Posliini äitillä, lapset saunassa, kasvatus

Kaikki pedofiilitaipuvaiset miehet ei uskalla koskea lapsiin, mutta nyt heillä on taivas auki kun aina löyty naisia, jotka nyppii pillunkarvansa pois miellyttääkseen miestä.



Se käy hyvin korvikkeesta kun ei uskalla oikeasti lapsille tehdä mitään.



Mutta mitäpä nainen ei tekisin, ettei mies häntä jätä.

Normaali mies ei kyllä vaadi naistaan ajelemaan alapäätään kalkkunaksi.

Serkkuni (42v) on asunut Hollannissa kohta 20v, paikallisen kanssa naimisissa. Olivat viime kesänä käymässä suomessa ja meidän mökillä saunottiin. Tiesin serkkuni olevan posliini edelliset käynnit muistaen. Nyt heidän tytär 16 ikäinen ja hänelläkin karvat poistettu. On kuulemma käyneet äitinsä kanssa laser-klinikalla otattamassa ne kokonaan lopullisesti pois. Joten sielläkin sellainen karvoista eroon meiniki.

kyllä kipeetä :/

itse varmaan jättäisin tyttöystäväni heti alkuun jos toteaisin, että hänelle ei pillukarvat kasva (sen takia että itse on ne pilannut). Haluan nähdä mahan alla sen tumman kolmion.

Serkkuni (42v) on asunut Hollannissa kohta 20v, paikallisen kanssa naimisissa. Olivat viime kesänä käymässä suomessa ja meidän mökillä saunottiin. Tiesin serkkuni olevan posliini edelliset käynnit muistaen. Nyt heidän tytär 16 ikäinen ja hänelläkin karvat poistettu. On kuulemma käyneet äitinsä kanssa laser-klinikalla otattamassa ne kokonaan lopullisesti pois. Joten sielläkin sellainen karvoista eroon meiniki.

No jo on sairasta. Ainakin jos sanot, että isi ei tykkää äitin karvoista.

"Kun karvat alkaa kasvamaan, ostan hänelle omat" just joo

ja ollaan ihan reilusti ja avoimesti puhuttu, ettei isi tykkää karvoista. Isommalle olen sanonut, että kun alkaa karvat kasvamaan, ei ajele sitten minun terillä vaan ostan hänelle omat. Kumma homma, että joka asiasta palstamamma saa aiheen räyskyttää.

on ne naiset jotka mieheltään karvat pois haluaa. Sen sijaan itsellä ei niitä saa olla kun ne ovat niin yök yök, epänaisellista tms paska. Ihqu siloposlari pitää olla kunnon miestä miellyttävällä pikkuvaimolla. Säälittävää.

Onpas hauskaa, että on ihan ok että nainen vaatii miestä ajelemaan karvansa. Kukaan ei tartu siihen. Sen sijaan kun nainen kertoo ajelevansa karvansa miehen toiveesta, nousee hirveä haloo.

Miksi miehen miellyttäminen on sitten NIIN paha asia ettei siihen saa muka langeta? oma mies ei kauheasti pidä ihokarvoista naisella, muttei omaa pedofiilitaipumuksiakaan koska pitää siitä että naisella on rasvaa oikeissa paikoissa eli reisissä ja takapuolessa.

Onhan tää ketju jo aika vanha vitsi, mutta kun tähän törmäsin niin...



Ehdotin vaimolleni vuodenvaihteessa karvojekasvatuskisaa, mutta hän tyrmäsi ajatuksen suoralta kädeltä :'minähän en karvoja kasvata'.



Karvat ovat siis poissa itsensä eikä miehensä vuoksi.



- gw -

Onhan tää ketju jo aika vanha vitsi, mutta kun tähän törmäsin niin... Ehdotin vaimolleni vuodenvaihteessa karvojekasvatuskisaa, mutta hän tyrmäsi ajatuksen suoralta kädeltä :'minähän en karvoja kasvata'. Karvat ovat siis poissa itsensä eikä miehensä vuoksi. - gw -

vaimollasi on nähtävästi liikaa aikaa ja tarmoa kurittaa itseään.

Kysy siltä miksi ei sheivauskertoja korvaisi masturboinnilla? Kumpi antaisi enemmän hyvää oloa?

Tähän törmäsin kun ihan toista asiaa pengoin..

Itselle tosiaan ajankohtainen aihe kun muksut kasvaa ja vanhin jo 2 luokalla.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2011 klo 16:50"]

... eli mitenköhän naturelli, karvainen äitini on minut niin kieroon onnistunut kasvattamaan, että itse aikuisena, kahden lapsen äitinä olen useimmiten karvaton?! En muista koskaan äitini esim bikinilinjaansa ajelleen, kainalo ja säärikarvojaan kyllä. Minä itse olen vahauttanut, sokeroittanut tai itse ajellut karvojani jo nuoresta saakka ja ei ole tullut mieleenkään, että se pitäisi lopettaa kun lapsia olen saanut. Lapseni eivät ole kasvaneet tynnyrissä, vaan ovat nähneet mummojaan, tätejään ja täysin ventovieraita ihmisiä alasti, kiitos siitä suomalaisen saunakulttuurin, kypylöiden, uimahallejen...eli monenmoista roolimallia kyllä. Sitten kun tyttäreni ovat siinä iässä, että karvat alkavat kasvamaan, niin tottakai niistäkin jutellaan kuten kaikesta muustakin naiseksi kasvamiseen liittyvistä jutuista, tekevät sitten miten tahtovat. Onneksi lapseni vaikuttavat niin fiksuilta ja normaaleilta, että tuskin minun karvattomuudesta kovin sekaisin menevät :P

Ei kannata tehdä tyhjästä ongelmaa. Kyllä kasvatukseen liittyy tärkeämpääkin mietittävää.

Samat ajatukset

Nykymaailmassa on ihan sama miten kotona tyttösi kasvatat (ainakin pillunkarvojen osalta), ihan jo tämä ympyröivä maailma (vaikkapa bussipysäkkien mainokset) ja kaiken maailman "viidakon tähtöset" jne. antaa esimerkkiä millaisia naisten tulee olla.

Minä en ainakaan aio antaa toosani rehottaa puoleen reiteen kuin luolanaisella, siksi, että tyttöni saisivat siitä jonkinlaisen naisen muotokuvan. Ja ei, en ole posliini, kiitorata yleensä ja mun lapset eivät ole koskaan kyseenalaistaneet mun pillunkarvojani. Meillä muuten myös isi siistii paikkojaan näin kesäaikaan, siinäpä onkin pohtimista. Ja ihan saunoo meidän tyttölastenkin kanssa.

Ehkäpä meillä on vaan tapana katsella toisiamme silmiin kun saunanlauteilla jutellaan, teillä kaiketi kommunikoidaan vähän eri tavalla? :D

Eiköhän lasten asenteisiin tule vaikuttaa ennemmin arvomaailmallaan kuin ulkonäöllään. Missä menee raja muiden miellyttämisessä? Missä menee raja itsensä miellyttämisessä? Mitkä asiat ovat sellaisia, mitä ei tarvitse muiden painostuksen takia tehdä (esim. hajuveden/meikin käyttö tai uravalinta) ja mitä jokaisen on syytäkin tehdä vaikkei huvittaisi, että me kaikki voisimme elää mukavasti ( esim. käydä suihkussa ja tehdä ylipäätään jotain elämässään). Mistä tietää, muokkaako ulkonäköään itseään vai muita varten? Milloin ulkonäöstään huolehtiminen ja sen muokkaaminen on tervettä? Mistä tietää, että se menee sairaalloiseksi? Tarjoatko rajoittunutta käsitystä siitä miten jotkut ihmiset/asiat ovat normaaleja ja toiset epänormaaleja, vai opetatko, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, eikä erilaisuus ole epänormaalia?

 Oma vastaukseni kysymyykseen on siis: Selvitä vaikkapa nämä kysymykset alkuun itsesi ja lastesi kanssa niin ei tarvitse netistä kysellä tällaisia turhanpäiväisyyksiä.

Lapsilla on tarkat hoksottimet joten en ole edes yrittänyt peitellä tms karvattomuuttani. Ja niitä turhia keksittyjä selityksiä ei meidän perheessä tarvita. Asiat asiana!

[quote author="Vierailija" time="04.11.2011 klo 14:43"]

Noissa karvaketjuissa ihan hirveän moni av-mamma kertoo ajelleensa jo kaaaaaun kaikki pois alapäästään ja epäilevät, että lapset ihmettelisivät jos "siellä" karvoja olisi ylipäätään. Hehän antavat selvän esimerkin lapsille, että naiselle ei ole karvoja, miehellä on (isi saunassa). Vaikka asian oikea laita on, että AIKUISILLA on karvat pillussa/pippelissä, lapsilla ei ole.

Selkeä vääristynyt näkemys syntyy. Tyttölapset ymmärtävät asian niin, että naisen pitää olla karvaton ja poikalapset pitävät karvatonta äitiä "normaalin naisen esimerkkinä". Entä sitten kun näkevät tytön pillukarvat teininä? Heille syntyy vaikutelma epänormaaliudesta, sama vinoutunut näkemys jollainen tytöillä on siitä millaisena heidän on syytä itseään pojille tarjota.

[/quote]

Tuossa on kieltämättä todella sairasta ajattelua. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, joille tuollaista ajattelumallia tuputat. Hankkiudu hyvä ihminen terapiaan!

Meillä on Saksasta tullut au pair joka käytännön syistä käy mukana perhesaunassa kun asumme kerrostalossa ja on vain se yksi saunavuoro viikossa.

Perheen aikuisista au pair tytöllä on suht karvainen pimppa, mieheni on kautta linjan karvainen ja minä posliini.

Lapsista – 3-vuotias poika, 5-vuotias poika ja 8-vuotias tyttö – vanhin kyseli au pairin ”karvaisesta pimpistä” ja asian selvittyä hänelle olen iloinen että asia nousi esille, jottei karvojen kasvun alkamisen johdosta kehkeytyisi muutaman vuoden päästä normaalia murkkuikää syvempää identiteettikriisiä.

Näkevät sitä sun tätä ja omaksuvat asiat itsenäisesti. Ei karvattomuus itselläni ole aiheuttanut mitään ongelmia vaikkapa siellä saunoessamme. Vanhin tytär 12 ja ei ainakaan vielä ole alkanut sheivailee.

Mä voin nyt kertoa jotain, mitä kukaan karvamammoista ei kuitenkaan usko:



- Olen ollut posliini teinistä asti, yhä edelleen käytän rahaani ja aikaani siihen, että sokeroin pillustani karvat pois, vaikka toosaani ei ole yli 4 vuoteen nähnyt kukaan muu kuin minä itse, enkä toivokaan näkevän



- ajelen myös kainalo- ja säärikarvani itseni vuoksi, vaikka niitäkään ei kukaan näe, kun käytän aina pitkähihaisia- ja punttisia vaatteita



- Vaikka tiedän viettäväni koko päivän yksin kotona ilman että kukaan minua näkee, käyn suihkussa, laitan hiukset, meikkaan, ja puen nätit vaatteet, sitten voin vaikka löhöillä sohvalla koko päivän leffoja katsellen. Mutta ikinä en ole pesunaamalla tai tukkapystyssä pyjamassa kotona, vaikka kuinka olisi lomaa ja olisin yksin.



- En ikinä käytä pikkuhousuja, vaan kuljen kommandona, en edes omista pikkuhousuja. Vaikka kukaan ei sitä tiedä, eli tuskin saa siitä(kään) kiksejä



- Ja kyllä jos autiolla saarella olisi mahdollisuus, varmasti ajelisin karvat, meikkaisin, laittaisin hiukset, kulkisin ilman pikkareita jne.



Mä saan nautintoa siitä, että mulla on nätti ja freessi olo. Ja siitä nautinnosta en luovu ellei ole pakko. Ja sillä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa mitä muut (miehet) minusta ajttelevat tai ovat ajattelematta.

Varsinkin teinit ovat aika epävarmoja itsestään, niin kyllä vanhempien karvattomuus voi aiheuttaa epärealistisia luuloja elämästä. Ehkä kuitenkin vanhempien asenne karvojenpoistoon on ratkaisevampi. Jos vanhempi jatkuvasti hokee "v**** näitä karvoja..." niin kyllähän se teini sen asenteen sisäistää.

(meillä siis suihkukoppi sisällä saunassa, pukuhuone toki erikseen) että veikkaan etteivät lapseni edes näe milloin olen posliini ja milloin en.



Mun ainoa syyni ajella itseäni on se että ne blondit karvat eivät kunnolla edes näy. Olen vain epämääräisen harvakarvainen, ei mulla ole mitään kunnollista alapääkarvoitusta. Ekan kerran ajelin itseni vahingossa kun kuvittelin että saisin karvat näkyvämmiksi jos tekisin tiukemman rajauksen, mutta niinhän siinä kävi että kaikki män.

Ajatelkaa meitä 20-30 vuotiaita nuoria naisia?siis mietittekö oikeesti noin pieniä asioita ku pillunkarvat?! en itse pidä mitää tursotinta tuolla alapäässä (joo ja kyllä ajattelen myös miestäni ja itse en pidä karvoista) pitäiskö samantien äitien ryhtyä mummoksi??? Lihottaa itsensä rumaksi,ettei lapsi vaan saa vääristynyttä kuvaa naisen kropasta.lopettas meikkaus,ettei vaan lapsi aikuistu liian aikaisin,eli peittää seksikkyys ja naisellisuus kokonaan?eihän nyt miehen takia tarvi nainen olla,voi heittäytyä vaikka mummoksi,niinkuin monet mössöäidit täällä itsestä huoltavia naisia/äitejä. Jos teidän tapa on elää mummona jo lasten teon myötä eli pyöriä paskavaipoissa,paimentaa pentuja(muuta elämää ei edes voi olla,tai on surkee äiti) eli olla sellanen pyryvalas ettei mieskää enää tiedä lykkiikö miestä vai naista :D ihan turha naisille tollasia mummojuttuja suoltaa,jos joku kasvattaa karvansa ja rintansa polveen asti ja ovat sellasia kääkättäviä eukkoja ni täytyy miehenki olla aika possu ja äklö.komeat miehet haluaa kauniin,fiksun ja itsestään huolehtivan naisen joka ei mummoudu lapsien tulon vuoksi :D