Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi näkee hämähäkkejä, koppakuoriaisia ja kärpäsiä joka paikassa
04.11.2011 |
3-vuotias tyttö tulkitsee rappukäytävässä olevat pienet tahrat ja kivenmurikat koppakuoriaisiksi (niitä oli kesälllä paljon meidän kesäpaikassa, ja koska minä kammoksuin niitä, niin lapsikin alkoi kauhistella.) Jopa puulattiamme oksakohdat tai tummat muruset ovat "koppakuoriaisia".
Ja jos ikkunassa on musta läikkä tai yksi banaanikärpänen lentää vierestä, niin heti saa kohtauksen ja alkaa huutaa "hyi kärpänen". Sama juttu hämähäkkien kohdalla: tietynlainen roska lattialla, esim. musta langanpätkä, näyttää hämähäkiltä ja sitten tyttö sanoo sellaisella jännän venyttävällä äänellä virne naamallaan, että "hääämäääähääkkiiii, yyyääääääk" ja nauraa päälle.
Onko tämä ihan normaalia ikäkauteen kuuluvaa mielikuvitusleikkiä, vai onko taustalla jokin trauma tms. joka purkautuu näin? Kyseessä on ainokaisemme, joten kokemusta muista lapsista ei ole.
Kommentit (7)
Meillä oli myös pojalla juurikin tuossa iässä sama juttu. Meni sitten itsestään ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista mielikuvituksen kehittymistä ja samalla huomionhakuisuutta: "apua kärpänen, tule äiti pelastamaan". Samalla tavallahan jokin oksan pätkä voi olla vaikka auto tai laiva tai tammenterho voi olla ukkeli.
Eri asia olisi, jos lapsesi "näkisi" hämähäkkejä ilman että mitään ulkoista ärsykettä, esim. langanpätkää ei olisi. Jotkut traumatisoituneet lapset voivat esim. kuvitella, että heidän vaatteissaan on matoja, eivätkä kykene pukeutumaan. Se on kyllä ihan eri asia kuin ap:n lapsen tapa käyttää mielikuvitustaan. Samalla lapsi harjoittelee vaikeiden ja pelottavien asioidan kohtaamista (jos kerran koppakuoriaisista on muodostunut ikävä asia).
lapselle satuja niistä ötököistä ja tee niistä kivoja
tai lainaa kirjastosta jos löytyisi, jos et itse keksi
ötökän elämää elokuvakin on tehty, ikärajaa en nyt tähän hätään muista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vanhempien tulisi olla tarkkoina, että emme siirrä omia pelkojamme lapsiimme. Se tapahtuu yllättävän helposti ja huomaamatta, jos emme tietoisesti pyri sitä välttämään.
Uskoisin ap lapsellasi tuon olevan vain vaiheen. Omalla käytökselläsi voi sitä lieventää. Alkakaa vaikka yhdessä tutkia ötököitä, kenties sinäkin pääset siten pelostasi eron.
Alue: Aihe vapaa
:D