Lue keskustelun säännöt.
Apua, uskallanko jättää vauvan isän kanssa?
04.11.2011 |
Eli tilanne: 1v ollut todella huonoon syömään kiinteitä, ei ole kelpuuttanut koskaan pulloa eikä tuttia. Paino noussut huonosti. Imetystä olen vähentänyt mutta lapsi vaan roikkuu rinnassa ja neuvolat yms neuvovat lopettamaan kokonaan. Tällä viikolla lapsi ollut tavallista itkuisempi ja syönyt hirveän vähän, koska en ole imettänyt paljon. Nyt neuvolasta vinkiksi lähteä itse pois viikonlopuksi ja jättää lapsi isän hoitoon.
Mutta huolettaa niin hirveästi! Mitä jos lapsi ei syö juuri mitään, ja kun ei paljoa juokaan, miten se pärjää? Mies on lyhytpinnainen, jos lapsi itkeskelee ja kaipaa äitiä sekä rintaa niin lapsihan tarvitsisi ektrapaljon huomiota ja hoivaa. Jännittää, miten mies ja lapsi pärjäävät keskenään. Muistaako mies edes juotella paljoa? Muutenkin saattaa unohtaa antaa ruuan kanssa juomista, saatika nyt kun lapsi ei saa sitten rinramaitoa ollenkaan. Mitä jos ei syö eikä juo? Mitä ylipäätään tällainen äkkiero äidistä ja rinnasta vaikuttaa lapseen? Neuvolasta neuvoivat kovettamaan itsensä, että helpolla ei imetys lopu. Mutta jännittää ja huolettaa.. muistaako mies edes vahtia kunnolla, kun saattaa jättää lapsen itsekseen siksi aikaa kun menee vessaan tms. Mies suhtautuu itse rennosti: eiköhän se siitä... ei ota paineita. Ja se ehkä itseä eniten huolettaakin.
Mielipiteitä?
Kommentit (37)
Lopeta se stressaaminen ja anna miehen hoitaa ipana. Eikö se lapsi ole myös miehen? Kyllä ne pärjää ja lapsi syö sittenkun hirmu nälkä tulee kun tajuaa että tissiä ei ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, en tiedä.. mies vaan on sellainen että "aijaa no unohtui.." esim antaa ruuan kanssa juomista lapselle. Ja kun 1v ei osaa pyytää! Tai tosiaan saattaa jättää pienen yksin siksi aikaa kun menee vessaan ja toteaa mulle että mitäs siinä, ei kai hän nyt vessaan lasta ota mukaan, kai hän nyt saa vessassa käydä! Eli ei vaan aina ihan hoitovietti ja realiteetit lapsenhoidossa kohdillaan. Mutta ehkä olen itse sitten ylivarovainen ja herkkis..?
että ruokailessa unohtuu antaa juoma...
ja vessaan en itsekään ipanoita ole koskaan haalinut mukaani...
nuo isukit pärjäävät hienosti lasten kanssa ja toimivat järkevästi, kun ova kaksin. Kun kukaan muu ei seuraa, eikä neuvo vieressä. Äidillekin tekee hyvää välillä tuulettua.
Voihan se soittaa sulle, jos hätä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti lähtee vähäksi aikaa pois. Kyllä se isä lapsen kanssa pärjää, miksi ei?
Isä ei ehkä tee kaikkea samoin kuin äiti, mutta sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin kyse mistään elämän ja kuoleman asioista.
Juuri näitä olen kelaillut, ensinnäkin minä tarvitsisin kunnon yöunet sitten monen vuoden! Väsynyt äiti ei ole hyvä äiti, se tunne ollut monesti viime aikoina. Toisekseen tähän imetypelleilyyn saatava stoppi - lapsi itkee ja kiskoo mun paitaa, mä en saisi imettää, on hirveää olla siinä.. ja lapselle ja isälle tekee hyvää olla välillä kahdelleen enemmän. Kun vaan osaisi luottaa, että mies muistaa syötellä ja juotella ja huolehtia kunnolla! Ei ole ollut pitkiä aikoja lapsen kanssa keskenään, eikä tosiaan aina edes "muista" että lasta pitää vahtia, vielä kun kiipeilee joka paikkaan.
Ja on ihan varma että lapsi itkee nälkää yöllä, koska ei vielä syö kunnolla kiinteitä ja sitten ei tosiaan saa maitoa. Pullosta kun ei juo eikä rintaa siis ole tarjolla. Nokkamukista vaan pieniä huikkia piimää. Pärjääkö niin? Korvikkeet ei mene edes nokkamukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä mikä kokemus se on lapselle, kun en olekaan iltaimettämässä mitä saanut aina elämässään? Ja varmasti yöllä nälissään yms.
Entä mikä kokemus se on lapselle, kun en olekaan iltaimettämässä mitä saanut aina elämässään? Ja varmasti yöllä nälissään yms.
Ehkä sitten, kun se piän vauva oppii syömään jotain ruokaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En totttelisi tuollaisia neuvolan neuvoja.
Todella ison trauman tekemistä, joka jää jonnekin alitajuntaan, mistä sitä ei ehkä osaa ikinä kaivaa esiin edes psykologin sohvalla ja silti jokin juttu siitä voi jäädä, mitä en ala arvailemaan.
Sunhan pitäisi saada se lapsi syömään ja kyllä se voi onnistua imetyksen ohellakin ja näinhän yleensä tapahtuu. Aloitetaan pienestä ja ollaan tyytyväisiä siihen mitä menee. Ei yritetä montaa kertaa päivässä kiinteää,jos takkuilee. Lisäksi yritä kiinteitä, kun on nälkä eikä maidon päälle. Tämä auttoi omaa neljättä lastani, kun mietin, miksi kiinteät ei oikein maistu eli yritin syöttää väärään aikaan. Lisäksi anna lapsen itse syödä käsin, keitetty parsakaali maistuu, kun sen itse saa työntää suuhun.
Olen itse imettänyt 2 lasta melkein 3-vuoteen, lopussa tietty vähän vaan. Että kyllä sitä imettää voi ja saa kiinteiden ohella. Imetystä voi vähentää, mutta kuulostaa ikävältä, että lasta noin joutuu pitämään nälässä. Liian kovassa nälässäkään ei syö helposti kiinteää.
Kai sitä saa miettiä, olemme kuitenkin olleet reilun vuoden muutaman tunnin eroja lukuun ottamatta kiinni toisissamme ja todella olen imettänyt joka päivä. Varmasti mietin kaikkea liian pikkumaisesti, mutten voi mitään.. kuten sitä, että mitä kun vässynyt isä (kun pieni itkenyt ja valvottanut yöllä) nukahtaa itse päiväunille kun laittaa lapsen ulos nukkumaan päikkäreitä eikä herää lapsen itkuun? Kun mies nukkuu aina niin sikeästi ettei meinaa sisälläkään herätä lapsen itkuun, niin mitä kun lapsi nukkuukin ulkona ja isä sisällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä se isä siellä lohduttamassa. Eikä ole mitään hätää.
Rauhoitu, nuku, hengitä syvään. Ehkä sitten osaat ottaa asiat vähän rennommin noin ylipäänsä.
Siis lapsi syö itse, nimen omaan sormiruokaa, mutta ihan vaan makaronin pari, palan tomaattia. Sitten stop. Eli ihan todella minimääriä. Ja en koskaan imetä lähellä ruoka-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hitossa se isä ei muka sen lapsen kanssa pärjäisi? En noista sinus perusteluistasi ymmärrä, vai onko tämä niitä naisia, jotka valittaa "kun kaikki kodinhoito ja lapsen kaitsemis hommat kaatuu minun harteilleni".. vaan sen takia kun ne ei oikeasti anna miesten tehdä, kun ne ei tee samalla tavalla kuin nainen itse! Huoh..
Ja jos se paino nousee huonosti, niin jotain täytyy tehdä. Pelkällä tissimaidolla ei enää vaan pärjätä.
Joten eiköhän tämä ole lapsen parhaaksi, eli lopeta se kitinä ja nauti vapaaviikonlopusta!
Ei sun oo mikään pakko toimia sen neuvolan ohjeen mukaan. Sinä itse tunnet miehesi parhaiten ja jos luulet,että kahdestaan olosta koituu vauvalle ikäviä tilanteita, niin älä missään nimessä jätä kaksin miehesi kanssa.
Eniten mulla pisti korvaan se,että mies on niin lyhyt pinnainen, mitä sillä tarkoitat? voiko hermostua vauvaan niin,että jättää yksin tai käy käsiksi tai jotai sellaista.
Jos et oikeasti voi mieheesi luottaa,niin älä missään nimessä jätä sen kanssa lasta, jos taas näin on, kannattaisi varmaan ihan tosissaan miettiä kannataako sellasen miehen kanssa alkuunkaan leikkiä mitään perhettä.
No en pelkää että mies käy käsiksi. Lähinnä esim tarjoaa lapselle ruokaa, ja jos lapsi ei vaikuta siltä että innolla söisi vaan alkaa vaikka tiputella ruokia lattialle niin mies tokaisee että ole sitten syömättä ja laittaa ruuat pois. Kun 1v:n pitää saada tutustua ruokaan eikä saa olla liian tiukka tuollaisissa. Mies sitten antaa ruokaa vasta seuraavan ruoka-ajan aikaan, ja kun kyseessä tosi pieni 1v joka ei ole vielä hyvin oppinut syömään niin ei kyllä saisi olla liian tiukkana. Tai jos lapsi itkeskelee niin mies saattaa laittaa maahan että ole sitten siinä jos ei kelpaa.
Toisaalta mies on myös hellä, halailee ja suukottelee, leikittää paljon. Mutta ei säntillinen ruoka-ajoissa yms vähän sellainen rento meno..
Meilla oli hieman sama tilanne (14 vuotta sitten). Jatin 1-vuotiaan isalleen ja olin illan poissa. Isa oli syottanyt lapselle jonkun Danone-rahkan, jollaista lapsi ei ollut ennen saanut.
Voi etta oli iloinen ja hyvantuulinen lapsi (ja isi) vastassa, kun saavuin kotiin!
Itse en siis ollut lapselle mitaan makeita rahkoja viela syottanyt, mutta isa syotti. Eika siita mitaan traumoja jaanyt. Tuolla se nyt nukkuu, vasynyt esiteini, 14 -v.