Onko mielestäsi ok, jos ekaluokkalaisella on harrastuksia 5-6 iltaa viikossa?

kaikilla paljon harrastavilla on muka treenit iltapäivisin ja kaikki illat jäävät perheen yhteiselle ajalle. Oma kokemus kertoo kyllä, että niiden tuttujen perheissä missä lapsilla on paljon harrastuksia, ovat lapset ensin päivän pk: ssa tai koulussa ja ip: ssä ja illat juostaan treeneissä. Missä perheen yhteinen vapaa-aika näissä perheissä? Toisekseen oudoksun hieman tuotakin, että ekaluokkalainen treenaa iltapäivisin koulun jälkeen. Eikö ole tuon ikäiselle hieman liikaa että kulkee itsekseen harrastuksiin, huolehtii omat syömiset, treenikamat yms?

ja tosiaan klo 17.00 ollaan viimeistään kotona. Eli vapaa-aikaa on kaikki illat. Kavereita ei asu lähistöllä muita kuin naapuri joka tulee kotiin ip-kerhostaan vasta meidän jälkeen.

Ei kukaan tuntemistani luistelijoista kulje yksin harrastuksiin. Vanhemmat sopivat kyytejä keskenään välillä isovanhemmat kuljettavat ja eiväthän kaikki vanhemmat ole töissä 8.00-17.00. Meillä on aina joku kotona kun lapsi tulee koulusta. Syödään tehdään läksyt ja sitten lähdetään hatkkoihin. Niin ja onhan nuo matkat harkkoihinkin yhteistäaikaa on kiva jutella, tai kuunnella musaa autossa.

Luistelussa ekaluokkalainen on nimenomaan tärkeimmässä kasvuvaiheessa. Kun 15-vuotiaana ollaan jo Olympiatasolla, niin varhain sitä on aloitettava jos on sillä tiellä pärjätäkseen. Ja käsittääkseni vanhempi ei pakottanut lastaan tähän, vaan lapsi itse halusi tulla joksikin? Tai vähintään lapsi on hyväksynyt sen että tällä tiellä edetään, hammasta purren!

Taitoluistelijaksi ei varmasti kukaan tule "kokeilemalla kaikkee kivaa aina välillä", sillä menetelmällä tulee vain katkeria ja laiskoja AP:n kaltaisia nalkuttajia, jotka ei osaa mitään kunnolla!

ekaluokkalaisena pääsi koulusta 12.15 - 13.00, hallille meni klo 14 ja sitten kotiin yms, eli aikaa jäi leikkiin, perheen kanssa oloon yms... Oli vähän kuin ip-hoitoa silloin :)

Tunnen ekaluokkalaisen pojan jonka 2 isoveljeä pelaa jalkkista ja itse on pelaamassa päivittäin -ohjatusti tai ei.

Jos lapsi tykkää, jaksaa ja tahtoo niin mikä vika?



Meillä ekaluokkalainen harrastaa 2 lajia ja viikossa 3 reenipäivää, plus kisat. Välillä viikkoja kun mennään lähes joka päivä ja lapsi tahtoisi enempi!



Koulusta tullessa tekee läksyt, leikkii kavereitten kanssa ja tehdään asioita perheen kanssa. Kaikkea ehtii.



Tottakai oleilukin on tärkeää mutta päivittäin tarttee ainakin pari tuntia liikuntaa. Mitä niin kamalaa siinä on jos joku tekee sen seurassa?



Meillä vältellään kolmannen harrastuksen mukaanottamista koska sellaista päivää ei ole helppo löytää että lapsi voisi silloin päästä kyseisen lajin reeneihin koska kisapäivät syö ne satunnaiset viikkopäivät.



Mikä sitten on riittävää vaihtelua lajeissa? Meillä on paini ja jalkapallo. Kotoa käydään uimassa, hiihtämässä, yleisurheilussa, pyöräilemässä yms.



Nro 18 ikävästi olettaa että lapsi pakotetaan yhteen lajiin. Teilläkö lapsi pakotetaan vai miksi oletat että lapsi ei tykkää harrastaa?



Terkuin mamma, joka ekaluokkalainen ei käy iltapäiväkerhossa -VAIKKA sinnekin tahtoisi! ;)

Saa muuten olla ihan helvetin tyhmä, jos mitenkään puhuu jostain "koulumenestyksestä" ekaluokkalaisen yhteydessä. Järki älä jätä saatana, pitäisi tyhmemmälläkin sen verta yleiskäsitystä koulutuksesta olla että tajuais että "koulumenestys" tulee kuvioihin vasta yläaste-lukio aikaan.

Siis et käy lapsen kanssa lenkillä?

Me käydään. Ai kamalaa!! :D



Meillä myös lapsi tekee vatsa-, selkälihaksia ja punnertaa. Viimeaikoina mukaan on tullut myös leuanvedot.



Eikä tässä valtavia harjoitteita tehdä! Meidän 2- vuotiaskin koittaa päähyppyä kun ekaluokkalainen semmosen tekee.



Veikkaan että tällä nuoremmalla on liikkuminen enempi ekaluokkalaisena osa arkea kuin vanhemmalla lapsella. Hyi, hyi!



22

Mielestäni lapsi tarvitsee enemmän vapaata aikaa.

kumminkin täysin liikaa jo senkin takia, että sillä tavalla kroppa - jonka hallinta on luistelussa ensiarvoista - ei kehity monipuolisesti pelkästään luistelemalla.

pitäisi TIETÄÄ ja uskoa myös esim. lastenlääkäreitä, jotka sanovat saman asian: kasvuikäinen lapsi tarvitsee monipuolista liikuntaa, myös yhteistä aikaa perheen kanssa ja vapaata olemista ja leikkimistä kavereiden kanssa, riittävästi lepoa. Yhteen lajiin tulisi alkaa keskittyä vasta tuossa 15-v. seudussa, jos lahjoja ja motivaatiota löytyy.



Jos alle kymmenvuotias tenava treenaa kaksi kertaa päivässä yhtä lajia, toiset harkat aamulla ennen seiskaa ja toiset loppuu illalla kympin aikaan, viikkoon kuuluu lisäksi muita pakollisia harjoituksia joka päivälle sekä leirejä ja kisoja viikonloppuisin, alkaa kyllä mennä kauas tuosta ammattilaisten suosituksesta. Ei ihme, että sitten laukataan esim. lonkan tai selän rasitusmurtumien tai kroonisten jalkavaivojen kanssa lääkäreillä ja fysioterapeuteilla. Tiesittekö, että esim. nuorilla kilpavoimistelijoilla tulee selkärankaan rasitusmurtumia, joista voi seurata elämänikäisiä vaivoja, jopa invaliditeetti? Ja minkä takia? Ja kenen takia?



Valmentajat tuntuu olevan monille se suurin tietolähde ja auktoriteetti - ihmiset, jotka elävät kyseisestä lajista ja joiden kunnianhimo ja menestyksenhalu ovat päällimmäisenä, eivät todellakaan ole parhaita arvioimaan lasten parasta.

Sanoin, että se innostus, oma innostus kyllä voi hyvin karista, jos lapselle ei jää aikaa ja energiaa muulle elämälle. Eli alussa innostus takuulla onkin, mutta sen säilymistä edistää, jos lajiharjoittelua hiukan vähennetään ja mukaan otetaan muitakin harrastuksia.



Tässä puhutaan kumminkin siis lajiharjoittelusta 5-6 iltana viikossa ja 6-7 -vuotiaista lapsista.



Opettele hyvä ihminen lukemaan.

Koulu ei tuonikäistä rasita, ellei ole erityisongelmia (lukivaikeuksia tms), joten jos itsellä innostusta riittää niin mikä ettei.

Onko kyseessä vain yksi harrastus, jossa menestyminen huipputasolla vie koko elämän? Esimerkkinä siis se taitoluistelu.



Jos harrastuksia on useampia ja lapsi itse niistä pitää, niin ei haittaa. Mutta sääli, jos koko elämä on sitten sen yhden kortin varassa. Jos jostakin syystä se ainoa harrastus loppuu, siinä menee koko kaveripiiri, sosiaalinen yhteisö, harrastus ja vapaa-aika onkin sitten täydellinen tyhjiö.

omalla ekaluokkalaisella kahtena iltana viikossa harrastus, tykkää kyllä niissä käydä mutta kiva keritä välillä ihan vaan olla kotonakin koulun jälkeen.

tarhassa yleensä enemmän, joten koulu ei ole puoliksikaan niin rankkaa kuin päiväkotielämä ainakaan kolmena ekana vuonna...

ja jos lapsi ei käy ip-kerhossa niin vaikka harrastaisi ihan joka ilta jää vapaata enemmän. Hassua, että meluisat kerhot, virikehoidot ja pitkät tarhapäivät on ihan ok, mutta harrastukset pahasta.

Ja kuten joku tuolla jo sanoikin, ainakin meidän seurassa treenit saattaa alkaa jo klo 14 alakoululaisilla, joten parhaimmillaan ne on myös ohi normaalin virastotyöajan puitteissa.



Meillä eskarityttö harrastaa luistelua ja oikein odottaa, että on tarpeeksi iso, jotta voi mennä yksin koulun jälkeen hallille treeneihin. Vuoden parin jälkeen se onkin mahdollista (koti, koulu ja jäähalli muodostavat kolmion, jossa välimatkat on 500 m turvallisia kävelyteitä pitkin). Tällä hetkellä treenejä on vain kahdesti viikossa (+ kahdet oheiset), mutta nykyisellä innolla ainakin tuplasti saisi olla. Käymmekin vielä yleensä yleisöluistelussa kerran viikossa.



Sitten jos joku on huolissaan lapsen yksipuolisesta harrastamisesta - kaikenlaista on kokeiltu ja tullaan kokeilemaan. Luistelukausi on kuitenkin vain sen aikaa, kun halleissa on jäätä eli elo-syyskuusta huhtikuuhun. Kesälle jää vielä aikaa harrastaa jotakin muuta urheilua. Lisäksi minulle on tärkeää, että muutakin kuin urheilua harrastetaan, esim. lukemista ja musiikkia.

Ajatus siitä, että ekaluokkalaiseni pitäisi nousta maailman, Suomen tai edes pitäjän huipulle jossakin urheilulajissa on aika absurdi. Me arvostamme urheilua totta kai hyvän fyysisen kunnon takia, mutta en missän nimessä haluaisi pojastani ammattiurheilijaa tai -muusikkoa. Tämän takia pidämme harrastukset max kahdessa illassa viikossa, vaikka se sitten veisikin pois mahdollisuudet tulevalta huippu-uralta. Muusikon ja urheilijan leipä on vain niin jumalattoman kapea ja hankala, että siihen satsaaminen on aika yhden kortin varaan pelaamista. Olen seurannut muusikkoja läheltä ja saa siinä tosissaan huitoa, että perhe pysyy leivässä.



Tämän takia harrastus pysyköön harrastuksena. Ilman jalkaa tai kättä poikani kyllä pärjäisi, jos vain aivoja löytyy. Niitä siis treenataan (lue: hoidetaan koulu, leikitään, möllötetään, nukutaan, ollaan perheen kanssa, tuijotetaan jopa telkkaria), mutta harrastukset pysyvät vain harrastuksena. Urheilu pitää kunnon hyvänä, mutta siinäpä se.



Näin mietti ajatustyöläinen, joka harrastaa kuntouintia ja jumppaa.

ja hararstuksesta.



Futisintoilijalapseni menisi vaikka joka ilta harkkoihin. Mikään ei tunnu riittävän.



vanhemille sen sijaan aikamoinen rasite.

Onko mielestäsi ok, jos ekaluokkalaisella on harrastuksia 5-6 iltaa viikossa?

Mutta joissakin tapauksissa on OK ja toisissa ei. Ennen kaikkea ajattelen, että mitä se kenellekään kuuluu, jos jonkun lapset haluavat harrastaa nyt vaikkapa sitä taitoluistelua tai jääkiekkoa. Jos ei itse halua kuljettaa eikä omat lapset ole innostuneita niin pysyy sitten vaan kotona. Ja antaa toisten tehdä niin kuin heille sopii.

Meillä asuu kotona muutama moniharrastaja, ja kyllähän niihin treeneihin paljon aikaa menee, mutta paljon ne antavatkin. Lasten omilla ehdoilla mennään. Ja jokainen pärjää koulussa erinomaisesti. Juuri ekaluokkalainen, 6 kertaa viikossa treenaava poikamme toi kotiin matikan kokeen, josta oli ottanut täydet pisteet.

Nukkuvat 10 tuntia yössä, tekevät läksyt heti koulun jälkeen ja syövät terveellisesti. Hyvin jaksavat. Yhdessäkin ehditään käydä uimahallissa, laittaa ruokaa ja leipoa, haravoida pihaa ja makailla olohuoneen lattialla harva se päivä/ilta. Telkkaria tosin ei juuri katsota. Tulisiko se ajansäästö siitä?

Lapsen pitäisi liikkua päivittäin muutama tunti ja koulussa tämä ei onnistu.



Oma ip-kerhomme on askartelua ja pleikkaa lähinnä.



Poika käy erilaisissa liikuntaharrastuksisa 4 kertaa viikossa, mikä on erinomaista (vaikka itse kuskaus hiukan rasittaa)



Näitä keskustelunavauksia tekevät usein vanhemmat, joiden omat lapset eivät ole kovin aktiivisia tai vanhemmat itse eivät jaksa kuskausta.

Lapset tuovat kymppejä koulusta kotiin, ovat rauhallisia, iloisia, reippaita ja jaksavaisia.

Nukkuvat 10 tunnin yöunet ilman mitään ongelmia ja syövät hyvin.

Suosittelen paljon harrastamista jos lapsella motivaatiota.

Onko mielestäsi ok, jos ekaluokkalaisella on harrastuksia 5-6 iltaa viikossa?

Mutta joissakin tapauksissa on OK ja toisissa ei. Ennen kaikkea ajattelen, että mitä se kenellekään kuuluu, jos jonkun lapset haluavat harrastaa nyt vaikkapa sitä taitoluistelua tai jääkiekkoa. Jos ei itse halua kuljettaa eikä omat lapset ole innostuneita niin pysyy sitten vaan kotona. Ja antaa toisten tehdä niin kuin heille sopii. Meillä asuu kotona muutama moniharrastaja, ja kyllähän niihin treeneihin paljon aikaa menee, mutta paljon ne antavatkin. Lasten omilla ehdoilla mennään. Ja jokainen pärjää koulussa erinomaisesti. Juuri ekaluokkalainen, 6 kertaa viikossa treenaava poikamme toi kotiin matikan kokeen, josta oli ottanut täydet pisteet. Nukkuvat 10 tuntia yössä, tekevät läksyt heti koulun jälkeen ja syövät terveellisesti. Hyvin jaksavat. Yhdessäkin ehditään käydä uimahallissa, laittaa ruokaa ja leipoa, haravoida pihaa ja makailla olohuoneen lattialla harva se päivä/ilta. Telkkaria tosin ei juuri katsota. Tulisiko se ajansäästö siitä?