuvat nykyään niin kaukana, etteivät käy enää pahoittamassa vanhan äitini mieltä.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:34"]

Voi kyllä vaan... minä ja poikaystäväni ollaan vähän päälle parikymppisiä ja miehen sisko vasta yläasteikäinen, on siis syntynyt myöhemmin kuin perheen muut sisarukset - ollut siis aina perheen vauva ja tuntuu että häntä kohdellaan vauvana edelleen. Mieheni on ollut pienestä pitäen "isän korvike" koska heidän oma isänsä ei ole juurikaan siinä roolissa osannut olla. Pikkusisko on siis kiintynyt hyvin paljon veljeensä. 

Sisko oli hyvin mustasukkainen jo alusta alkaen. "Vein hänen veljensä". Kerran oltiin siellä poikaystävän porukoilla viettämässä viikonloppua, katseltiin sohvalla leffaa (minä poikaystävän kainalossa). Sisko tuli paikalle ja tunki veljensä toiseen kainaloon ja otti oikein haliotteen (?!?!??!).... mua ahisti ja hämmensi se niin paljon että oli pakko lähteä pois tilanteesta. Samoin jos kävellään jossain (kerran oltiin tulossa eräästä paikasta pois) ja pidän poikaystäväni kädestä kiinni, sisko juoksee meidät kiinni ja ottaa toisesta kädestä kiinni.

Musta toi on aika pimeetä käytöstä 13 vuotiaalle.....

Ja voi että millaset kilarit se sisko sai kun kerrottiin että muutetaan yhteen heti poikaystävän armeijan loputtua (eli täten muuttaa pois kotoa). NIIIIN vihainen katse ja "et sä voi jättää mua yksin" ja eikun polkemaan jalkaa itku silmässä...

Voi jeesus että pistää ihan vihaksi ees kirjottaa tätä :D Nykyään vinkuu koko ajan viesteillä että milloin poikaystävä tulee kotiin käymään (mua ei mainita viesteissä koskaan).

Että semmosta :)

[/quote]

Olen siis tuo, kenelle veljen vaimo on kuin äiti. Kun veljeni tapasi tulevan vaimonsa, olin itsekin todella mustasukkainen. Olen siis iltatähti ja veljeni on paljon hoitanut minua pienenä, koska isäni oli reissutöissä ja harvoin kotona. Käyttäydyin juuri noin, että menin heidän väliin sohvalle istumaan ja kävellä jumputin perässä, kun he lähtivät ulos. Mustasukkaisuus meni ohi, kun huomasin, että ei veljen uusi tyttöystävä vie veljeä minulta. Ja niin siinä kävi, että veljen vaimosta tuli yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä.

Mä olen pitänyt veljeni tyttöystävistä. Tuoreimmasta alkuun pidin paljonkin.. parissa vuodessa se gloria sitten karisi. Lähettelee mulle/äidille tekstareita, että tappaa veljeni. Ekalla kerralla siihen syynä oli, kun veli toi kaupasta väärää suklaata. Toisella kertaa veli olikin käynyt kaljalla, kun tyttis oli olettanut terassilla käynnin tarkoittavan lähikahvilan terassia. Nämä vastaukset tuli jälkipyykissä tyttiksen omasta suusta, pyysi anteeksi!
"Vittu mä tapan sun kusipää mongoloidilapses, kun mä nään sen!" Noin lähetti äidille. Äiti paniikissa soitti mulle ja sitten mulla meni hermo, nyt tää kiusaaminen saa luvan loppua! Yritin soittaa tällä herttaselle miniälle, ei vastaa. Lähetin sitten tekstarin, että mikä on ongelma, jos sulla on asiaa, niin ottaa muhun yhteyttä, ei äitiin! Vastaukseksi sain "vitun läskilehmä sä ällötät mua, viimeinen kerta, kun puutut mun asioihin. Tai mä tapan sut!"
Sitten mä siirryinkin juristin pakeille.(ei johtanut mihinkään) Ei kenenkään tarvii tuollaista sietää. Siinä prosessissa veli vasta tajus naisensa käytöksen. Oli jättämässä, mutta sitten mimmi olikin jo raskaaana.
Mä en ole ollut pariin vuoteen tekemisissä veljeni perheen kanssa. Mä olen pilannut välit, kun en ymmärrä toisen pientä pirskahtelua. Äiti on varovasti yhteyksissä, jotta saa tavata lapsenlastaan.

Jos tämän perusteella olen veljestni mustasukkainen, niin sitten olen. Tappoviestejä en ole saanut, ei äitikään enää. Äiti saa paljon nyt haukkumaviestejä itse, kun aina tekee lapsen kanssa väärin jotain.
Tere tutut ja S!

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:34"]

Sisko oli hyvin mustasukkainen jo alusta alkaen. "Vein hänen veljensä". Kerran oltiin siellä poikaystävän porukoilla viettämässä viikonloppua, katseltiin sohvalla leffaa (minä poikaystävän kainalossa). Sisko tuli paikalle ja tunki veljensä toiseen kainaloon ja otti oikein haliotteen (?!?!??!).... mua ahisti ja hämmensi se niin paljon että oli pakko lähteä pois tilanteesta. Samoin jos kävellään jossain (kerran oltiin tulossa eräästä paikasta pois) ja pidän poikaystäväni kädestä kiinni, sisko juoksee meidät kiinni ja ottaa toisesta kädestä kiinni.

Musta toi on aika pimeetä käytöstä 13 vuotiaalle.....

[/quote]
mun mielestä ei ole pimeetä käytöstä. Puhdasta mustasukkaisuutta ja vaatii aikansa, ennenkuin tottuu tilanteeseen ja suhun. Aika maltillinen tyttö on kuitenkin vielä ollut. Nyt sun pitäisi muuttaa omaa asennettas, ja lopettaa lapsen haukkuminen. Ymmärrystä peliin ja luovuutta. Kun sä olet tuon pienen sydämen valloittanut, niin saat hyvän tyypin teidän elämään. Älä kuitenkaan yritä liikaa, sen huomaa ja vielä käyttää sua vastaan.
13 v on vielä lapsi ja vaikean iän kynnyksellä muutenkin. Sitten tulee "naishirviö" ja vie korvikeisän. Se on vaikee pala kelle vaan.