Lue keskustelun säännöt.
enkö ovuloi ollenkaan?
07.11.2011 |
Raskautumisyritystä takana noin puoli vuotta e-pillereiden jättämisen jälkeen ja tästä kierrosta olen kokeillut ovulaatiotestejä. Tänään on kp21 ja kaksi viikkoa tikuttelua takanapäin tuloksetta. Toiset ovat sanoneet, että oman ovuloinnin kyllä tuntee ja toiset sanoo, että ovulointia ei tunne/ei välttämättä tunne. Itse en ole kyllä mitään vihlaisuja tai muitakaan ns. ovulointioireita tuntenut. Limoistani en pysty sanomaan juuta enkä jaata.
Täytyykö minun ihan oikeasti kituuttaa vielä toiset puoli vuotta, että voin mennä lääkäriin ja saan esittää huoleni?! Eikö voi päästä edes verikokeisiin aikaisemmin, joista ilmeisesti näkee ovuloinko ollenkaan?!
Kommentit (85)
Täällä tunnetaan jo vauvan liikkeet(myös mies mahan päältä) ja ensi kuun lopussa on rakenneultra...
Miten sun raskaus on edennyt?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs neuvola meni?
Meillä odotus on mennyt ihan hienosti. Vauva on tänään ja eilen ollut tosi aktiivisella päällä, hirveä "möyrintä" vatsassa. :) En siitä jäntevyydestä tiedä, mutta vatsa on ilmeisesti niin pinkeenä, että töytäsyt tuntuu(ja eilen jopa näkyi!). Pahoinvointi on jo loppunut.
30. pva meillä on sitten se rakenneultra. Vähän jänskättää se, että jos jotain ikävää ilmenee. Me kun ei otettu sitä niskaturvotuksen mittaustakaan ollenkaan. Toisaalta olen suurimmaksi osaksi ihan luottavaisin mielin...
Vaunut ollaan jo hommattu, kun viime vuoden malliston viimesiä kappaleita myydään nyt pois. Meillä kun ei ole tutuilla kauheasti mitään isompaa vauvatarvikkeita, mitä voisi saada/ostaa käytettynä. :( Vaikka onhan uusi aina toisaalta uusi...
Mulla vatsa on kasvanut tasaisesti, ihan sillä käyrällä kohdunpohjan korkeus menee. Itsestä tuntuu tietenki, että vatsa ei paljon ole kasvanut, kun se tulee niin tasaisesti. :D
Onko sulla ollut mitään muita oireita pahoinvoinnin lisäksi?
Ap
Kirjoitin tossa jo pitkälti ja sitten erehdyin vastaamaan tohon viereiseen kyselyyn enkä kopioinut tekstiä talteen ja eiköhän se kadonnut :(
Mutta kirjoitetaan nyt uudestaan sen mitä muistan: Ultrassa siis on jo käyty neuvolan lisäksi. Neuvolassa ei ensin meinattu millään saada sydänääniä kuuluviin. Ultrassa oli kaikki hyvin. Istukka on tässäkin raskaudessa etuseinämässä, joten siksikin oli vaikea kuunnella sydänääniä. Tosin ei viimeksi ollut samanlaisia ongelmia siitä huolimatta...
Ultrassa vahvistui mun voimakas aavistus tytöstä. Tosin lapsukainen ei halunnut esitellä itseään, joten voi se vielä poikakin olla. Molempi parempi, mutta kun mulla on ollut heti raskauksien alusta alkaen tietty mielikuva sukupuolesta, niin haluan mieluusti tietää, jos se ei olekaan oikea aavistus, jotta voin asennoitua toisin. Jotenkin sitä vaan ei osaa ajatella vauvaa pelkkänä vauvana...
Pahoinvointi on hieman palannut. En ole oksentanut, mutta ruoka ei maistu ja toisinaan oksettaa. Ei sentään enää mitään ympärivuorokautista piinaa siis =) Muuten on ollu vain joskus harvoin vatsakipuja ja niitä liitoskipuja tai mitä ne nyt on, kun sattuu hetkellisesti noustessa. Viime raskaudessa oli jos jonkinlaista kipua. Kävelyvauhtikin hiljeni jo hyvissä ajoin ennen raskauden puoliväliä. Nyt voi vaikka juostakin hieman :)
Multa ei edes ole mitattu kohdunpohjan korkeutta, vaikka mahaa on jo kunnolla esillä :D Ehkä sitten seuraavalla neuvolakäynnillä.
Hyvä, että ootte saanu jo sopivat vaunut, ettei niistä tarvi stressata =) Meillä on melkein kaikkea, mutta turvakaukalo pitäis ostaa uutena tai joltain luotettavalta tutulta käytettynä. En aatellut ottaa äitiyspakkausta tällä kertaa, kun niitä pieniä vaatteita on vaikka muille jakaa. Otatteko te pakkauksen? Siinä on vissiin nykyään paljon 50-kokoisia vaatteita. Esikoiselle se olisi ollut ihan turha, joten jos tämäkin sattuu saavuttamaan samat mitat tai pistää paremmaksi, niin ei siitä mahtuisi montaakaan vaatetta :D Mutta se silloinen esikoiselle otettu pakkaus oli kyllä tosi hyvä ja ne tavarat tuli tarpeeseen, vaikka vaatteita olikin jo valmiina. Mut oli se myös hieno hetki hakea se pakkaus postista ja laittaa vauvalle vaatteet ja tavarat valmiiksi =) Ja oli sitten vähän ihan uusiakin vaatteita.
Hyviä vointeja sinne ja palaillaan taas :)
3
Mulla oli kanssa esikoinen todellinen möyryäjä mahassa. Välillä oli pakko painua oikein etukumaraan, kun se potkaisi kunnolla. Eikä ne kuperkeikatkaan aina niin miellyttäviltä tuntuneet ;) Mutta parempi se ehkä on, että vauva liikkuu paljon, kuin ettei liikkuisi juuri lainkaan.
Tää toinen tuntuu vähän rauhallisemmalta, mutta liikkeitä tuntuu silti vähitellen enemmän. Ehkei se liiku yhtä voimakkaasti kuin isoveljensä, niin en kaikkia huomaa. Tai sitten se ihan oikeasti nukkuu enemmän. Molemmissa ultrissakin se oli rauhallinen, kun taas veljensä heilutteli käsiään ja jalkojaan minkä ehti ;)
Munkin pitäisi varata aika sokerirasitukseen mahdollisimman pian, kun oli virtsanäytteessä sokeria. Nyt se ei vain ole yhtä helppoa kuin viimeksi, kun pitäisi mieluiten saada lastenhoitaja siksi aikaa. Mulla oli edellisessä raskaudessa myös useamman kerran sokeria näytteessä, minkä takia kävin kaksikin kertaa rasituskokeessa. Verensokeriarvot olivat kuitenkin oikein hyvät eli mitään diabetestä ei ollut. Joillakin vain on sellainen taipumus päästää raskauden aikana liiat sokerit läpi. Jännittää silti, mitkä arvot tällä kertaa tulee sokerirasituksesta, kunhan sinne nyt ensin edes pääsisi... Miten sulle kävi?
Kävin jonkin aikaa sitten kaverilla kylässä ja heillä oli makuuhuoneessa todella upea kehto. Se oli keinuvaa mallia. Kuulemma neljä kuukautta heidän esikoistyttönsä siihen mahtui. Tosi hieno sellanen olisi, jos olisi paljon rahaa ja hyvät säilytystilat :)
Mulla on kohdunpohjan korkeus mitattu vasta kerran tässä raskaudessa. Siinä mittauksessa ainakin käyrän alku päätyi suunnilleen alakäyrälle. Edellisessä raskaudessa mentiin keskikäyrän ja yläkäyrän puolivälissä. En ole koskaan selvittänyt, että mitä tuosta käyrästä oikein voi päätellä. Esikoinen oli ainakin suurikokoinen syntyessään, muttei lapsen kokoa kai siitä käyrästä voi päätellä. Huomenna on neuvolalääkäri, joten käyrälle merkitään toinenkin piste :)
Nyt täytyy mennä syömään välipalaa ja lähteä pihatöihin innokkaan apulaisen kanssa =)
Hyviä vointeja!
3
Ikävä kuulla, että jouduit dieetille ja seurantaan, mutta onneksi vain toinen arvo ylittyi ja noin vähän kuitenkin. Toivottavasti jatkotutkimuksissa selviää, ettei mitään ongelmaa oikeastaan olekaan.
Mun yksi kaveri on joka raskauden aikana saanut raskausdiabetes diagnoosin, mutta kaikki kolme lasta on olleet jopa pieniä. Joten ei se automaattisesti tarkoita edes keskimääräistä suurempaa lasta ja jos syö terveellisesti niin lapsesta ei varmasti tule jättiläistä. Toisella kaverilla oli toisessa raskaudessa diabetes ja hänkin sai pienen vauvan. Tämän kaverin toisessa raskaudessa ei ollut oireita diabeteksestä, mutta silti vauva oli kiloa esikoista painavampi, siltikin alle nelikiloinen. Eli älä suotta murehdi vauvan kokoa, siihen vaikuttaa monet muutkin tekijät :)
Itse sain isohkon vauvan ilman raskausdiabetestä enkä edes syönyt herkkuja. Se oli siis ihan geneettistä. Ja hyvin se vauva mahtui ulos, vaikka itsekin olen kai aika pieni. Synnytyksessä oli kuitenkin muita ikäviä tekijöitä. Tässä raskaudessa kyllä olen pelännyt, että vauvasta kasvaa viisikiloinen, koska kuvittelen, että toiset lapset ovat usein isompia kuin esikoiset. Mutta nyt uskottelen itselleni, ettei tyttö voi geneettisesti olla poikaa isompi syntyessään ;)
Mulla on huomenna sokerirasitus. Neuvolatäti lupasi soittaa, jos tuloksissa on jotain häikkää. Toivottavasti ei soita...
Mulla mitattiin viikko sitten se mahamitta ja nyt se pomppasi alakäyrältä samaan kohtaan, missä se oli esikoista odottaessa eli keskikäyrän ja yläkäyrän välille. Saa nähdä, missä se lopullinen käyrä sitten menee...
Toivottavasti sulla fiilikset kohenee. Alkujärkytys on aina pahin. Äläkä vain itseäsi suotta syytä. Eihän sille mitään voi eikä siitä loppujen lopuksi välttämättä mitään seuraa. Toivotaan, että saat hyviä tuloksia tarkemmissa mittauksissa :)
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän jo helpotti oloakin. :)
Mieli on aina välillä vähän enemmän maassa, kun mietin niitä riskejä, mutta toisaalta yritän ajatella positiivisesti. Huomenna haen sen sokerimittarin sitten käyttöön ja saan myös tietää tämän päivän verikokeiden tulokset, jotka otettiin ennen ja jälkeen aamupalan tänä aamuna.
Mulla tekee vaan niin hirveesti mieli ahmia karkkia ja muita herkkuja nyt kun tiedän, että niitä olisi parempi vältellä. :D
Toivotaan muuten, ettei neuvolatäti soita sulle. :)
Asiasta aivan toiseen... Minkälainen vauvan amme teillä on ollut esikoisella käytössä kylvetyksessä? Onko ollut ihan perinteisen mallinen(tulpalla tai ilman) vai noita muotoiltuja malleja, joissa on itsessään tuki lapselle? Onko teillä ollut sellaiset tukijalat ammeessa käytössä?
Me ollaan ostettu tähän mennessä vaunut, turvakaukalo, pinnasänky(+patja ja ne reunapehmusteet), hoitopöytä ja siihen hoitoalusta näistä isoimmista hankinnoista.
Vaatteita olen tosi vähän ostanut ja laitan ne tulevalle isälle tekeillä olevaan isyyspakkaukseen mukaan. :) Katsotaan mitä vaatteita sitten tarvitsee, kun äitiyspakkaus on tullut.
Oletko kokeillut lapsellanne kapalointia? Mä ostin parit kapalot käytettynä huuto.netistä, jotta voi kokeilla. Sitten ei tartte sitä peittoakaan niin miettiä... Unipussia ajattelin sitten vähän vauvan kasvettua.
Kestovaippoja huusin myös edullisesti huuto.netistä, kun ei voi tietää saako niitä aikaiseksi käyttää. :)
Kuulemisiin ja ihanan keväisiä päiviä!! (täällä ainakin tänään on ollut mahtava ilma)
Ap
gynellä voit käydä milloin vain. Ota mukaasi tiedot ainakin 3 viimeisen kuukauden menkoista (milloin on ollut, miten pitkään kestää). Sut ultrataan aluksi ja katsotaan, onko kaikki kohdillaan. Sitten sut laitetaan tiettynä kuukauden päivänä verikokeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kun huomenna on se sokerirasitus, enkä saa enää mitään syödä, enkä juoda kuin lasin vettä, niin on meinaan heti kamala jano ja jotain voisin mieluusti tässä napostellakin :D
Meillä oli edellisessä kodissa tosi pieni kylppäri ja ostettiin siispä esikoiselle sellainen vähän pienempi "palju" ensiammeeksi, mutta eihän se siihen kauaa mahtunut :D Saatiin sitten sellainen perinteinen amme, joka on toiminut ihan hyvin. Varmaan olisi selkäystävällisempää, jos sen saisi ylös lattiatasosta ja käytännöllisempää tulpalla. Tosin voin vain kuvitella, kuinka kiva isommasta vauvasta on rämplätä sitä tulppaa, joten toivottavasti ei aukea kovin helposti ;)
Ne kylvetystuet jää luultavasti suht pian pieniksi, mutta alkuun varmaan sellainen on kätevä. Musta oli ainakin aluksi tosi epävarmaa kylvettää vauvaa, vaikkei ote koskaan livennytkään. Niitä tukiahan myydään myös irtomalleina. Sitten kun vauva oppi istumaan, hankittiin sellainen liukueste ammeen pohjalle, mutta sen käyttöaika jäi tosi lyhyeksi. Pian vauva oppi istumaan niin, ettei liukunut.
Meillä ei ollut koskaan hoitopöytää. Hoitoalusta oli ison työpöydän päällä ja se oli siinä ihan kätevä. Sitten, kun vauva oppi kääntymään n. 4 kk ikäisenä, siirrettiin alusta lattialle. Ei ainakaan tyylikäs ratkaisu, mutta toimi se niinkin, ei edes selkä kipeytynyt... Suosittelen muuten hankkimaan hoitoalustan suojaksi ainakin aluksi sellaisia kertakäyttöisiä tai helposti pestäviä suojia. Meillä ainakin oli saman tien alunen sinapinvärinen...
Vauvan motorisen kehityksen kannalta on kuulemma hyväksi, jos vaihtaa vaipan ja vaatteet sylissä. Näin meille sanoi vauvan fysioterapeutti. Mä en silti itse osannut pukea vauvaa sylissä ennen kuin se oppi jotenkuten istumaan, saati että olisin saanut vaipan vaihdettua... Meillä vaihdettiin vaippa aina hoitoalusella ja pitkään kaikki vaatteet siellä tai jossain sängyn päällä. Hyvin tuo poika silti näyttää liikkuvan ;)
Teillä on jo tosi hyvin hankintoja kasassa :) Meiän ei tarvitse paljoa hankkia, muttei vieläkään olla saatu aikaiseksi hankkia sitä yhtäkään eli turvakaukaloa. Uudessa kodissa taitaa riittää liikaa muuta hankittavaa. Autokin pitäisi vaihtaa sellaiseen perhemalliin hyvissä ajoin ennen uutta tulokasta.
Varsinaisia kapaloita meillä ei ole ollut, mutta joskus kokeilin kapaloida johonkin isohkoon kankaaseen. Eihän siitä mitään tullut, joten se jäi muutamaan yritykseen. Kannattaa varmasti opetella, ainakin sairaalassa sillä tuntui olevan rauhoittava vaikutus.
Mä olin päättänyt kokeilla kestovaippojen käyttöä mahdollisimman pian lapsen synnyttyä, mutta se homma tyssäsi aika pahasti pitkäksi aikaa. En jotenkin ollenkaan päässyt jyvälle, mitä eri vaippoja on ja miten ne toimii. Kokeilin niitä äitiyspakkauksen vaippoja (silloin oli Imse Vimsen sisävaippoja ja kuoret) eikä ne imeneet edes lisäimuilla tarpeeksi, vaikka olin pessyt monta kertaa. Lisäksi flanellinen pinta tuntui niin märältä, että vauva heräsi kesken unien huutaen. Poika pissasi tosi usein ja paljon kerrallaan (joi maitoa minkä jaksoi...), joten vaippaa sai olla koko ajan vaihtamassa.
Paljon myöhemmin syvennyin asiaan paremmin ja tilasin kasan vaippoja. Sitten se olikin jo ihan helppoa. Vauva pissasi harvemmin, eikä häiriintynyt niin pahasti märästä vaipasta. Lisäksi kuivaliina auttoi. Mun työtä helpotti myös se, ettei poika juuri koskaan kakannut vaippaan.
Kestovaipoissa erityisesti isommalla lapsella hyvä puoli on se, että niissä lapsi huomaa pissaavansa ja se on ainakin meillä edesauttanut kuivaksi oppimista.
Tarttis varmaan alkaa haalimaan pienenkokoisia kestovaippoja tälle pikkutytölle :) Jos vaikka tällä kertaa onnistuisi kestoilu heti alkuunsa, vaikka tuskin koskaan siirryn käyttämään pelkästään kestovaippoja. Kertakäyttöiset on vaan niin käteviä reissussa...
Kai sitä pitää jo kiireesti mennä nukkumaan, kun aamulla on aikainen lähtö terveyskeskukseen. Toivottavasti sun verikokeiden tulokset on kunnossa :)
3
Sokerit on pysyneet hyvin aisoissa eli niissä ei ollut mitään erityistä heittelyä. Uutta sokerirasitustakaan tuskin nyt sitten tehdään. Viime viikolla kahteenkin otteeseen jouduin viemään pissanäytteen ja niissä ainakaan ei enää ollut sokeria ollenkaan.
Keskiviikkona meillä on raskauden toinen lääkärikäynti. Tosi hyvä, että se tuli tähän saumaan, että näkee minkä kokoinen vauva on.
Muuten olen voinut ihan hyvin ja vauva liikkuu ihan kivasti päivittäin.
Valitettavasti vain olen viikon sisään useampana päivänä kärsinyt näköhäiriöistä silmissä, joita yleensä seuraa päänsärky. Mulla ei ole ennen ainakaan ollut migreeniä ja tavallista päänsärkyäkin tosi harvoin. Tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään raskausmyrkytykseenkään viittaavaa(nuita näköhäiriöitä kun saattaa siinä esiintyä). Olisikohan sitten vaan nämä kevään kirkkaat päivät ja jonkinlainen raskauden aiheuttama herkkyys... Ehkä lääkäri osaa arvella minua ja terveydenhoitajaa paremmin keskiviikkona syytä.
Kuinka meni sokerirasitus?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä juttu, ettei sokerit aiheuttaneetkaan mitään kamalaa häslinkiä. Joudutko kuitenkin vielä noudattamaan jotain dieettiä vai syötkö ihan niinkuin ennenkin? Mulla oli rasituskokeessa arvot varsin hyvät, ei ollut lähelläkään ylitystä, joten olen mässäillyt äitienpäiväkakulla ihan reilusti ;)
Aika pelottava oire ne näköhäiriöt ja kova päänsärky. Vauva-lehdessähän oli just juttua äidistä, joka sai pahan raskausmyrkytyksen, jota lääkärit ei kuitenkaan uskoneet, kun ei ollut kaikkia oireita. Mutta toivottavasti sulla ei sentään mitään sellaista ole. Varmasti muitakin syitä voi olla. Raskaana ollessa ilmenee kaikenlaista outoa, josta ei silti ole haittaa vauvalle. Mulla oli joskus helmi-maaliskuulla jatkuvampaa päänsärkyä, muttei hirveän kovaa, eikä näköhäiriöitä. Nyt ei ole hetkeen päätä särkenytkään, ainakaan pidempään.
Sain neuvolasta tukivyön, kun valittelin kävelyongelmia. Siitä taitaa olla paljon apua, koska äitienpäivänä käytiin parin kilsan kävelyllä, eikä mahaan sattunut kuin ylämäissä hetken. Tosin erona normaaliin vaunulenkkiin en silloin työntänyt vaunuja... Yleensä köpöttelen rattaitten kanssa hiljempaa kuin yli 80-vuotiaat ja mahakipu alkaa jo pihasta poistuttaessa.
Toivottavasti sulla on pätevä lääkäri, joka osaa selittää päänsäryn syyn tai vielä toivottavammin koko päänsärky ei enää toistu :) Tule sitten kertomaan, mitä siellä sanottiin.
3
ja sori pitkä hiljaisuus!
Jäin perjantaina varhennetulle äitiyslomalle ja töiden kanssa riitti pitkään kiirettä, kun piti seuraava työntekijä perehdyttää hommaan.
Sokereita ei ole tarvinnut enää seurata, kun ne pysy aivan hyvänä. Uutta sokerirasitustakaan ei tehdä.
Pari viikkoa sitten oli lääkärin neuvola ja kaikki oli hienosti. Silmäoireita epäili migreeniksi ja sitä samaa olen ollut itsekin mieltä. Välillä vielä tulee samoja häiriöitä silmiin, mutta ei enää juurikaan sitä seuraavaa päänsärkyä. Eli ei varmasti ainakaan raskausmyrkytystä. Tilanteen pitäisi normalisoitua lääkärin mukaan täysin synnytyksen jälkeen.
Maanantaina olisi normaali neuvolakäynti ja sitten saadaan varmaankin tietää, milloin meidän perhevalmennukset alkaa. Vielä ei ole yhtään kertaa ollut.
Toivottavasti sun liikkumiset ovat pysyneet tukivyön avulla kunnossa!
Kerrohan teidän kuulumisia!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painoa oli 3700g ja pituutta 51 senttiä. Synnytys käynnistyi supistuksilla ja sujui hyvin. Vauva on perus vastasyntynyt, joka vain syö ja nukkuu.
Toivottavasti pääset ap joskus kertomaan, miten teillä kaikki sujui :)
3,
Ensinnäkin onnea aivan hirmuisesti pienokaisesta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin onnea aivan hirmuisesti pienokaisesta!!
Ensinnäkin onnea aivan hirmuisesti pienokaisesta!!
Ensinnäkin onnea aivan hirmuisesti pienokaisesta!!
Ensinnäkin onnea aivan hirmuisesti pienokaisesta!!
Ensinnäkin onnea aivan hirmuisesti pienokaisesta!!
Meille syntyi 31.7. pikkuinen tyttö. :) Strategiset mitat olivat 2620g ja 47,5cm.
Mulla lopulta todettiin siis raskausmyrkytys ja olin osastolla muutaman päivän, pari viikkoa ennen synnytystä, ihan vaan seurannassa.
Oloni ei missään vaiheessa ollut huonovointinen ja raskausmyrkytys huomattiin kun olin äitiyspolilla ihan vaan tutkimuksissa, että mahtuuko vauva normaalisti syntymään eli katsoivat minun lantiota ja vauvan kokoa. Sitten huomasivat, että verenpaineeni olivat liian korkeat ja lääkäri otti siltä seisomalta mut osastolle.
Mun piti käydä sitten äitiyspolilla aina tarkastuksissa ja söin verenpainelääkettä. Lopulta lääkärit tulivat siihen päätökseen, että synnytys käynnistetään. Tämä siksi, että ei haluttu ottaa riskiä, että vointini menisi kuitenkin huonoksi ja vauva ei näyttänyt enää kovin kasvavan. Laskettuaikakin oli aivan ovella.
Menin 30.7. sovitusti käynnistykseen ja illan/yön aikana supistukset alkoivat. Minä en tosin vielä tuossa vaiheessa tajunnut niitä supistuksiksi, vaikka en saanut oikein nukuttua sairaalassa. Aamulla olin kuitenkin jo pari senttiä auki yllätyksekseni ja siirryttiin synntyssaliin. Lääkäri puhkaisi kalvot ja aloitettiin tippa supistusten voimistamiseksi ja että alkaisivat kunnolla.
Sain epiduraalipuudutuksen, jota lääkärit oikeastaan suosittelivat, koska se alentaa samalla verenpainetta.
Jossain vaiheessa vauvan sydänäänet aina välillä notkahtivat alle sadan aika reilusti, mutta korjautuivat. Pääsin noin kuuteen senttiin auki, kunnes lääkäri alkoi ehottamaan, että jos leikattaisiin ja lopulta päädyttiin keisarinleikkaukseen.
Valinta oli oikea, koska vauva oli aika hyvin kietoutunut napanuoraan ja lääkäri arvioi, että olisi hyvin mahdollisesti tullut hätäsektio jossain vaiheessa.
Leikkaus meni hyvin ja toivuin siitä yllättävänkin nopeaan, vaikka tietenkin vielä ollaan tavallaan toipilaita.
Leikkausta seuraavana aamuna vauva joutui keskolaan, koska hänellä oli liian alhainen verensokeri. Minulla kun oli vähän sitä verensokeri ongelmaakin raskauden aikana. Tyttö oli siellä pari päivää ja päästiin kotiin viidentenä päivänä synntyksestä.
Meillä on mennyt nyt ihan kivasti kotona. Tyttö syö rintaa ja sitten korviketta päälle, kun minulla ei tule oikein maitoa. Syytän tuota leikkausta ja alun aikaa erossa. Vauva kuitenkin on kasvanut, mikä tärkeintä.
Eli kaikenkaikkiaan voisi sanoa, että olipa kokemus! Epiduraali toimi minun kohdalla tosi hyvin eli ei tullut mitään ylimääräisiä oireita tai toispuoleisuutta puudutuksessa. Olisinpa saanut synnyttää alakautta, sillä tuolla puudutuksella olisin päässyt varmasti ponnistusvaiheeseen asti. :/
Alunperin toivoin mahdollisimman luonnollista synnytysrä eli olisin halunnut kokea ja kokeilla omia rajojani. Olen aika huonolla mielellä välillä ja tunnen itseni niiiiin syylliseksi, kun mielestäni oli minun kroppani syytä, että tyttö ei enää oikeastaan kasvanut ja jouduttiin käynnistykseen. Ja aivan kuin sekään ei olisi riittänyt niin piti vielä leikata ja kaupan päälle vauvan erossa olo yksin keskolassa. Nyt en sitten pysyty sitä parasta ravintoa eli äidinmaitoa edes tarjoamaan hengenpitimiksi vauvalle! Sitten kun lähes kaikki ovat neuvomassa, että imetät vaan ja sitten yrität puolustautua, että kaikkeni teen ja kertoa leikkauksen ja erossa olon vaikutuksesta, mutta aivan turhaan. Ihminen joka ei ole tätä kokenut, ei ilmeisesti pysty tajuamaan kuinka pahalta tuollaiset kommentit tuntuu, kun joka päivä muutenkin syyllistää itseään.
Voit uskoa, että aika paha mieli on välillä!
Kaikkein tärkeinä on tietenkin, että me molemmat säilyttiin hengissä ja tyttö näyttää voivan hyvin.
Meillä synnyttiin siis laskettuna aikana. :)
Tällainen pitkä sepostus ja lopuksi pahoittelut vielä, että en ole tänne saanut aikaiseksi eli toisin sanoen ehtinyt kirjoittamaan!! Toivottavasti tulet vielä tänne lukemaan!
Ap
kiitos sinulle ohikulkija! :)
toivon, että raskaus tästä jatkuisi normaalisti, kun sitä ei koskaan tosiaan tiedä...
pakko oli kommentoida, että itse sain viimeisimmässä raskaudessani kontrolliviivaa tummemman plussan vasta viisi päivää ekasta plussasta. (Testasin paniikissa monta kertaa, kun edellinen raskaus oli päättynyt keskenmenoon ja olin ihan varma, että nytkin menee jotain pieleen!)
Onnea ap! :0)
Neuvolassa sujui kaikki hyvin ja ultrattiin. Hyvin oli vauveli kasvanut ja liikkui vilkkaasti. :) Kyllä olikin sitten hyvä mieli sen jälkeen! :D
Kyllä, päivän menet edellä viikoissa eli hyvin tasaista on.
Kovasti odotan jo noita liikkeiden tuntemisia. Täytyy niitä iltaisin ruveta jossain vaiheessa tarkkailemaan. Vatsa mulla ei juurikaan ole kasvanut. Ehkä vähän nyt huomaa pientä pyöreyttä, mutta ei esim. vaatteiden läpi mitään. Talvi ja runsas pukeutuminen pelastaa paljon. :)
Hyviä kahvihetkiä sinne teille ja vointeja!