Ihan rauhanomaisesti kuitenkin kysyn, että eikö nuo lapsikortit joulukortteina

valokuvat on parhaita, oli sitten lapsista tai perheen kultakalasta. En näe sukulaislapsia ja kavereiden lapsia kovin usein, ja minusta on tosi kiva nähdä miltä ne näyttää. Paljon mieluumin katselen kivoja lasten naamoja kuin suttuisia väriliitupiirroksia ja varisevia kimalteita siinä päällä.

Mutta vanhemmuus, äitiys varsinkin, tappaa mielikuvituksen, ja muuhun ei sitten enää lapsia saatuaan pysty. ;)

Aika monet sukulaiset ja tuttavat toivovat joka tapauksessa lasten kuvia. Sama porukka ilahtuu joulukortistakin. Yhdistämällä nämä kaksi asiaa säästyy aikaa ja vaivaa.



Joulun alla on muutakin kiirettä kuin joulukorttien askartelu.

lapsiperheille aatonaattona tai aattona lomakohteestamme MMS-viestillä kuvan hotellista ja buffet-pöydästä, josta nautimme ilman stressiä ja kaupassa jonotusta.

Valokuvat ne olla pitää! Varsinkin kavereilta on kiva saada perhekuvakortteja, kun niitä lapsia ei koskaan edes näe.

valokuvat on parhaita, oli sitten lapsista tai perheen kultakalasta. En näe sukulaislapsia ja kavereiden lapsia kovin usein, ja minusta on tosi kiva nähdä miltä ne näyttää. Paljon mieluumin katselen kivoja lasten naamoja kuin suttuisia väriliitupiirroksia ja varisevia kimalteita siinä päällä.

Me olemme saaneet jo useita vuosia noita lasten valokuva joulukortteja ja olen tykännyt niistä valtavasti. Heitän kaikki joulukortit pois joulun jälkeen, mutta nuo lastenkuvakortit säästän aina albumiin. Ihanaa seurata lasten kehitystä vuosien saatossa. Ja viime jouluna sain itsekin aikaiseksi sellaiset teetättää ja lähettää. Ja kyllä ne ainakin, kelle minä lähetin, tykkäsivät korteista kovasti, kehuivat ja kiittelivät paljon.

Lapset ovat niin suloisia ja vähän aikaa vaan pieniä, nautitaan lapsista kaikissa muodoissa!

Mutta vanhemmuus, äitiys varsinkin, tappaa mielikuvituksen, ja muuhun ei sitten enää lapsia saatuaan pysty. ;)

kaameeta yleistystä ja nyt tulit vielä tartuttamaan sitä minuun. GOOOOD DAMN!!!!

Askartelen tänä jouluna kortit. Viime vuonna lähetin valokuvia Madeiran joulukaduilta



pukin ja reen kavereille ja

jouluseimen uskovaisille sukulaisille.



Otin kuviin valkoiset reunat ja kirjoitin hyvää joulua kultatussilla.

Voisi askarrella pienen kirjasen ja laittaa av-tyylin pillut ja kullit joulutunnelmissa siis eri asennoista otettuja kuvia, tonttulakilla ja ilman..mielikuvitusta kehiin ja sitten toivottaa hyvää joulua. Siitä voi sitten seurata miten Peran mulkkukarvoitus jo alkaa olemaan harmaantumaan päin ja luoja tänä vuonna Teija onkin poslari!!! (vaikkei kyllä Teijalle oikein sovi, Ylipinon takia nääs...)

jos ne tutut, jotka ovat lähettäneet lasten kuvilla varustettuja joulukortteja, lakkaisivat tekemästä niin sen takia, että tällaista keskustelua pitää yllä muutama omituinen hahmo, jota jotenkin häiritsee se, että joku muistaa jouluna. Jos tietäisin, että joku mun tuttu haluaa mun muistavan jollain tietyllä tavalla, mutta ei toisella, jättäisin kyllä muistamatta. Minusta on kohteliasta, soveliasta ja inhimillistä ilahtua kaikista korteista. Suosikit voivat sitten vaihdella, mutta että nyt pahastua jostain kortista!



Omia suosikkejani ovat lasten kuvat aivan ehdottomasti, ja muutkin tavat joilla kerrotaan jotenkin perheen kuulumisista. Toivottavasti näiden osuus ei vähene tällaisten keskustelujen seurauksena.

sitten sou lääst siisön, kun musta on kiva, kun serkkuni lähettää valokuvakortin heidän pilteistään.



Mä en oikeastaan keksi, miksi joulukortin pitäisi olla jotenkin erityisen kekseliäs, nokkela ja joka vuosi jotenkin yllättävä.

hieman teeskentelyä.



Niitä tulee ihmisiltä joista ei ehkä muuten kuulu vuoden aikana yhtään mitään.



Itse lähetän lapsesta kuvat isomummoille, jotka ovat jo aikaisemmin toivoneet kuvia kasvavasta vauvasta. Joo 5kk kanssa ei vielä oikein askarrella. Jos siihen sitten ottais joulukuvankin. Ja kummeille ehkä voisi lähettää ns. puolivuotis kuvan.

juhliminen oo jo vähän ysärii. Mitä sitä joka joulu juhlimaan? Nykyaikaa on juhlia hanukkaa tai kwanzaata.

paljon mieluummin kuin askarreltuja.

Lapsikuvalliset joulukortit säästän aina erityiseen kansioon. Muut Tiimarista tms ostetut kortit joutaa aina roskikseen loppiaisen jälkeen.

Suoraan sanottuna mielummin otan joulukortiksi kuvan lapsista kuin askartelun. Askartelu lentää joulunjälkeen roskiin mutta tuttujen lasten kuvat pistän talteen.



Entisten työkavereiden ja opiskelukavereiden lasten joulukorttikuvatkin ilahduttavat enemmän kuin tusinakortit vaikken niitä joulunjälkeen enää säilyttäisikään (kiva kuitenkin nähdä minkänäköisiä lapsia ja kuinka monta jne heillä on).



Eli minulle mahdollisimman monta lapsikorttia kiitos ja lemmikkikortitkin on kivoja myös. Samoin koko perheestä otetut kuvat. Kiitos.

Mulle se kortti on hyvän joulun toivotus, lämmin ajatus. Joten mulle saa lähettää ihan sellaisen kortin kuin haluaa, kuvan lapsesta, tiimarin joulukortin tai itse tehdyn kortin. Tärkein on se ajatus, että lähettäjä haluaa toivottaa minulle hyvää joulua. Tuntuu että se on monelta kokonaan unohtunut, katsotaan vaan niitä kuvia ja heitellään niitä kortteja roskiin jos se kuva ei miellytä.

Kun minusta on ihanaa saada valokuvakortteja ja itse laitan valokuvakortteja. Yksi vuosi laitoin jotain peruskortteja kun en ehtinyt teettää kuvakortteja ja kauhea poru varsinkin sukulaisilta että miksi ei tullut kuvaa.



No, mutta minäkin säästän noi kuvakortit, peruspostikortit menee roskiin. Lähinnä jotkut vauvat pötköttelee korteissa punaiset potkarit ja tonttulakit päässä, ei meille tulevissa korteissa lapset pönötä tonttupuku päällä vaan ne ovat vaan kivoja valokuvia joista näkee kavereiden lapset tai koirat edes sen kerran vuodessa.

Tässä välissä askartelin kortteja joulun alla viitenä vuotena yötä myöten kun mulle ei sitten mikään sinnepäinpiperrys kelpaa. Nyt on taas helpon kortin vuosi, valokuvakortit laitan. Kolmella kuvalla, ei tonttulakkeja :D

Mulla on parhaimmillaan kuvia lapsista jo reilun 15 vuoden ajalta albumissa. On tosi ihana katsoa, kuinka vuosi vuodelta varttuvat. Ja kyllä mulle saa laittaa kuvia joulukuusesta, kynttilätuikusta lumihangessa, ovikoristeesta, lumisista puista, lintulaudasta (näitäkin on tullut) enkä saa kohtausta.



Joulu on valon ja ilon juhla. Syntymän juhla. Jeesushan silloin syntyi. Joten lasten kuvat sopivat senkin puoleen oikein hyvin.