Onko mielestäsi ok, jos ekaluokkalaisella on harrastuksia 5-6 iltaa viikossa?

Missä perheen yhteinen aika?



Omalla ekaluokkalaisellani harrastuksia on kolmena iltana. Lisäksi iltapäivällä yksi kerho. Ihan riittävää 7-vuotiaalle. Muina iltoina touhutaan perheen kanssa, esimerkiksi pelataan.

että tosiaankaan meillä ei juurikaan katsota televisiota tai pelate tietokone tms. -pelejä.

mahtavaa ajansäästöä.

Lapset tuovat kymppejä koulusta kotiin, ovat rauhallisia, iloisia, reippaita ja jaksavaisia. Nukkuvat 10 tunnin yöunet ilman mitään ongelmia ja syövät hyvin. Suosittelen paljon harrastamista jos lapsella motivaatiota.

Onko mielestäsi ok, jos ekaluokkalaisella on harrastuksia 5-6 iltaa viikossa?

Mutta joissakin tapauksissa on OK ja toisissa ei. Ennen kaikkea ajattelen, että mitä se kenellekään kuuluu, jos jonkun lapset haluavat harrastaa nyt vaikkapa sitä taitoluistelua tai jääkiekkoa. Jos ei itse halua kuljettaa eikä omat lapset ole innostuneita niin pysyy sitten vaan kotona. Ja antaa toisten tehdä niin kuin heille sopii. Meillä asuu kotona muutama moniharrastaja, ja kyllähän niihin treeneihin paljon aikaa menee, mutta paljon ne antavatkin. Lasten omilla ehdoilla mennään. Ja jokainen pärjää koulussa erinomaisesti. Juuri ekaluokkalainen, 6 kertaa viikossa treenaava poikamme toi kotiin matikan kokeen, josta oli ottanut täydet pisteet. Nukkuvat 10 tuntia yössä, tekevät läksyt heti koulun jälkeen ja syövät terveellisesti. Hyvin jaksavat. Yhdessäkin ehditään käydä uimahallissa, laittaa ruokaa ja leipoa, haravoida pihaa ja makailla olohuoneen lattialla harva se päivä/ilta. Telkkaria tosin ei juuri katsota. Tulisiko se ajansäästö siitä?

miten arkisin jää aikaa läksyjen tekoon, perheen yhteiseen aikaan yms? Olettaen että harrastus ja sinne kulkeminen vie yhteensä vähintään tunnin, nukkumaan mennään kahdeksalta ja vanhemmilla kokopäivätyöt.

Missä perheen yhteinen aika? Omalla ekaluokkalaisellani harrastuksia on kolmena iltana. Lisäksi iltapäivällä yksi kerho. Ihan riittävää 7-vuotiaalle. Muina iltoina touhutaan perheen kanssa, esimerkiksi pelataan.

perheen yhteistä aikaa ovat harrastukset, olemme alkaneet harrastaa itsekin samoja lajeja kuin lapset ja onpas kivaa, esim. musiikki ja uiminen.

Ap jatkaa No sitä minäkin. Olen ihmetellyt tätä luisteluharrastusta, kun siihen liittyviä treenejä on aivan jatkuvasti.

meilä lapset hararstaa 4-5 kertaa viikossa useita eri lajeja, joista osa leikinomaisia ja ei ollenkaan kuormittavia (kuviskerho esim.)

Säälittää nykyajan lapset jotka opetetaan pienestä pitäen samanlaisiksi suorittajiksi kuin vanhempansakin ovat.



Sitten teini-iässä, kun on uskallusta vastustaa vanhempia, moni sitten lopettaa sen ammattimaisen harrastamisen. Tiedän monia tällaisia lapsia ja nuoria.



Kohtuus kaikessa.

tarhassa yleensä enemmän, joten koulu ei ole puoliksikaan niin rankkaa kuin päiväkotielämä ainakaan kolmena ekana vuonna...

Kyllä se läksyjen ja kokeiden kera voi joillekin lapsille olla rankkaa se koulunkäynti ihan ensimmäisilläkin luokilla.

...tyypillisesti harkat oli alakoululaisilla klo 19-21, yläkoululaisilla saattoi harkat alkaakin vasta klo 21. Ja tällaista monilla sitten useamman kerran viikossa. Ja joku aikuinen kehtasi vielä mussuttaa, että se on päivän muusta rakenteesta ja elintavoista kiinni, että nuori jaksaa... Jos on kotona klo 23 jälkeen ja aamulla herätys esim. klo 7, ei siinä enää VOI nukkua riittävästi sanahelinästä huolimatta.

Se jaksaako vai ei on osin ihan siitä lapsesta kiinni. Olen itse lapsena harrastanut kahta lajia. Harjoituksia oli ala-asteikäisenä 8 kertaa vikkossa. Arki-iltoina oli useammat harjoitukset jotka loppuivat 21.00. Kotona olin vähän ennen kymmentä.

Tottakai silloin on väsynyt ja valmis nukkumaan. Koulumenestys ei nähdäkseni kuitenkaan kärsinyt. Kirjoitin sitten myöhemmin laudaturin yo-paperit.

Omilla alakoululaislapsilla on myös 5-6 urheilutapahtumaa viikossa. Ei ne ole aiheuttaneet mitään jaksamisongelmia.

2-3 iltaa viikossa on hyvä!

Jos haluaa että lapsi kehittyy taitavaksi jossain, eikä hänestä tule tyhjänpäiväistä nollalooseria (kuten AP), niin pakkohan sitä on harjoitella. Tyhmät laiskuriämmät eivät tätä tietenkään tajua koska ovat liian laiskoja persettään liikuttamaan. Eli ei ole 5-7 kertaa viikossa liikaa. Ihan normaali vähittäisvaatimus ihmiselle, joka haluaa tulla joksikin. Kai AP on hyvänä esimerkkinä lapselleen että miksi tämä EI halua kasvaa, ja siksi pistää jo nyt parastaan?

jos harrastaa vaikkapa 3 kertaa viikossa!?!?! Pikkasen on mustavalkoinen sun maailmankatsomuksesi.

Mutta kasvata vaan siitä tenavastasi suorittaja, joka sitten palaa loppuun ja on työkyvyttömyyseläkkeellä tai pimahtaa muuten vaan.

Tosin yhdestä nyt tuskin haittaa on. Aikuiset usein unohtaa että koulun aloittaminen on oikeasti aika rankka juttu ja olis hyvä että lapsi saisi siihen sopeutua ihan rauhassa. Harrastaa ehtii kyllä vähän myöhemminkin ja jos lapsi haluaa jo ekaluokalla harrastaa niin vanhempien pitää olla tarkkana. Mieluummin liian vähän harrastuksia kuin liikaa.

Parina iltana viikossa riittää. Missä perheen yhteinen aika? Se on tärkeintä pienten koululaisten kannalta. Toivottavasti perheeltä löytyy edes pari iltaa viikossa, että ollaan koko perhe yhdessä kotona.

helpompi dumpata ne lapset harrastuksiin joka ilta ja viikonloppuna sitten reissata kisoissa, turnauksissa tmv. niin ei tarvitse kehittää mitään yhteistä tekemistä. Kaikki on valmiiksi ohjattua ja aikatalautettua.

Mitäs te noin niin kun tarkasti ottaen tiedätte taitoluisteluvalmennuksesta? Meillä ainakin kaikki kilparyhmäläiset (myös siis nämä pienet) kartoitetaan fyssareiden toimesta ja jokainen saa oman yksilöllisen harkkaohjelman jolla huolehditaan siitä että kroppa pysyy kunnossa. Harjoitukset suunnittelee koulutettu ammattivalmentaja joka huolehtii siitä että harjoittelu on tarpeeksi monipuolista. Luistelijoiden keskuudessa on huomattavasti vähemmän noita loukkaantumisia, rasitusvammoja ym. kun esim voimistelijoilla. Pienten harkat on yleensä silloin iltapäivästä eli käy ip-hoidosta niin kuin joku tuolla sanoikin ja kotona oloonkin jää ihan hyvin aikaa kun harkat on ohi neljän jälkeen. Ja läksytkin on monesti tullut tehtyä jo hallilla odotellessa oman vuoron alkua.



Jos luisteluun panostaminen tarkoittaisi sitä että opintoihin ja aivoihin ei panosteta ollenkaan, niin tuskinpa ne Korpi ja Lepistökään olis yliopistossa. Molemmat opiskelee paikoissa joihin on toooosi vaikea päästä sisään.



Ja sit vielä tietoisku: kun Nuori Suomi teki liikuntatutkimuksensa jossa tutkittiin lasten ja nuorten liikuntamääriä taitoluistelijat olivat ainoita jotka liikkuivat tarpeeksi paljon...

Saa muuten olla ihan helvetin tyhmä, jos mitenkään puhuu jostain "koulumenestyksestä" ekaluokkalaisen yhteydessä. Järki älä jätä saatana, pitäisi tyhmemmälläkin sen verta yleiskäsitystä koulutuksesta olla että tajuais että "koulumenestys" tulee kuvioihin vasta yläaste-lukio aikaan.

Ensimmäiset vuodet on pohja sille koulutyölle. Ja jos ne menee penkin alle vain koska vanhempien on pakko saada lapsestaan huippuluistelija niin onnea vaan lapselle tulevaan. Lapset haluaa kaikenlaista, tajuamatta syitä ja seurauksia. Aikuisilla pitäis olla järkeä miettiä asioista pidemmälle, ei kaikkea kannata uhrata jonkun luistelun takia. Elämä on paljon muutakin kuin muutama vuosi huipulla luistelijana.

Mä urheilin pentuna "8 päivää viikossa", toki ihan omasta halusta. Halusin mä kyllä kuviskerhoonki, mutta ei ollu aikaa, ku urheilu oli "hyödyllisempi" harrastus, mitään ei voinu karsia. Tietty mä halusin harkkoihin, jotta menestyis kisoissa, koska sillä menestyksellä sai kiitosta ja kunniaa kotona. 14-vuotiaana alko nivelvaivat, nyt kolmekymppisenä on juhlapäivä, jos on onnistunu kahlaamaan päivän ilman lääkkeitä. Kyllähän se lapsi haluaa, sitä enemmän, mitä enemmän kannustetaan, siksi se järki pitääkin löytyä aikuiselta.

miten arkisin jää aikaa läksyjen tekoon, perheen yhteiseen aikaan yms? Olettaen että harrastus ja sinne kulkeminen vie yhteensä vähintään tunnin, nukkumaan mennään kahdeksalta ja vanhemmilla kokopäivätyöt.

Meidän ekaluokkalainen luistelija pääsee koulusta klo 12, yhtenä päivänä klo 13. Hän menee kotiin, syö välipalan ja tekee läksyt. Harrastukseen hän lähtee yleensä klo 14-15 harrastuskaverin perheen kyydissä, joskus kävelevät kaverin kanssa hallille (asumme pikkukaupungissa). Viimeistään klo 17.15 haemme hänet autolla hallilta kotiin normi-iltoina. Kotimatkaan menee noin 5-8 minuuttia. Toinen meistä vanhemmista on yleensä ehtinyt käydä kaupassakin siinä välissä, jos on tarvetta.

Sitten otamme välipalan, laitamme iltaruoan alulle jos se on hitaammin valmistuvaa sorttia, juttelemme, katsomme läksyt läpi, saatamme pelata tai tehdä palapeliä... kaikkea sitä mitä varmaan harrastamattomissakin perheissä tehdään. Joskus lapsi haluaa tehdä vaikka UNO-pelin lomassa omia venytyksiään tms. Annamme tehdä.

Saatamme lähteä vielä pihalle tekemään pihatöitä tai vain keinumaan hetkeksi, joskus pyöräilemme parin kilometrin päähän mummoa moikkaamaan.

Päivällinen syödään noin 19.30 ja lapsi menee nukkumaan klo 20. Herää aamulla ennen seitsemää itsestään.

Ihan peruselämää ja meidän perheelle sopivaa. Viikonloppuisin harjoituksia ei meidän seurassa ole. Lauantait ja sunnuntait ovatkin usein ns. pyjamapäiviä, ellei satu olemaan kisat. Niitä on ehkä kerran kuussa. Sunnuntaiaamuisin käydään uimahallissa. Lauantai-iltana siivoillaan ja pestään pyykkiä tulevaa viikkoa varten.

A: kenenkään ei ole pakko antaa oman lapsensa luistella. Piste. Jos se jollekulle muulle sopii, onko se teiltä pois?

B: Koulumenestys on huono argumentti tässä keskustelussa. Tilastollisesti entiset luistelijat ovat pärjänneet elämässään todella hyvin.

C: Ns. "perheen yhteistä aikaa" penäävät eivät ehkä ota huomioon sitä, että tutkimusten mukaan suomalainen lapsiperhe viettää TV:n ääressä jo useita tunteja päivässä. Sekö on se parempi vaihtoehto?

D: Usein ne, jotka harrastavat paljon, jaksavat muutenkin enemmän. Yhteistä aikaa ja muuta tekemistä tuntuu siis riittävän juuri heillä. Meidän pikkukylän uimahallissa ja lastentapahtumissa törmää enimmäkseen juuri niihin perheisiin, jotka tulevat säännöllisesti vastaan myös yleisurheilukentällä ja kaukalossa.

E: Alle lainaamani kirjoitus on täyttä asiaa.

Mitäs te noin niin kun tarkasti ottaen tiedätte taitoluisteluvalmennuksesta? Meillä ainakin kaikki kilparyhmäläiset (myös siis nämä pienet) kartoitetaan fyssareiden toimesta ja jokainen saa oman yksilöllisen harkkaohjelman jolla huolehditaan siitä että kroppa pysyy kunnossa. Harjoitukset suunnittelee koulutettu ammattivalmentaja joka huolehtii siitä että harjoittelu on tarpeeksi monipuolista. Luistelijoiden keskuudessa on huomattavasti vähemmän noita loukkaantumisia, rasitusvammoja ym. kun esim voimistelijoilla. Pienten harkat on yleensä silloin iltapäivästä eli käy ip-hoidosta niin kuin joku tuolla sanoikin ja kotona oloonkin jää ihan hyvin aikaa kun harkat on ohi neljän jälkeen. Ja läksytkin on monesti tullut tehtyä jo hallilla odotellessa oman vuoron alkua. Jos luisteluun panostaminen tarkoittaisi sitä että opintoihin ja aivoihin ei panosteta ollenkaan, niin tuskinpa ne Korpi ja Lepistökään olis yliopistossa. Molemmat opiskelee paikoissa joihin on toooosi vaikea päästä sisään. Ja sit vielä tietoisku: kun Nuori Suomi teki liikuntatutkimuksensa jossa tutkittiin lasten ja nuorten liikuntamääriä taitoluistelijat olivat ainoita jotka liikkuivat tarpeeksi paljon...

Opettele lukemaan --sanot minulle?



Kirjoitit viestissä 18 näin: "On silkkaa hulluutta PAKOTTAA 6-7 vuotias lapsi joka ilta yhtä ainoaa lajia". Se on lainaus SINUN tekstistäsi.



Kysyn sinulta: Missä kohtaa et kirjoittanut että lapsi PAKOTETAAN?



Miksi et voi ymmärtää että on lapsia jotka liikkuu päivittäin, tapahtuu se harrastuksessa tai pihassa? Jos pelaa jalkkista niin ilmeisesti pelaamalla seurassa tapahtuu suuri synti kuin että lapsi pelaa pihassa perheen tai kavereiden kanssa?



Meidän ei ole tarvinnut pakottaa lasta harrastuksiin. Tekisi enemmänkin jos antaisi mutta en tahdo laittaa valitsemaan vielä kisoista ja toisen (no kolmannen lajin) harrastuksesta.

Meidän lapsi on sosiaalinen ja tykkää monista lajeista, myös partio ja kitaransoitto kiinnostaisi! ;)



Meillä lapsi pääsee kerran viikossa kahdelta, muuten aikasemmin. Tekee läksyt ja ehtii leikkimään viiteen saakka kavereitten kanssa.

Mies on kotona puoli neljältä, minä olen kotona lapsien kanssa mutta muuten teen vuorotyötä.

Harkkoihin ajo kestää vartin molempiin lajeihin ja kotona on viimestään puoli kahdeksalta.

Nukkuu liki 12 h.

Harkoissa on aina toinen vanhemmista mukana.

Muutaman vuoden päästä saa alkaa kulkemaan itse harkkoihinsa.



Laji vammat tulee siitä että niissä on paljon hyppyjä ja liikkeitä joissa sattuu. Ei siksi että lapsi on harjoitellut liikaa!





22

Huipulle tähtäämisestä on ihan turha puhua lasten urheiluharrastusten yhteydessä. Lapset kasvavat ja mieli muuttuu moneen kertaan. Oikeasti kukaan terve vanhempi ei vie lastaan harrastamaan siksi, että hän "pääsisi huipulle" tuosta vain.

Siksi tuntuukin melkeinpä törkeältä, että joku asiaa tuntematon tulkitsee omista lähtökohdistaan toisten ihmisten ja heidän lastensa motiiveja harrastaa jotakin.

Pikkuluistelijoiden kausi on täynnä pikkukisoja, mutta ne ovat enemmän leikkiä ja harjoitusta kuin oikeasti stressaavaa kilpailua. Ainakin jos niihin suhtautuu niin kuin venäläinen valmentaja kehotti: "Muistakaa, että ensimmäinen _tärkeä_ kilpailu on nuorten MM-kisat!"

Pienten urheilijoiden elämä voi siitä huolimatta olla antoisaa. Harrastukset opettavat paljon asioita, joista on hyötyä elämässä. Ja lapsellekin on motivoivaa saada kunnon ohjausta lajissa, johon hänellä on itsellä voimakas palo. Liikunta kehittää fysiikan lisäksi myös aivoja! Lapsuutensa tunnit voi kuluttaa monella tavoin, eikä laadukkaasti ohjattu urheiluharrastus ole lainkaan hölmöimmästä päästä.

Oman kehittymisen oivaltaminen on palkitsevaa. Ja urheilu jos mikä opettaa elämässä hyvin tärkeää pettymysten sietokykyä. Kaikki ei tosiaankaan mene aina niin kuin olisi toivonut, ja on vain noustava ylös ja jatkettava.

Päämäärätietoinen harjoittelu nuorena voi olla yksi syy sille, että juuri luistelijat pärjäävät hyvin koulussa, sijoittuvat jatko-opintoihin ja työllistyvät yleensä hyviin ammatteihin. Tunnen vaikka kuinka monta naisjuristia, joilla on luistelutausta. Samoin kauppatieteilijöissä ovat hyvin edustettuina.

Saa muuten olla ihan helvetin tyhmä, jos mitenkään puhuu jostain "koulumenestyksestä" ekaluokkalaisen yhteydessä. Järki älä jätä saatana, pitäisi tyhmemmälläkin sen verta yleiskäsitystä koulutuksesta olla että tajuais että "koulumenestys" tulee kuvioihin vasta yläaste-lukio aikaan.

Ensimmäiset vuodet on pohja sille koulutyölle. Ja jos ne menee penkin alle vain koska vanhempien on pakko saada lapsestaan huippuluistelija niin onnea vaan lapselle tulevaan. Lapset haluaa kaikenlaista, tajuamatta syitä ja seurauksia. Aikuisilla pitäis olla järkeä miettiä asioista pidemmälle, ei kaikkea kannata uhrata jonkun luistelun takia. Elämä on paljon muutakin kuin muutama vuosi huipulla luistelijana.

Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi toisten harrastukset herättävät näin voimakkaita mielipiteitä!



Mitkä ovat sinun perusteesi kysyä asiaa täällä?