Tuntuu että en enää jaksa lähteä lapsentekoon, tässäkö perheemme sitten on? N36 yksi lapsi

Jos terveysongelmia on, voisi adoptio olla parempi vaihtoehto kuin raskaus.

Toinen lapseni syntyi tosi pian ensimmäisen jälkeen (vähän reilu vuosi ikäeroa), ja kyllä minua mietitytti raskausaikana jaksaminen kahden pienen kanssa. Hyvin olen silti jaksanut, mutta eipä minulla juuri ole ollut vaihtoehtoja. :)



Nyt mietin pitäisikö vielä se kolmas. Toisaalta on juuri haikea olo, että enkö enää saa sitä ihmeellistä vastasyntynyttä pidellä, katsoa sen kasvua omaksi itsekseen. Mutta toisaalta näiden kanssa on hyvä olla ja perhe on hyvä näinkin. Enkä tosiaankaan tiedä miten hyvin jaksaisin kolmannen raskauden ja vauvavuoden. ja sen kaiken sen jälkeen.



Olen varma, että jotenkin selviäisin kolmenkin kanssa. Että pärjäisin varmaan ihan ok. Mutta toisaalta kahden kanssa tuntuu hyvältä ja molemmille on aina syli: kummallekin oma polvi ja oma käsi, ja kaksi vanhempaa ja kaksi lasta. Menee hyvin yhteen.



Elämä näyttää. Jos tulee kova halu saada kolmas, me ehkä sen sitten teemme. Nyt juuri emme.

Tunnen kuitenkin surua ja haikeutta, tässäkö perheemme nyt on?



ja riittää meille vallan mainiosti:)

vielä viime vuonna, ja olin sentään vasta 32! :D Mut nyt menee niin hyvin kun vauva on jo puolivuotias, että voin ihan rehellisesti suositella. Kahden kanssa on tosi helppoa, kun isompi viihdyttää vauvaa, ja itse ottaa rennosti. Tämän toisen kanssa ei ole ollenkaan niin rankkaa kuin esikoisen kanssa. Tosin tästähän tää todennäköisesti vaikeutuu, kun pienempi lähtee kävelemään ja lapset oppivat tappelemaan keskenään. Sitä vähän kauhulla odotan; en meinaa jaksaa kuunnella sellaista jatkuvaa tappelua, mitä kavereiden lapsilla on koko ajan.

että en jaksa, mutta tosiasiassa jaksoin huomattavasti paremmin kuin esikoisen kanssa. Johtuu varmaan ettei jännittänyt / huolestuttanut asiat enää sillä tavalla kun vauva-aika on tuttua. Hankintoja ei juuri tarvinnut tehdä, ja esikoinen otti pikkusisaren hyvin vastaan.