Pitäisikö päivähoidossa henkilökunnan ottaa huomioon "isättömät" lapset isänpäiväaskarteluissa?

Jos lapsi ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä syystä tai toisesta, pitääkö pk:n henkilökunnan automaattisesti ottaa tämä huomioon isänpäiväaskarteluissa esim. niin että korttiin kirjoitetaan "ukille", "papalle" tms.

Vai meneekö isänpäiväkortit isänpäiväkortteina huolimatta siitä onko sillä lapsella isää kuvioissa?

Kaikille lapsille isä on tärkeä, oli sitten isä lapsen elämässä tai ei.Tutkimukset osoittaneet että lapselle tärkeää että äiti pystyy kertomaan isästä lapselle, pitämään kuvaa kotona ja kertomaan isästä hyviä asioita (niitä tavallisesti kuitenkin on!)Puuttuvasta isästä puhuminen on siis tärkeää sekä kotona että päiväkodissa. Päiväkodissakin vois keskustella lasten kanssa siitä että joillakin lapsilla isä ei asu kotona tai isä kuollut tai muuten poissa mutta isänpäivänä kaikki lapset voivat isiään muistaa ja heistä puhua.Ei ukki isää mitenkään korvaa eikä isänpäivän korttia tulisi siksi kenellekään toiselle kuin isälle tehdä.Kun lapsella ei ole isää elämässään ei se auta ettei lapselle anneta mahdollisuutta rakentaa mielikuvaa hyvästä isästä.

Jos lapsi ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä syystä tai toisesta, pitääkö pk:n henkilökunnan automaattisesti ottaa tämä huomioon isänpäiväaskarteluissa esim. niin että korttiin kirjoitetaan "ukille", "papalle" tms.

Vai meneekö isänpäiväkortit isänpäiväkortteina huolimatta siitä onko sillä lapsella isää kuvioissa?

Kaikille lapsille isä on tärkeä, oli sitten isä lapsen elämässä tai ei.Tutkimukset osoittaneet että lapselle tärkeää että äiti pystyy kertomaan isästä lapselle, pitämään kuvaa kotona ja kertomaan isästä hyviä asioita (niitä tavallisesti kuitenkin on!)Puuttuvasta isästä puhuminen on siis tärkeää sekä kotona että päiväkodissa. Päiväkodissakin vois keskustella lasten kanssa siitä että joillakin lapsilla isä ei asu kotona tai isä kuollut tai muuten poissa mutta isänpäivänä kaikki lapset voivat isiään muistaa ja heistä puhua.Ei ukki isää mitenkään korvaa eikä isänpäivän korttia tulisi siksi kenellekään toiselle kuin isälle tehdä.Kun lapsella ei ole isää elämässään ei se auta ettei lapselle anneta mahdollisuutta rakentaa mielikuvaa hyvästä isästä.

Jos lapsi ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä syystä tai toisesta, pitääkö pk:n henkilökunnan automaattisesti ottaa tämä huomioon isänpäiväaskarteluissa esim. niin että korttiin kirjoitetaan "ukille", "papalle" tms.

Vai meneekö isänpäiväkortit isänpäiväkortteina huolimatta siitä onko sillä lapsella isää kuvioissa?

Kaikille lapsille isä on tärkeä, oli sitten isä lapsen elämässä tai ei.Tutkimukset osoittaneet että lapselle tärkeää että äiti pystyy kertomaan isästä lapselle, pitämään kuvaa kotona ja kertomaan isästä hyviä asioita (niitä tavallisesti kuitenkin on!)Puuttuvasta isästä puhuminen on siis tärkeää sekä kotona että päiväkodissa. Päiväkodissakin vois keskustella lasten kanssa siitä että joillakin lapsilla isä ei asu kotona tai isä kuollut tai muuten poissa mutta isänpäivänä kaikki lapset voivat isiään muistaa ja heistä puhua.Ei ukki isää mitenkään korvaa eikä isänpäivän korttia tulisi siksi kenellekään toiselle kuin isälle tehdä.Kun lapsella ei ole isää elämässään ei se auta ettei lapselle anneta mahdollisuutta rakentaa mielikuvaa hyvästä isästä.

Mutta mahtaako joku tietää jotain kirjaa jossa olisi pohdittu tätä asiaa. Eli miten isästä puhuu lapsille, kun isä ei ole missään tekemisissä lasten kanssa? Kiinnostaisi ihan nuo tutkimustulokset ja muutenkin.

kenelle äitienpäiväkortti? sille kirkuvalle hintillekö?

Jos lapsi ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä syystä tai toisesta, pitääkö pk:n henkilökunnan automaattisesti ottaa tämä huomioon isänpäiväaskarteluissa esim. niin että korttiin kirjoitetaan "ukille", "papalle" tms.

Vai meneekö isänpäiväkortit isänpäiväkortteina huolimatta siitä onko sillä lapsella isää kuvioissa?

Kaikille lapsille isä on tärkeä, oli sitten isä lapsen elämässä tai ei.Tutkimukset osoittaneet että lapselle tärkeää että äiti pystyy kertomaan isästä lapselle, pitämään kuvaa kotona ja kertomaan isästä hyviä asioita (niitä tavallisesti kuitenkin on!)Puuttuvasta isästä puhuminen on siis tärkeää sekä kotona että päiväkodissa. Päiväkodissakin vois keskustella lasten kanssa siitä että joillakin lapsilla isä ei asu kotona tai isä kuollut tai muuten poissa mutta isänpäivänä kaikki lapset voivat isiään muistaa ja heistä puhua.Ei ukki isää mitenkään korvaa eikä isänpäivän korttia tulisi siksi kenellekään toiselle kuin isälle tehdä.Kun lapsella ei ole isää elämässään ei se auta ettei lapselle anneta mahdollisuutta rakentaa mielikuvaa hyvästä isästä.

Mutta mahtaako joku tietää jotain kirjaa jossa olisi pohdittu tätä asiaa. Eli miten isästä puhuu lapsille, kun isä ei ole missään tekemisissä lasten kanssa? Kiinnostaisi ihan nuo tutkimustulokset ja muutenkin.

Nyt en valitettavasti muista kyseisiä tutkimuksia, tiedän kuitenkin että esim. Erna Furman on paljon työskennellyt juuri lasten ja vanhempien ja myös päivähoidon kanssa kun isää ei kuvassa ole ollut.Terapeuttisessa lastentarhassa nimeltä Hanna Perkins USAssa ollaan usean vuoden ajan tutkittu ja myös pohdittu juuri asioita joita mietit.Uskon kuitenkin että pää asia on että äiti ymmärtää että isä tärkeä ja että lapsi tarvitsee kuulla hyviä asioita omasta isästään.Tärkeä on myös että äiti pystyy vastaamaan kysymykseen miksi isä lähti,ei pidä yhteyttä jne.ja tässäkin tärkeätä olla isää mustamaalaamatta vaan pyrkiä auttamaan lasta ymmärtämään että "joskus aikuisilla niin isoja omia ongelmia jne."

Jos lapsi ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä syystä tai toisesta, pitääkö pk:n henkilökunnan automaattisesti ottaa tämä huomioon isänpäiväaskarteluissa esim. niin että korttiin kirjoitetaan "ukille", "papalle" tms.

Vai meneekö isänpäiväkortit isänpäiväkortteina huolimatta siitä onko sillä lapsella isää kuvioissa?

Kaikille lapsille isä on tärkeä, oli sitten isä lapsen elämässä tai ei.Tutkimukset osoittaneet että lapselle tärkeää että äiti pystyy kertomaan isästä lapselle, pitämään kuvaa kotona ja kertomaan isästä hyviä asioita (niitä tavallisesti kuitenkin on!)Puuttuvasta isästä puhuminen on siis tärkeää sekä kotona että päiväkodissa. Päiväkodissakin vois keskustella lasten kanssa siitä että joillakin lapsilla isä ei asu kotona tai isä kuollut tai muuten poissa mutta isänpäivänä kaikki lapset voivat isiään muistaa ja heistä puhua.Ei ukki isää mitenkään korvaa eikä isänpäivän korttia tulisi siksi kenellekään toiselle kuin isälle tehdä.Kun lapsella ei ole isää elämässään ei se auta ettei lapselle anneta mahdollisuutta rakentaa mielikuvaa hyvästä isästä.

Mutta mahtaako joku tietää jotain kirjaa jossa olisi pohdittu tätä asiaa. Eli miten isästä puhuu lapsille, kun isä ei ole missään tekemisissä lasten kanssa? Kiinnostaisi ihan nuo tutkimustulokset ja muutenkin.

Nyt en valitettavasti muista kyseisiä tutkimuksia, tiedän kuitenkin että esim. Erna Furman on paljon työskennellyt juuri lasten ja vanhempien ja myös päivähoidon kanssa kun isää ei kuvassa ole ollut.Terapeuttisessa lastentarhassa nimeltä Hanna Perkins USAssa ollaan usean vuoden ajan tutkittu ja myös pohdittu juuri asioita joita mietit.Uskon kuitenkin että pää asia on että äiti ymmärtää että isä tärkeä ja että lapsi tarvitsee kuulla hyviä asioita omasta isästään.Tärkeä on myös että äiti pystyy vastaamaan kysymykseen miksi isä lähti,ei pidä yhteyttä jne.ja tässäkin tärkeätä olla isää mustamaalaamatta vaan pyrkiä auttamaan lasta ymmärtämään että "joskus aikuisilla niin isoja omia ongelmia jne."

Silloin ei ole mitään järkeä kaunistella totuutta ja kertoa satuja vaan parempi antaa koko aiheen olla.

siis en tarkoittanut tietenkään, että isä ei olisi tärkeä tai etteikö meillä kaikilla olisi isä, elävä tai kuollut, läheinen tai etäinen, tiedossa oleva tai tuntematon.

Kuitenkin siinä tilanteessa, kun lapset touhuissaa askartelevat ei ole mielestäni terapian aloittamisen ja haavoje aukirepimisen paikka isossa ryhmässä, tuosta vaan yks kaks yllättäen ja pakolla. Ensinnäkin opettaja tai hoitopaikan aikuiset eivät mielestäni ole niitä henkilöitä, jotka ratkaisevat tällaisia asioita ja ryhtyvät toimeen. Toki tukena voi olla, mutta tilanteita voi olla niin monenlaisia ja opet eivät kuitenkaan tiedä läheskään kaikkea. Että mielestäni on parempi, että jokainen lapsi saa itse päättää tekeekö kortin isälle vai ei. Joku lapsihan saattaa haluta tehdä isälle kortin ja vie sen sitten vaikka haudalle.

Jos lapsi ei ole isänsä kanssa missään tekemisissä syystä tai toisesta, pitääkö pk:n henkilökunnan automaattisesti ottaa tämä huomioon isänpäiväaskarteluissa esim. niin että korttiin kirjoitetaan "ukille", "papalle" tms.

Vai meneekö isänpäiväkortit isänpäiväkortteina huolimatta siitä onko sillä lapsella isää kuvioissa?

Kaikille lapsille isä on tärkeä, oli sitten isä lapsen elämässä tai ei.Tutkimukset osoittaneet että lapselle tärkeää että äiti pystyy kertomaan isästä lapselle, pitämään kuvaa kotona ja kertomaan isästä hyviä asioita (niitä tavallisesti kuitenkin on!)Puuttuvasta isästä puhuminen on siis tärkeää sekä kotona että päiväkodissa. Päiväkodissakin vois keskustella lasten kanssa siitä että joillakin lapsilla isä ei asu kotona tai isä kuollut tai muuten poissa mutta isänpäivänä kaikki lapset voivat isiään muistaa ja heistä puhua.Ei ukki isää mitenkään korvaa eikä isänpäivän korttia tulisi siksi kenellekään toiselle kuin isälle tehdä.Kun lapsella ei ole isää elämässään ei se auta ettei lapselle anneta mahdollisuutta rakentaa mielikuvaa hyvästä isästä.

Mutta mahtaako joku tietää jotain kirjaa jossa olisi pohdittu tätä asiaa. Eli miten isästä puhuu lapsille, kun isä ei ole missään tekemisissä lasten kanssa? Kiinnostaisi ihan nuo tutkimustulokset ja muutenkin.

Nyt en valitettavasti muista kyseisiä tutkimuksia, tiedän kuitenkin että esim. Erna Furman on paljon työskennellyt juuri lasten ja vanhempien ja myös päivähoidon kanssa kun isää ei kuvassa ole ollut.Terapeuttisessa lastentarhassa nimeltä Hanna Perkins USAssa ollaan usean vuoden ajan tutkittu ja myös pohdittu juuri asioita joita mietit.Uskon kuitenkin että pää asia on että äiti ymmärtää että isä tärkeä ja että lapsi tarvitsee kuulla hyviä asioita omasta isästään.Tärkeä on myös että äiti pystyy vastaamaan kysymykseen miksi isä lähti,ei pidä yhteyttä jne.ja tässäkin tärkeätä olla isää mustamaalaamatta vaan pyrkiä auttamaan lasta ymmärtämään että "joskus aikuisilla niin isoja omia ongelmia jne."

Silloin ei ole mitään järkeä kaunistella totuutta ja kertoa satuja vaan parempi antaa koko aiheen olla.

´Näitä surullisia järkyttäviä tilanteitakin elämässä on. Miten isäjutun sitten lapselle kertoo ei todellakaan ole helppoa, mutta ei sitä myöskään vaijeta voi. Totuus lapsen tulee ennemmin tai myöhemmin kuulla. Totta on ettö melkein mahdottomalta tuntuu tässä tilanteessa!

siis en tarkoittanut tietenkään, että isä ei olisi tärkeä tai etteikö meillä kaikilla olisi isä, elävä tai kuollut, läheinen tai etäinen, tiedossa oleva tai tuntematon.

Kuitenkin siinä tilanteessa, kun lapset touhuissaa askartelevat ei ole mielestäni terapian aloittamisen ja haavoje aukirepimisen paikka isossa ryhmässä, tuosta vaan yks kaks yllättäen ja pakolla. Ensinnäkin opettaja tai hoitopaikan aikuiset eivät mielestäni ole niitä henkilöitä, jotka ratkaisevat tällaisia asioita ja ryhtyvät toimeen. Toki tukena voi olla, mutta tilanteita voi olla niin monenlaisia ja opet eivät kuitenkaan tiedä läheskään kaikkea. Että mielestäni on parempi, että jokainen lapsi saa itse päättää tekeekö kortin isälle vai ei. Joku lapsihan saattaa haluta tehdä isälle kortin ja vie sen sitten vaikka haudalle.

Oikeassa olet ei ole paikka eikä aika asiaa ensimmäisen kerran käsitellä isäinpäivänä päiväkodissa.Tämä on asia jonka pohtiminen yhdessä äidin kanssa kunnolla jo lapsen aloittaessa päiväkodissa.Pohtia yhdessä asiaa miten äiti lapsen kanssa puhunut isästä ja miten hoitaja päiväkodissa parhaiten pystyy lasta tässä asiassa tukemaan. Päiväkodeilla tulisi olla myös selkeä suunnitelma ja läpimietitty tapa miten sitten nostaa asia esille kun isäin päivä lähestyy, tässä tarvitaan myös äidin tukea ja myös muiden vanhempien pohtimista omien lasten kanssa.Lasten kanssa ei koskaan pidä valmistelematta ottaa vaikeita asioita esille, kuten jo totesit.

siis en tarkoittanut tietenkään, että isä ei olisi tärkeä tai etteikö meillä kaikilla olisi isä, elävä tai kuollut, läheinen tai etäinen, tiedossa oleva tai tuntematon.

Kuitenkin siinä tilanteessa, kun lapset touhuissaa askartelevat ei ole mielestäni terapian aloittamisen ja haavoje aukirepimisen paikka isossa ryhmässä, tuosta vaan yks kaks yllättäen ja pakolla. Ensinnäkin opettaja tai hoitopaikan aikuiset eivät mielestäni ole niitä henkilöitä, jotka ratkaisevat tällaisia asioita ja ryhtyvät toimeen. Toki tukena voi olla, mutta tilanteita voi olla niin monenlaisia ja opet eivät kuitenkaan tiedä läheskään kaikkea. Että mielestäni on parempi, että jokainen lapsi saa itse päättää tekeekö kortin isälle vai ei. Joku lapsihan saattaa haluta tehdä isälle kortin ja vie sen sitten vaikka haudalle.

Oikeassa olet ei ole paikka eikä aika asiaa ensimmäisen kerran käsitellä isäinpäivänä päiväkodissa.Tämä on asia jonka pohtiminen yhdessä äidin kanssa kunnolla jo lapsen aloittaessa päiväkodissa.Pohtia yhdessä asiaa miten äiti lapsen kanssa puhunut isästä ja miten hoitaja päiväkodissa parhaiten pystyy lasta tässä asiassa tukemaan. Päiväkodeilla tulisi olla myös selkeä suunnitelma ja läpimietitty tapa miten sitten nostaa asia esille kun isäin päivä lähestyy, tässä tarvitaan myös äidin tukea ja myös muiden vanhempien pohtimista omien lasten kanssa.Lasten kanssa ei koskaan pidä valmistelematta ottaa vaikeita asioita esille, kuten jo totesit.

kelle se annetaan. En alkaisi siitä asiasta tekemään numeroa päiväkodissa. Ellei lapsi itse ehdota ja halua niin.

Kyllä meidän lasten tarhassa tämä on ainakin huomioitu, kortit ja lahjat on tehty aina vaarille. Ei kai sen huomioiminen ole kovin vaikeaa, jos tilanne on henkilökunnan tiedossa?

Mutta jos tietoa on, niin ukille korttia väsäämään. Voisi olla kyllä ihan hyvä tarkastaa tämä asia lapsen äidiltä, jolla varmaan tietoa on :)

olisi todella hienoa jos sellaiset lapset otettaisiin huomioon. Jos henkilökunta vain on tietoisia lapsista joilla vain yksi vanhempi. Ja meidän päiväkodissa ainakin muutama äiti on esittänyt toiveen juurikin vaarille tehtävästä kortista, eikä tämä ole mikään ongelma ollut :)

antaa lahjan/kortin kenelle haluaa.

Ei voi olla, että lapsi (jolle asia voi olla kipeäkin) laitetaan askartelemaan korttia tarkistamatta, onko vastaanottajaa olemassa/kuvioissa.



Etävanhemmatkin unohdetaan suht lahjakkaasti.



Tätäkin asiaa pitäisi ajatella lapsen kannalta, ja lapselle tärkeiden ihmissuhteiden kannalta, niin alkais tapahtua.

kysyttiin päisäkodista, että kenelle isäinpäivän kortti tehdään. Vastasimme ukille. No, tekivät kuitenkin isälle. Ja oli jopa kirjoitettu siitä mitä isän kanssa teen ja millainen isä on....lapsi ei ole koskaan nähnyt isäänsä.



Näin hyvin tieto päiväkodin sisällä.

Minä olen tänä vuonna teettänyt lapsilla korttia niin isille, iskälle, isälle, papalle(pappa) kuin turkkilaiselle papa- nimitystä käyttävälle.



Kyllähän lapsi osaa sanoa millä nimellä isääänsä kutsuu ja kortti on paljon henkilökohtaisemman oloinen kun siellä on lapsen käyttämä sana.



Ja kyllä henkilökunnan pitää sen verran olla tietoisia lasten elämästä, että tietää jos jollakin isää ei lainkaan ole. Olisi järkyttävää teettää korttia kuolleelle isälle!!!



Eriasia on jos ollaan päiväkodin tietämättä esim huonoissa väleissä, silloinhan äiti voi päättää kotona toimittaako kortin isälle vai ei...





lto

Kyllä pitäisi ottaa huomioon, koska aina pieni lapsi ei edes tiedä, kuka hänen isänsä on, jos sitä ei ole kerrottu kotona. Itse kärsin suunnattomasti tietämättömyydestä lapsena. Myös sukupuiden piirtäminen oli todella ahdistavaa, koska en tiennyt kuka on isäni enkä siten muutakaan sen puolen sukua... Pelkäsin aina sitä, että joku kysyisi kuka isäni on enkä voinut vastata siihen...

niin hänen täytyy se tehdä isälleen.

Isoisälle askarrellaan sitten kotona. ?