Kuinka yleistä on, että miehen sisko ei pidä miehen vaimosta...

Miehen siskolla elämänhallinta ihan hukassa, mielenterveys ja alkoholiongelmia. Käyttäytyy kuin pieni lapsi suutuspäissään. On kateutta, itsesääliä ja muuta ilkeyttä. Käyttää hyväksi (mm. taloudellisesti) miehen vanhempia. "uhkailee" lapsenlapsien katkaisevan välit yms. Olen kohtelaan asiallinen hänelle ja välttelen kaikkia tapaamisia.

Olen joskus miettinyt onko vika minussa, mutta empä usko.  Miehen siskolla ei ole yhtä-kahta kaveria enempää, enkä kyllä ihmettele..

Omalla siskollani on hänen miehensä siskon kanssa loistavat välit. Käyvät mm yhdessä ulkona ja shoppailemassa. Sellainen olisi ollut itsestänikin mukava kokea.

Mä en usko että meidän tapauksessa on kyse mustasukkaisuudesta, koska miehen sisko ei ole aiemminkaan välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään eli ei kovin läheinen mieheni kanssa ole ollut. Mutta paskaa se puhuu seläntakana minusta minkä kerkeää, aluksi jaksoin ihmetellä miksi, kun olen käyttäytynyt ihan kohteliaasti sen vähän mitä ollaan tekemisissä oltu, mutta sitten vaan lakkasin välittämästä. Päättelin syyksi sen että se on vaan kakaramainen ja ilkeä ihminen. Ei ole ikävä vaikka onkin päättänyt boikotoida minua ja ilmeisesti myös miestäni (harmi sinänsä että katkoo välit omaan veljeensäkin, voisivathan ne pitää ihan hyvin yhteyttä niin etten minä ole mukana jos minä olen se jota se ei siedä).

Taitaa olla ihan normaalia sisaruskateutta, sillä veljen vaimo tunkee myös "siskon reviirille", eli joku tuntematon tulee samalla siskon perheeseen ( =sisarusten vanhempien eli appivanhempien perheeseen).

Itselläni ei ole mahdollisuutta siihen, että olisi veljeä jolla sitten vaimo, joten nämä ihan vain oma pohdinta tilanteeseen... eli joku nainen (halusin minä tai en) hengaisi minun vanhempien luona kuin omassa kotonaan tai minun lapsuuden mökillä kuin omassaan?

Eli veljellä on ollut mahdollisuus valita itselleen puoliso, mutta sisaruksilta ei ole kysytty, että haluuaako he juuri tämän osaksi (väkisinkin jollaintasolla) elämäänsä ja lapsuutensa perheen elämää.

Ja voihan se olla, että veljen elämän vastoinkäymisten myötä on veli voinut avautua siskolleen vaimostaan vaikka tarkoitus ei ole varsinaisesti haukkua vaan vain purkaa sen hetkisiä tunteitaan. 

Joskus itsekkin olen tehnyt se virheen, että purnannut vanhemmilleni jotain miehestäni ja sitten huomannut kuinka heidän asenteensa on miestä kohtaa muuttunut... vaikka todellisuudessa en ole sitten sitä tarkoittanut.

Joten siskolle on voinut jäädä p***a maku suuhun veljen vaimosta?

Vai mitä mieltä te muut olette?

Minä pidän kovasti veljeni vaimosta. Emme ole kavereita tai muuten erityisen läheisiä, mutta mitään pahaa sanottavaa hänestä ei ole. Oikein suloinen ja fiksu ihminen! Sen sijaan itseäni ärsyttää mieheni sisko. En kylläkään näytä sitä millään lailla hänelle.

En teeskenetele pitäväni kenestäkään, josta en oikeasti pidä. Kohtelias osaan olla, mutta elämä on todellakin liian lyhyt vietettäväksi epämiellyttävien ihmisten seurassa. Sukulaisuus ei velvoita mihinkään. 

En usko, että on kovin yleistä. Mun miehen sisko pitää enemmän musta kuin veljestään. Ja totta puhuen olenkin kyllä mukavampi. (Miestäni rakastan, mutta ei hän kyllä erikoisen kiva le minunkaan mielestäni.):D

Kaksneloselle: Päätelmäsi kuulostavat ihan loogisilta ja ymmärrettäviltä, mutta ihmetyttää miten tuollainen voi aikuisella ihmisellä johtaa niinkin kakaramaiseen käytökseen kuin mitä oman mieheni sisko harrastaa.

Heittäisinkin seuraavan kysymyksen niille naisille joilla on veli ja veljellä vaimo: Miksi sillä siskolla on enemmän oikeus tuoda lapsuudenperheen kuvioihin mukaan puolisonsa kuin veljellä?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:21"]

Taitaa olla ihan normaalia sisaruskateutta, sillä veljen vaimo tunkee myös "siskon reviirille", eli joku tuntematon tulee samalla siskon perheeseen ( =sisarusten vanhempien eli appivanhempien perheeseen).

Itselläni ei ole mahdollisuutta siihen, että olisi veljeä jolla sitten vaimo, joten nämä ihan vain oma pohdinta tilanteeseen... eli joku nainen (halusin minä tai en) hengaisi minun vanhempien luona kuin omassa kotonaan tai minun lapsuuden mökillä kuin omassaan?

Eli veljellä on ollut mahdollisuus valita itselleen puoliso, mutta sisaruksilta ei ole kysytty, että haluuaako he juuri tämän osaksi (väkisinkin jollaintasolla) elämäänsä ja lapsuutensa perheen elämää.

Ja voihan se olla, että veljen elämän vastoinkäymisten myötä on veli voinut avautua siskolleen vaimostaan vaikka tarkoitus ei ole varsinaisesti haukkua vaan vain purkaa sen hetkisiä tunteitaan. 

Joskus itsekkin olen tehnyt se virheen, että purnannut vanhemmilleni jotain miehestäni ja sitten huomannut kuinka heidän asenteensa on miestä kohtaa muuttunut... vaikka todellisuudessa en ole sitten sitä tarkoittanut.

Joten siskolle on voinut jäädä p***a maku suuhun veljen vaimosta?

Vai mitä mieltä te muut olette?

[/quote]

anteeksi mutta huhheijaa olisitko saanut tekstiisi vielä pari minäminä-kommenttia?

kuulostat ihan mun miehen siskolta ja mun mies ei pidä omasta siskostaan,heillä on puolisisaruus ja kasvaneet ero kodeissa,ja miehen sisko yrittää nyt aikuisena leikkiä isosiskoa eikä kelpuuta minua koska en ole tarpeeksi hyvä miehelleni. Syy on tietenkin se kun mies on rauhallinen ja mä liian äänekäs ja puhun liikaa. :D Ikäänku mieheni ei tätä tietäis ja siksi rakastaakin kun meillä on niin hyvä balanssi!

Jokaiseen suhteeseen kuuluu riidat ja jos niistä avautuu sisarukselle niin siskon tehtävä ei ole tuomita ja omaksua asennevammaa?! Hitto jos mä kääntäsin mun siskon jutut sen miestä vastaan nii oisin kyllä tyhmä,ei mun tehtävä ole muuta kun tukea ja ymmärtää??

Haluun tulla toimeen sisarusteni puolisoitten kans ja jos rakastan sisaruksiani nii tiiän ettei ne kovin huonoja voi valita.:) Ja voi helvetti pitääkö siskolta kysyä että kelpaako mun vaimo sulle kerro?:DD Toivottavasti et ol tosissas,maa kutsuu jos oot.:)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:21"]

Taitaa olla ihan normaalia sisaruskateutta, sillä veljen vaimo tunkee myös "siskon reviirille", eli joku tuntematon tulee samalla siskon perheeseen ( =sisarusten vanhempien eli appivanhempien perheeseen).

Itselläni ei ole mahdollisuutta siihen, että olisi veljeä jolla sitten vaimo, joten nämä ihan vain oma pohdinta tilanteeseen... eli joku nainen (halusin minä tai en) hengaisi minun vanhempien luona kuin omassa kotonaan tai minun lapsuuden mökillä kuin omassaan?

Eli veljellä on ollut mahdollisuus valita itselleen puoliso, mutta sisaruksilta ei ole kysytty, että haluuaako he juuri tämän osaksi (väkisinkin jollaintasolla) elämäänsä ja lapsuutensa perheen elämää.

Ja voihan se olla, että veljen elämän vastoinkäymisten myötä on veli voinut avautua siskolleen vaimostaan vaikka tarkoitus ei ole varsinaisesti haukkua vaan vain purkaa sen hetkisiä tunteitaan. 

Joskus itsekkin olen tehnyt se virheen, että purnannut vanhemmilleni jotain miehestäni ja sitten huomannut kuinka heidän asenteensa on miestä kohtaa muuttunut... vaikka todellisuudessa en ole sitten sitä tarkoittanut.

Joten siskolle on voinut jäädä p***a maku suuhun veljen vaimosta?

Vai mitä mieltä te muut olette?

[/quote]

Ja sori mutta tästä kyllä huomaa että sulla nimenomaan on veli jolla vaimo tai tyttökaveri, sen verran katkeraa tekstiä tuo on. :D

Älkää tosiaan purnatko sukulaisillenne puolisostanne. Se vaikuttaa sukulaisen ja puolison väleihin ja sitä kautta teidänkin suhteeseenne. Purnatkaa mieluummin jollekulle ystävälle, joka ei ole kovin läheinen puolisollenne.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:48"]

anteeksi mutta huhheijaa olisitko saanut tekstiisi vielä pari minäminä-kommenttia?

[/quote]

Sinulta taisi mennä kommentomasi teksti täysin yli ymmärryksen. Luepas uudelleen jos aukenisi paremmin.

Täällä yksi sisko, joka ei pidä veljenstä (nykyisin onneksi jo ex) vaimosta. :-)

Syyt tähän. Heti suhteen alusta alkaen veljen vaimo yritti estää siskoa ja sen veljeä :-) pitämästä yhteyttä. Veli joutui soittelemaan piilosta, ei vastannut kotona puhelimeen etc. Vaimo käyttäytyi erittäin huonosti appivanhempia kohtaan. Yhtä suurta valehtelijaa en ole ennen häntä enkä hänen jälkeensä tavannut. Kaikki jutut kääntyivät ihmeellisesti vaimon sussa.

No nyt kun ovat eronneet, niin jatkaa kiusan tekoa. Yrittää erottaa lapset ja isän. :-( Valehtelee suut silmät täyteen viranomaisille ja tekee rikosilmoituksia.

Mun miehellä on kolme siskoa.

Yhdestä on tullut tosi läheinen ystävä, hän on kuin sisko minullekin. Hän on yksi läheisimmistä ihmisistäni tällä hetkellä, puhumme ja jaamme yhdessä kaikki ilot ja surut.

Yksi sisko ei selvästi oikein pidä minusta. Ei ole mitään riitoja tms. mutta kaikesta vaistoaa, etten ole hänelle mieluinen. Suoraan sanottuna hänkään ei ole sellainen ihminen, josta koskaan tulisi sydänystäväni. Olemme hyvin erilaisia ja meillä on hyvin erilaiset arvot ja asenteet ja kiinnostuksen kohteet. Miehenikään ei ole tämän siskon kanssa niin läheinen kuin tuon ensimmäisen.

Kolmannen kanssa suhteet ja välit on neutraalit ja hyvät, ei olla sydänystäviä, mutta tavataan mielellään ja tullaan hyvin juttuun.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:48"]

anteeksi mutta huhheijaa olisitko saanut tekstiisi vielä pari minäminä-kommenttia?

[/quote]

Sinulta taisi mennä kommentomasi teksti täysin yli ymmärryksen. Luepas uudelleen jos aukenisi paremmin.

[/quote]

Luin ja ymmärsin. Kirjoittaja on itse sisko joka ei pidä veljensä puolisosta, piti vaan oikein mainita että eihän hän nyt ole.  Ei ihan kaikki mee läpi vaikka niitä faktoja muutteleekin.

Ihan liian tarkat esimerkit luetteli että miksihän joku ei pitäisi miehen puolisosta.

Ei mitään hajua tykkääkö ne toisistaan. Sisko ei anna vaimolle koskaan suunvuoroa vaan jauhaa jaskaa tauotta.

Vaikea sanoa miten yleistä, mutta minä en pidä veljeni vaimosta. Ovat olleet lähemmäs 10 vuotta naimisissa, mutta en vain pidä hänestä. Tietää kaikesta kaiken, eikä hänellä ole mitään käsitystä hienotunteisuudesta, eikä edes käytöstavoista toisinaan. Olemme aivan liian erilaisia. Välimme on toki kohteliaat, emmekä ole mitenkään riidoissa. En usko, että hänkään pitää minusta. Toisaalta, veljenikin käytös on ala-arvoista useimmiten, joten en mitenkään erityisemmin halua heidän kanssaan olla edes tekemisissä. Tapaamme muutamia kertoja vuodessa, lähinnä lasten synttäreillä.

Kaihoisasti välillä muistelen veljeni aikaisempaa tyttöystävää, joka on esikoiseni kummi veljeni kanssa, hän oli niin ihana ihminen! Tosin oli hänelle vain hyvä, että erosi veljestäni! Ikävä minulla häntä silti välillä on. Näemme harvoin, koska hän asuu ulkomailla. 

Mä oon sellainen vaimo josta ei pidä mieheni siskot eikä äiti. Itseasiassa kukaan mieheni lähisukulainen ei pidä minusta, ja meidän ystävät eivät koostu siksi sukulaisista.

Syy on melko simppeli, sillä mieheni oli tapaamistemme alussa sellainen hyväsydäminen höppänä jota käytettiin surutta hyväksi. Hän lainasi rahaa ystävilleen saamatta niitä takaisin, kuskasi aikuisia siskojaan, haki kavereitansa baarista aamuyöllä ja auttoi minkä jaksoi. Kotonaan teki aina kotityöt (muut sisarukset ei) ja kun käytiin anoppilassa oli aina joku hana,leikkuri tai patteri mikä piti korjata ja minne tahansa mentiin, mies duunasi jotain. Jopa niin pitkälle menivät, että anopin naapuri soitti miehelle kesälomalla että äitis käski tulla korjaamaan hänen lampun. On sanomattakin selvää, että mies ei saanut ikinä vastapalveluksia. Kun meidän auto hajosi tielle ei ollut hinaajaa, kun soitettiin kyytiä kavereilta jotka meitä kyysäsi, ei kukaan tullut, vuorovaikutussuhde oli siis vain toiseen suuntaan. Meillä on sisarusten kanssa selkee vuoroin vieraissa systeemi, ei kupata toisiamme. Mutta miehen perheessä se oli järkyttävää, siskojen ja äitien kodinkorjaaja ja äitin kavereiden, omian kavereiden taksikuskina ja kaikki palkatta, eikä kiitoksiakaan tullut. Kaikki olettivat. Mieheni exätkin oli sellaisia että olivat korjauttaneet sukunsa autot omiensa lisäksi miehellä, ja sen kaikki lomat meni kuulema appivanhempiensa mökillä korjaamassa jotaki vesipumppua ja paikkaamassa kattoa. Mä rakastuin juurikin mun mieheni kiltteyteen, mutta en sen takia että se teki palveluksia vaan koska sillä oli niin hyvä ja iso sydän, ja se auttoi kaikkia pyyteettä mutta unohti itsensä. Ei se lomallaan tehnyt mitään mitä itse halusi, meni minne käskettiin ja totteli, kiltin pojan syndrooma. Minä houkuttelin miehen kuuntelemaan itseään enemmän, aloittamaan OMIA harrastuksia ja se aloittikin pari eri harrastusta ja vietti niissä aikaa. En siis ominut miestä itselleni, vaan autoin mun rakasta tekemään asioita joista itse nauttii.

Täähän oli ihan myrkkyä niille kuppaajille siellä kotona, mä olin natsipaska-akka ja pirttihirmu vaikka olin ainoa joka ajatteli miestä siinä. Sen takia mun mies mua rakastaa, kun se tietää että haluan sille parasta enkä sitä että se tekee vaan ilmasta hyvää saamatta itse. Ja tottakai, kun mies harrastaa nykysin kavereiden kanssa niin yhteistä aikaakin on rajatusti, joten vietetään se mieluiten yhdessä ja aikaa jää vähemmän talonmiehen töihin kotona ja siskoillaan. Ja tottakai minun vika. :D NIIN ONKIN minun vika, myönnän, mutta enemmänkin koen sen ansioksi. Ne kaverit jotka käytti hyväkseen puhuu että mies on muuttunu ihan eri ihmiseksi kun tapasi mut, ja haukkuvat selkäni takana että ei oo enää sama mies. Ei olekaan, on onnellisempi mies joka rakastaa itseään enemmän kuin miellyttää muita koko ajan. Toki kotona käydessään edelleen vanhempiaan auttaa, mutta työssä käyvät vanhempansa ovat ihan terveitä tekemään jutut itse tai teetättää ne palkallisilla. :) Ja siskot on lopettaneet yhteydenpidon kokonaan, nyt kun mies ei enää tee palveluksia koko aikaa ei pidetä yhteyttä muuten, ja mies huomasikin tän joku aika sitte ja sano että eipä nuita näytä kiinnostavan miten hänellä menee, ymmärsi että soittivat aina kun tarvitsivat jotain.
 Toista siskoa ei oo näkyny yli vuoteen ja toinen osoittaa vihansa mua kohtaan ihan avoimesti, kääntämällä päänsä pois ja anoppi ignooraa mut. Ei me viihdytä siellä anoppilassa juuri siksi, koska se niide suhtautuminen on niin vittumaista.

Me treffataan niitä kavereita siis joiden kanssa vuorovaikutus toimii, ja joiden kanssa viihtyy ja jotka ei ole aina pyytämässä palvelusta. Ei sukulaisuus velvoita ilmaiseen työvoimaan, jos siitä sukulaissuhteesta ei muuta saa kun rakot käteen. :)

Niin ja lisäksi järkkään miehelleni yllätyksenä matkoja, samoin hän mulle, ja oon aina pitäny synttärijuhlat sille jonne sitten siskot tulee irvistelemään ja nostamaan nokkaansa, kun en ole mikään kokki eivätkä he ole kakkuihmisiä, huoh. :) En koe siskoja kuitenkaan uhaksi, sillä eivät he varmaan tule ymmärtämään miten onnellinen parisuhde meillä päästääntöisesti on, ja miten paljon olisin valmis tekemään mieheni puolesta. Olen ylpeä meidän parisuhteesta ja ylpeä mun miehestä, ja toivoisin että perheensä jossain vaiheessa pysähtyisivät huomaamaan että mieheni on onnellinen nykyisin, ja toteuttaa itseään eikä heidän toiveitaan. On varmaan vaikeaa päästää menemään ilmainen mekaanikko/korjaaja/talonmies/autokuski joka on ollut siinä tekemässä paskahommat lapsuudesta saakka. Ainoan pojan kirouksia varmaan. :)

Itse olen miestäni viisi vuotta vanhempi ja hänen siskoaan juuri pari kuukautta vanhempi. Kukaan muu ei pidä liittoamme minään ikäeroliittona, mutta miehen sisko näkee sen jotenkin periaattellisesti kummallisena että hänen pikkuveljellään on häntä itseään vanhempi vaimo. Välit miehen siskon kanssa ovat toki ihan hyvät, mutta varmaan hautaan asti olen hänelle se vanha nainen joka vikitteli nuoren pojan.

Vähän sama homma kuin sinulla 38/39. Olen se joka pisti vähän kapuloita rattaisiin tuolle yksipuoliselle yya-sopimukselle. Mies oli se jolta sai lainata rahaa ja "unohtaa" maksaa takaisin kerta toisensa jälkeen, se joka auttoi ja korjasi ja kuskasi ja järjesti ja hoiti sisarusten ja vanhempiensa asiat. Minä sanoin että ei sun tarvi, ja se loppui siihen. Tietysti miehen lapsuudenperheen käsitys asiasta on se, että minä määrään mitä mieheni saa tai ei saa tehdä. En todellakaan määrää. Minä vain kyseenalaistin palvelijan roolin järkevyyttä, ja se loppui kuin seinään. Minä en määrää, minä olen se ainut jonka mielestä miehelläni saa olla omakin elämä eikä sen tarvitse höösätä aikuisia ihmisiä koko elämäänsä. Kyse ei ole mistään vanhoista sairaista vanhemmista tai muusta, vaan siitä etteivät viitsi itse tehdä mitään.