Onko mielestäsi ok, jos ekaluokkalaisella on harrastuksia 5-6 iltaa viikossa?

harrastaa, niin ei koskaan tarvitse vaivautua olemaan itse oman muksunsa kanssa...Mites se psyykkinen kehitys jatkuvassa kiireessä ilman vanhempien läsnäoloa? miettikää sitä sitten, kun talutatte teinejänne psykiatrian klinikasta sisään syömishäiriön tmv muun syyn vuoksi...

harrastaa fudista ja on välillä aivan puhkis treenien ja kisamatkojen jälkeen, mutta silti ei vi mennä nukkumaan ennen kuin on pyykit pesty ja imuroitu jne eli nukkuu yössä 4-5 h unia. Ja on kuulemma aina elänyt näin, pienestä pitäen. Aivan kamalalta kuulostaa, kun koko elämä on suorittamista.

Ihan liikaa.

ihmettelen miten ekaluokkalainen tuollaista jaksaa tai miten vanhemmatkaan jaksavat joka ilta olla kuskaamassa lasta. Eikö koti-iltakin olisi joskus tarpeen?



Itsellä ei noin vanhaa lasta, mutta kahdesta lapsesta varsinkin vanhempi kokee jo päiväkotipäivätkin rankoiksi, lomasta jo tovi aikaa ja nyt järkkäillään ylimääräisiä vapaita, jotta jaksaisi seuraavaan lomaan. Lapset tarvitsevat lepoa, ei pelkkää menoa ja meininkiä koko ajan.

mutta jos koulu sujuu ja itse tykkää, niin en varmaan kieltämäänkään alkaisi.

Säälittää nykyajan lapset jotka eivät opi nauttimaan rauhallisesta arjesta perheen ja kavereiden kanssa kun joka päivä on suunniteltuja menoja ja harrastuksia.

rankalta treeniltä, voi lapsen mielestä olla kevyttä ja hauskaa.



Meilläkin asuu kotona pieni koululainen, joka treenaa AP:n mainitseman määrän juuri taitoluistelua. Se on lapsen mielestä hauskinta mitä voi olla. Treeneihin meno ei väsytä koskaan eikä sieltä tulla koskaan väsyneenä. Punaposkisena ja hengästyneenä toki.



Se aika, mitä lapsi ei vietä hallilla, leikitään kavereiden kanssa - taitoluistelua! Talvella lähikoulun ulkojällä, muina aikoina meidän olohuoneessa tai pihalla. Ja luulen, että tämä on juuri sitä Gretskyn mainitsemaa hauskanpitoa, jota lapsi ei todellakaan tajua harjoitteluksi.



Koko ilta saattaa mennä parin parhaan kaverin kanssa leikkien vaikkapa luistelukisoja. Yksi on koreografi ja toinen tuomari, ja vuorotellen vedetään mitä ihanimmat showt läpi. Jos katson pihalle, huomaan tyttöjen hyppivän siellä kiveltä axeleita pihanurmikolle. Välillä toki näyttävät menevän nurkkajussia tms., mutta hetken kuluttua on taas siirrytty kokeilemaan, joko tällä kertaa pääsisi hypyllä enemmän kierroksia ympäri.



Me vanhemmat emme tajua lajista mitään ja valmentajat lohduttivat, ettei tarvitsekaan. Kunhan vanhemmat huolehtivat lapsen levosta, leikistä, riittävästä ravinnosta ja siitä, että hänellä on asianmukaiset varusteet, se riittää. Koskaan emme ole kysyneet, mitä opit tai kiinnittäneet huomiota siihen, mikä lapsen sijoitus kisoissa on. Tärkeintä, että lapsi nauttii.



Kun lapsemme lähtee kisoihin, emme anna ohjeita (kun emme osaisikaan) emmekä kannusta menestymään. Toteamme, että "Pidä hauskaa!" Se riittää. Ja kun kerran pystymme tämän mahdollisuuden lapselle tarjoamaan ja juuri tämä harrastus on hänestä hauskaa, en tajua miksi se jonkun mielestä on niin paha asia.



Jos lapsi jossain vaiheessa väsyy lajiin, tekee sitten jotain muuta tai on vaikka kokonaan tekemättä. Me emme todellakaan toivo lapsestamme olympiavoittajaa tai muuta yhtä epärealistista. Kunhan nauttii elämästään juuri nyt.

tarhassa yleensä enemmän, joten koulu ei ole puoliksikaan niin rankkaa kuin päiväkotielämä ainakaan kolmena ekana vuonna...

Lapsen täytyy ehtiä leikkiä ja levätä!

melkein joka viikko joku koe tai testi, johon valmistautuminen rauhassa vie kyllä sitä aikaa arki-iltaisin. Vaikkapa tunnin syventyminen aiheeseen vie aikaa kun täytyy vanhemman muutkin hommat hoitaa.

vaikka lapsi varmasti ainakin alussa itse on valinnut harrastuksensa (useinmiten ainakin), KERHO/HARRASTUSRYHMÄ/VALMENTAJA sanelee sen, miten usein niitä harjoituksia on. En väittänyt, että lapsen lajivalinta olisi ollut pakolla tehty.



Vai väitätkö, että kilpailuryhmässä (josta tietysti on kyse, jos harkkoja on 5-6 viikossa) lapsi itse päättää, moniinko harkkoihin haluaa osallistua? Nojuu ei.



Kyse ei ollut siitä, etteikö lajiharkkoja saisi olla. Vaan että niitä on liikaa, jos jo kuusi-, seitsenvuotias harjoittelee yhtä ainoaa lajia joka ilta. Monipuolisuus on urheiluasiantuntijoiden ja fysioterapeuttien mielestä suositeltavaa, ja jopa järkevää, jos halutaan lapsesta alansa huippu-urheilija. Muuten se into on oikeasti vaarassa hiipua ns. kalkkiviivoilla ja yksipuolisesta lajivalinnasta johtuen myös niiden vammojen vaara on isompi. Sinähän et vielä voi tietää, mitä lapsellesi tuo harjoittelu tekee, ei niitä rasitusvammoja varmaan vielä ekaluokkalaisella olekaan.



-18-

Ainakaan meidän seurassamme ei ole minkäänlaista osallistumispakkoa harjoituksiin, koska kyseessä on yksilölaji. Jossain muodostelmajoukkueessa tietenkin asia voi olla toinen.

Ja monipuolinen liikunta toki kunniaan! Omatkin yhtä lajia paljon treenaavat lapseni käyvät lisäksi myös uimassa joka viikko ja voimistelevat ja kiipeilevät, hyppivät trampalla ja juoksevat pallon perässä vapaa-aikanaan niin paljon kuin vain annetaan. Mutta huipulle pääsemisestä en silti haluaisi puhua pienten lasten harrastusten yhteydessä. Sellainen ei voi olla tavoitteena, tai koko homma menee liian vakavaksi. Harrastaa saa ja niin paljon kuin jaksaa, muttei liian tosissaan, on meidän motto.

Vai väitätkö, että kilpailuryhmässä (josta tietysti on kyse, jos harkkoja on 5-6 viikossa) lapsi itse päättää, moniinko harkkoihin haluaa osallistua? Nojuu ei. Kyse ei ollut siitä, etteikö lajiharkkoja saisi olla. Vaan että niitä on liikaa, jos jo kuusi-, seitsenvuotias harjoittelee yhtä ainoaa lajia joka ilta. Monipuolisuus on urheiluasiantuntijoiden ja fysioterapeuttien mielestä suositeltavaa, ja jopa järkevää, jos halutaan lapsesta alansa huippu-urheilija.

No sitä minäkin. Olen ihmetellyt tätä luisteluharrastusta, kun siihen liittyviä treenejä on aivan jatkuvasti.

Jos haluaa että lapsi kehittyy taitavaksi jossain, eikä hänestä tule tyhjänpäiväistä nollalooseria (kuten AP), niin pakkohan sitä on harjoitella. Tyhmät laiskuriämmät eivät tätä tietenkään tajua koska ovat liian laiskoja persettään liikuttamaan. Eli ei ole 5-7 kertaa viikossa liikaa. Ihan normaali vähittäisvaatimus ihmiselle, joka haluaa tulla joksikin. Kai AP on hyvänä esimerkkinä lapselleen että miksi tämä EI halua kasvaa, ja siksi pistää jo nyt parastaan?

No joo, voi kai sitä "tulla joksikin" muutenkin kuin treenaamalla piruetteja ja muuta tosi olennaista vuosi tolkulla. Esim. treenaamalla aivojaan?

No joo, voi kai sitä "tulla joksikin" muutenkin kuin treenaamalla piruetteja ja muuta tosi olennaista vuosi tolkulla. Esim. treenaamalla aivojaan?

täytyy saada joskus vaan olla. Meillä lapset ovat harrastaneet paljon mutta ei tuota määrää, viikonlopuillekin jäi jotain, ja iän myötä on harrastuksia vähennetty yhteen johon keksittyvät aktiivisesti (toinen aikoo omastaan ammatin) plus on omia ilmaisharrasteita joita voi harrastaa milloin haluaa. Ekaluokkalaisen päivät on tosin lyhyet mutta onko sitä kelloa kiva vahdata koko ajan. Tunsin perheen jossa tytär harrasti balettia, taitoluistelua (molempia useammin kuin kerran viikossa), opiskeli englantia engl. tarhassa ja joutui samalla opettelemaan suomea kavereiden kanssa koska perheen kotikieli oli joku ihan muu, tulivat aivan erilaisesta kulttuurista joten varmasti oli oppimista itse kulttuurissakin, oli aina puettu viimeisen päälle kuin koristenukke, taitoluistelutreeneissä hänellä oli paljettipuku vaikka juuri ja juuri pysyi luistimilla pystyssä (muut töpöttivät toppapuvuissa ja kypärä päässä), muistaakseni hän harrasti vielä jotain muutakin...ja koulussa otti ilmeisesti pitkän ranskan päätellen siitä että vanhempansa etsivät ranskantaitoista läksyavustajaa. Tyttö näytti lähinnä nätilyä marionetilta jota liikutellaan paikasta toiseen.

just taitoluistelijoilla on aika tiukkaa. Harmi juttu, että jos harrastuksesta tykkää ja haluaa siinä kehittyä (ihan luonnollinen toive minusta kuitenkin), se vaatii sitten niin älyttömästi. Jos ei suostu, on ulkona.



Eilen oli täkäläisessä sanomalehdessä juttu mm. uimareiden ja jääkiekkoilijoiden harjoitusajankohdista ja tyypillisesti harkat oli alakoululaisilla klo 19-21, yläkoululaisilla saattoi harkat alkaakin vasta klo 21. Ja tällaista monilla sitten useamman kerran viikossa. Ja joku aikuinen kehtasi vielä mussuttaa, että se on päivän muusta rakenteesta ja elintavoista kiinni, että nuori jaksaa... Jos on kotona klo 23 jälkeen ja aamulla herätys esim. klo 7, ei siinä enää VOI nukkua riittävästi sanahelinästä huolimatta.

Parina iltana viikossa riittää. Missä perheen yhteinen aika? Se on tärkeintä pienten koululaisten kannalta. Toivottavasti perheeltä löytyy edes pari iltaa viikossa, että ollaan koko perhe yhdessä kotona.

Jos haluaa että lapsi kehittyy taitavaksi jossain, eikä hänestä tule tyhjänpäiväistä nollalooseria (kuten AP), niin pakkohan sitä on harjoitella. Tyhmät laiskuriämmät eivät tätä tietenkään tajua koska ovat liian laiskoja persettään liikuttamaan. Eli ei ole 5-7 kertaa viikossa liikaa. Ihan normaali vähittäisvaatimus ihmiselle, joka haluaa tulla joksikin. Kai AP on hyvänä esimerkkinä lapselleen että miksi tämä EI halua kasvaa, ja siksi pistää jo nyt parastaan?

oli puhe EKALUOKKALAISESTA.

Nykytiedon mukaan niin pienillä lapsilla urheiluharrastuksen pitäisi vielä olla monipuolista.

On silkkaa hulluutta pakottaa 6-7 -vuotias lapsi joka ilta harjoittelemaan yhtä ainoaa lajia. Sillä tapetaan aika tehokkaasti innostus ja aiheutetaan pahimmillaan pahoja fyysisiä vammoja.

Laiskuuden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Vaan järkevyyden.

Lajiharjoittelua tuon ikäiselle max 3-4 kertaa viikossa ja muina iltoina muuta urheilua/tekemistä, mielellään oman perheenkin kanssa.

PS: kannattaa myös muistaa, että vaikka koulupäivä on ekaluokkalaiselle vain 3-4 h, sen päälle tulee yleensä iltapäiväkerho, ja se käy hälyisissä iltapäiväryhmissä työstä sekin. Sen päälle valtaosa lapsista kaipaa ainakin jonkin aikaa hiljaisuutta ja pelkkää oleilua.

hinnasta en haluaisi, että lapsi uhraa mahdollisesti koulumenestyksensä ja terveytensä urheilun takia. Monipuolinen liikunta on hyvästä, yhteen lajiin keskittyminen noin nuorena ei missään nimessä, etenkään, kun harrastusmäärät on tuollaisia - ja ne vielä pahenee parin vuoden kuluttua, kun mukaan tulee iltaharkkojen lisäksi aamuharkat monena aamuna viikosta, omat lenkki-, hyppy-, venytys-, baletti- ja muut oheisharjoitteet. Sitten alkaakin se rasitusvammakierre ja jatkuva pohtiminen kelpaako johonkin valmennusryhmään vai ei ja hyväksytäänkö sinne ja tänne ja ehkä pääsee, jos vielä enemmän yrittää. Siinä sivussa sitten koulunkäyntiin panostaminen, joka kuitenkin on sen loppuelämän kannalta kaikkein tärkein asia, etenkin kun se urheilu-ura voi loppua yhteen pahaan kaatumiseen tai rasitusmurtumaan tai jaksamisen/motivaation loppumiseen (näin käy 99%:lle näistä tulevaisuuden urheilutoivoista).



Eli ei, en ymmärrä valtavia harjoitusmääriä pienillä lapsilla. Enkä ole ap.