Onko mielestäsi ok, jos ekaluokkalaisella on harrastuksia 5-6 iltaa viikossa?

ainoastaan, jos treenaa useita kertoja viikossa jotain lajia aktiivisesti? Eikö aktiivisuutta ole esim. lasten omat piha- tai metsäleikit, perheen kanssa lenkkeily, pyöräily, uiminen, perheen lemmikkien hoitaminen jne.? Esim. meillä ekaluokkalaiselle on toistaiseksi paljon tärkeämpää päästä läksyjen ja ruokailun jälkeen naapurin poikien kanssa ulos leikkimään, touhuilevat pihassa tai lähimetsässä, nyt esim. suosittua taskulamppupiiloset ja rosvo ja poliisi -leikit pimeässä. Telkkarista katsellaan vain pikkukakkosta tms., sen jälkeen telkka kiinni koko illan, salkkarit ym. ei kuulu valikoimaan. Arkipäivinä viikolla ei ole esim. peliaikaa ollenkaan, viikonloppuna peliaikaa saa rajatusti, sen mukaan, paljonko ulkoillaan ja liikutaan.



Aika mustavalkoista ajattelua tuo "aktiivi vs. luuseri" ja sopii kyllä suorittajaperheen ajatusmaailmaan: jos ei joka illalle ole jotain ohjelmoitua ja tehokasta tekemistä, olet laiska ja halveksittava salkkaripossu.

Meillä on käynyt taitoluistelun kanssa niin, että mentiin luistelukouluun kun oli huonoja talvia lapsen ollessa n. 3 v jotta pääsisi kokeilemaan luistelua ja sillä tiellä ollaan - en ikinä ajatellut että meillä joku joskus harrastaisi taitoluistelua.

Tällä viikolla on yhteensä 7 harjoitusta, joka tarkoittaa viittä harjoituskertaa, koska joinakin päivinä on jäätä 1 h + oheinen 1 h. Eli suomeksi luistelua 1 h ja juoksua, hippaa, hyppelyä, loikkia, lihaskuntoa ja venyttelyä 1 h. Jäiden ja oheisten lisäksi harjoitteluun kuuluu tanssia, balettia ja telinevoimistelua satunnaisesti.

Meidän lapsellamme harjoitukset alkavat yleensä klo 14-15 välillä, joten homma on ohi klo 17 - moni päiväkodissa oleva kotiutuu myöhemmin, eli aikaa kyllä jää sekä läksyille että leikille.

Lapsestani ei takuulla tule huippua, onneksi. Tällä hetkellä hän kuitenkin rakastaa lajia ja hyppelee kaiket ajat axeleitaan ja tulppejaan ja pyörii piruetteja piruettilaudalla. Jos valittaa harkkoihin lähtemistä on yleensä kipeä.

On täysin lapsikohtaista miten jaksaa. Lapseni ryhmässä on ekaluokkalaisia ja myös yksi esikoululainen.

Tässä on muuten hyvä artikkeli aiheesta:

&lt;a href="<a href="http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…" alt="http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…">http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…;" alt="<a href="http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…" alt="http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…">http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…;"&gt;<a href="http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…;" alt="http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…;">http://www.tiede.fi/artikkeli/916/leikki_treenaa_lapsen_urheilun_huipul…;

Olen paljolti samaa mieltä tuon artikkelin kanssa vaikka lapseni nyt sattuukin liikkumaan paljon ohjatusti yhden lajin parissa (mutta myös muuten). Wayne Cretzkyä lainataan tuossa hyvin: "Jos olisin ajatellut, että harjoittelen, en varmaan olisi tehnyt sitä. Minusta se ei ollut harjoittelua, vaan hauskinta mitä tiesin."

harrastaa taitoluistelua. Kaveri on aivan puhki, on vaativassa duunissa ja vaikka kuinka järkkäävät kimppakyytejä, niin töistä joutuu lähtemään useasti liian aikaisin, mikä aiheuttaa sen, että tekee sitten iltamyöhään hommia. Lapsen isä on yrittäjä, joten ei pahemmin kuskailuihin osallistu. Kaveri on aivan puhki, harkoista voidaan joutua menemään suoraan toisiin harkkoihin ja kaverinkin mielestä homma on aika älytöntä. Lapsi on tosiaan vasta ekalla.

Kuinka moni voi ilmoittaa 4-5 kertaa viikossa töissä klo 13, että heippa, lapsella alkaa kohta harkat?

Joista toisellakin on paljon aikaa vievä harrastus jossa kilpailee. Nuorin (5 v) ei omasta halustaan harrasta ohjatusti mitään, eikä tarvitse. Mun mies on reissutyössä, matkappäiviä sellaiset reilu 100, nytkin on Aasiassa.

Jos ei yhtään osaa organisoida arkea, eikä sopia kimppakyytejä, puhkeaa aivan varmasti tuossa hommassa - kuulostaa siltä että hoitaa kaiken yksin mikä on hulluutta. Meillä on toimiva systeemi - vie sinä tänään niin minä haen ja huomenna toisin päin. Usein. käyn nuorimmaisen kanssa uimassa tai leikkipuistossa samassa liikuntakeskuksessa jossa jäähalli ja jumppasalit sijaitsevat ja pienemmissä kaupungeissa myös etäisyydet on lyhyet, matkat vievät 10 min suuntaansa.

Tottakai vanhemmankin pitää laittaa rajat, jos ei jaksa eikä selviydy niin ei voi mitään eikä todellakaan ole järkeä uhrata omaa jaksamistaan noihin harrastuksiin. Kuten joku mainitsikin, se on vanhemmillekin sen verran sitouttavaa, että puheet helpolla pääsemisestä kun vaan dumppaa lapset muiden ohjettavaksi on ihan urpoilua. Itse olen sellaisessa asemassa töissä, että voin melko hyvin vaikuttaa työpäiväni kulkuun ja esim. kesken päivän heittää 30 min reissun vieden porukkaa harkkoihin ja mennä sitten jatkamaan töitä. Lisäksi teen lyhennettyä työviikkoa, en harrastusten vaan esim. sen takia, että on ihanaa kun aamuisin ei ole kiire ja voi lähettää lapset rauhassa kouluun ja lähteä päiväkotilaisen kanssa vasta vähän vaille yhdeksän matkaan ja hakea hänet myös ajoissa pois.

Ehkä se oikeasti on niin, että toiset vaan jaksaa enemmän kuin toiset jo ihan lähtökohtaisesti - niin lapsissa kuin aikuisissakin.

kuinka järkkäävät kimppakyytejä jne.

äidin työnantajan kustannuksella: äiti tekee töitä silloin kun lasten harrastuksilta ja kouluunlähettämisiltä ehtii. Hupaisaa että kehtaat tämän vielä tunnustaakin.

niin mitä siinä on väärin. pitäisihän lapsen olla joka ilta kavereidenkin kanssa juoksentelemassa 2 h pihalla, jotta liikuntamäärä olisi riittävä.



meillä ainakin saa kiskomalla kiskoa sinne pihalle, jossa ei ole mitään tekemistä, koska kukaan ei enää leiki niitä vanhoja kunnon pihaleikkejä.



sitten saakin olla koko ajan vahtaamassa, etteivät vaan pelkästään oleilisi, haluisi olla tietokoneella ja telkulla.



että olisin iloinen, jos lapsi omasta halustaan haluisi harrastaa paljon hyvässä seurassa ja esim. joka tapauksessa olisi 5-6h päivässä kotona lähes joka päivä. jos koulun jälkeen on aikaa 8h ennen nukkumaanmenoa.

toiminta kuten leikki ei ole nykyään arvossa, valitettavasti. Asenne tuntuu juuri olevan tuo, että lapsi on sohvalla makailija, joka syrjäytyy, jos ei ole mukana jossain ohjatussa aktiiviharrastuksessa.

ainoastaan, jos treenaa useita kertoja viikossa jotain lajia aktiivisesti? Eikö aktiivisuutta ole esim. lasten omat piha- tai metsäleikit, perheen kanssa lenkkeily, pyöräily, uiminen, perheen lemmikkien hoitaminen jne.? Esim. meillä ekaluokkalaiselle on toistaiseksi paljon tärkeämpää päästä läksyjen ja ruokailun jälkeen naapurin poikien kanssa ulos leikkimään, touhuilevat pihassa tai lähimetsässä, nyt esim. suosittua taskulamppupiiloset ja rosvo ja poliisi -leikit pimeässä. Telkkarista katsellaan vain pikkukakkosta tms., sen jälkeen telkka kiinni koko illan, salkkarit ym. ei kuulu valikoimaan. Arkipäivinä viikolla ei ole esim. peliaikaa ollenkaan, viikonloppuna peliaikaa saa rajatusti, sen mukaan, paljonko ulkoillaan ja liikutaan.

Aika mustavalkoista ajattelua tuo "aktiivi vs. luuseri" ja sopii kyllä suorittajaperheen ajatusmaailmaan: jos ei joka illalle ole jotain ohjelmoitua ja tehokasta tekemistä, olet laiska ja halveksittava salkkaripossu.

äidin työnantajan kustannuksella: äiti tekee töitä silloin kun lasten harrastuksilta ja kouluunlähettämisiltä ehtii. Hupaisaa että kehtaat tämän vielä tunnustaakin.

vaan meillä on "kellokortti" ja koska teen lyhennettyä työaikaa (6 h päivä), johon mulla on lakisääteinen oikeus, MUTTA joustan myös työnantajan puolesta, esim. tarvittaessa tulen palaveriin klo 8 tai jatkan päivää myöhempään, minulle kertyy plussatunteja ja meillä pienessä yrityksessä niitä kyllä oikein rohkaistaan käyttämään pois mahd. nopeasti ja mieluiten tunti tai pari kerrallaan, jotta ei kerry sitä tyyliin 40 tuntia, joita on sitten vaikeaa pitää. Kun itse joustaa myös työnantaja joustaa. Ja eihän se työ aina jousta, todellakaan, mutta just siksi on kimppakyydit.

Mulla on asiat oikeasti tosi hyvin ja olen iloinen siitä - mukava työ, kiva työyhteisö ja lapsilla kivat harrastukset, joissa on myös mukavia vanhempia joiden kanssa yhteistyö sujuu. Ei siinä sen kummempaa. Sillä se homma sujuu.

Up

kaikilla paljon harrastavilla on muka treenit iltapäivisin ja kaikki illat jäävät perheen yhteiselle ajalle.

Oma kokemus kertoo kyllä, että niiden tuttujen perheissä missä lapsilla on paljon harrastuksia, ovat lapset ensin päivän pk: ssa tai koulussa ja ip: ssä ja illat juostaan treeneissä.



Missä perheen yhteinen vapaa-aika näissä perheissä?

Toisekseen oudoksun hieman tuotakin, että ekaluokkalainen treenaa iltapäivisin koulun jälkeen. Eikö ole tuon ikäiselle hieman liikaa että kulkee itsekseen harrastuksiin, huolehtii omat syömiset, treenikamat yms?

eikun kaikki lasten harrastukset pyörii ihan omalla painollaan, kimppakyydit pyörii ja harrastusajat sopii hyvin muun perheen rytmiin. Lapset ehtii harrastaa heti koulun jälkeen, äidillä on töiden jälkeen itse alusta saakka tehty kotiruoka valmiina ja illat vietetään yhdessä lautapelejä pelaillen ja lomakuvia katsellen. Harkkavaatteet peseytyvät ja kuivuvat itsekseen ja äidillä ja isällä on aikaa toisilleen ja omille harrastuksilleenkin. Juu, näin on...



Mistähän nämä lähipiirinkin vaahto suussa lastensa harrastusrumbaa pyörittävät sitten kouhkaavat? Kun lapsia tulee ja menee ja viedään ja tuodaanja joku syö leipää ja joku vetää pikapuuron tai roiskeläppäpizzan ennen harjoituksia, äiti kaahaa töistä pihaan ja auton käydessä lataa pyykkikoneen, purkaa kauppatavarat, lastaa kamat ja lapset autoon, vie toista tuonne ja hakee yhtä tuolta. Läksyjä tehdään harkkojen välissä, jos ehditään, kotona ehkä ysin aikaan jos hyvin sattuu. Pyykkikoneesta satsi kuivumaan ja toinen perään pyörimään... ai niin, mihinkäs ne lautapelit jäi?

ainoastaan, jos treenaa useita kertoja viikossa jotain lajia aktiivisesti? Eikö aktiivisuutta ole esim. lasten omat piha- tai metsäleikit, perheen kanssa lenkkeily, pyöräily, uiminen, perheen lemmikkien hoitaminen jne.? Esim. meillä ekaluokkalaiselle on toistaiseksi paljon tärkeämpää päästä läksyjen ja ruokailun jälkeen naapurin poikien kanssa ulos leikkimään, touhuilevat pihassa tai lähimetsässä, nyt esim. suosittua taskulamppupiiloset ja rosvo ja poliisi -leikit pimeässä. Telkkarista katsellaan vain pikkukakkosta tms., sen jälkeen telkka kiinni koko illan, salkkarit ym. ei kuulu valikoimaan. Arkipäivinä viikolla ei ole esim. peliaikaa ollenkaan, viikonloppuna peliaikaa saa rajatusti, sen mukaan, paljonko ulkoillaan ja liikutaan.

Aika mustavalkoista ajattelua tuo "aktiivi vs. luuseri" ja sopii kyllä suorittajaperheen ajatusmaailmaan: jos ei joka illalle ole jotain ohjelmoitua ja tehokasta tekemistä, olet laiska ja halveksittava salkkaripossu.

Meidän eskarilaisella on kolme harrastusta viikossa, ja kaikki itse pyydettyjä ja haluttuja. Lapsellamme on tiistaisin tanssi, perjantaisin soittotunti ja lauantaisin koripallo. Nauttii näistä kovasti. Itse en kärsi kuskailusta, vaikka myös nuorempi lapsi on aloittanut muskarin ja tanssin. Mies auttaa joinakin viikkoina, toisina taas ei. Asumme syrjässä ja lapsemme eivät voi juosta ja leikkiä muiden lasten kanssa kaikki illat. Kavereita pitäisi kutsu kylään, mutta olemme aika laiskoja kutsumaan, joten koemme, että harrastusten kautta lapsi tutustuu ikäisiinsä. Perheaikaa vietämme päivittäin, ja tilanne vieläpä helpottuu ensi vuonna, kun lapsi aloittaa koulun, koska soitonopettaja on luvannut tunnit heti koulun jälkeen. Tanssi puolestaan alkaa klo 16 ja koripallo on tosiaan lauantaisin, joten tämän lapsen kanssa voimme huoletta viettää illat yhdessä ihan joka ikinen päivä. Nuoremman lapsen muskari on sen sijaan tiistaisin klo 17, joten se päivä on ainoa, jolloin perheemme ei ole yhdessä ennen klo 18. Tanssitunti hänellä on päivisin, ja sen hoitaa mummi.

Meidän perheemme ei ole muuten kovin aktiivinen. Viikonloppuisin käydään kyläilemässä ja joskus uimassa, arkisin vihdytään kotona, ja harrastukset tarjoavat lapsille ikäistensä seuraa.

Tiedän tosiaan perheen, jossa tukka putkella ajetaan harrasteillat kuskaten milloin mitäkin lasta ja aina myöhässä. Näissä perheissä se suurin ongelma on vanhempien työ eli usein vain yksi vanhempi hoitaa kuskaukset ja hänkin viihtyy työssään pitkään ja tekee ylitöitä tai harrastaa itse kaiken päälle.

Meillä on tehty selkeä valinta, että tällä hetkellä lapset harrastavat, isä ja äiti eivät juurikaan. Itselläni on jumppa kerran viikossa, mutta hätätilanteessa en sinne osallistu (jos mies on työmatkalla). Joissakin perheissä taas isän ja äidin harrastukset ovat ne tärkeimmät ja lapset eivät harrasta.

Siskoni perheessä lapset ovat jokaikinen ilta ulkona klo 17-19 leikkimässä pihan lasten kanssa. JOs vauhtia ja menoa ja kaveriseuraa löytyy ihan kotipihalta, saattavat monen illan harrastukset olla aivan turhia. Toisaalta jos harrastukset ajoittuvat ennen klo 16, eivät ne mitenkään ole pois esim. kaverisuhteista tai perheen yhteisestä ajasta. Siskontyttöni ip:ssä käydään kerran viikossa uimassa, kerran viikossa jumpassa ja talvella kerran viikossa luistelemassa jäähallilla. Miten ihmeessä on niin paljon kamalampaa harrastaa jotain harrastusta nuo 3-4 kertaa viikossa, kun aivan samoja asioita tehdään ip-kerhossakin?

ja sitten iltapäiväkerhossa, sieltä kotiin syömään ja sitten taas harastamaaaaaaaan



rajansa kaikella !

onko kaikki eri harrastuksia ? vai samaa esim fudista?

millon leikkii kavereiden kanssa?

totuttelua koulunkäyntiin, mutta itsenäistymisen aiheuttama muutos on lapselle suuri. Myös lapsi tarvitsee riittävästi lepoa ja leikkimistä varten aikaa. Minustakin hassua, että täällä on vastakohtana tv:n tuijotus ja 5 x /vko harrastaminen ikään kuin mitään ei voisi olla siltä ja väliltä.



Lähtökohtaisesti katson tämän olevan lapsen/vanhempien oma valinta, mutta kyllä minusta lapsella tulisi olla myös vapaata leikkiä varten aikaa. Max kolme harrastusta vko on minusta sopiva määrä ja nekin ajoitettuna niin, etteivät häiritse ruokailua, nukkumista tai ystävien tapaamista kovin paljoa.

harrastaa, niin ei koskaan tarvitse vaivautua olemaan itse oman muksunsa kanssa...Mites se psyykkinen kehitys jatkuvassa kiireessä ilman vanhempien läsnäoloa? miettikää sitä sitten, kun talutatte teinejänne psykiatrian klinikasta sisään syömishäiriön tmv muun syyn vuoksi...