Millaiseksi ajattelet "sielun" ?
Tuli mieleen toisesta ketjusta, jota ei viitsi spammata sivuaineella. Millaiseksi ajattelet sielun? Millainen se on omissa mielikuvissasi? Kenties elävänä ja kuoleman jälkeen, muuttuuko muoto tai ilmestyykö se vasta kuoleman jälkeen? Osa sinua, irrallinen, mikä?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Kasvoton, ihmisen mallinen. Hennot ääriviivat.
Ja mikähän vika tässä... ajattelin näin jo pienenä lapsena.
Joku energia se ehkä vois olla.
Joskus ajattelin että se voisi olla sen edesmenneen perusolemus. Jos leena on ollut ystävällinen niin se jälkeen jäävä "energia" ois jotain lämmintä hyväntahtoisuutta joka vaeltaa ihmisestä toiseen. Jos mika on ollut äreä mulkvisti, leijuu jälkeenpäin keskuudessamme kylmä pahantuulen puuska.
Noin niinkuin kärjistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvoton, ihmisen mallinen. Hennot ääriviivat.
Ja mikähän vika tässä... ajattelin näin jo pienenä lapsena.
Se nyt on ihan sama mitä joku kommentoi, lähes aina löytyy alapeukuttaja. Joka ei suvaitse kertoa onko eri mieltä, eikö usko koko sielun olemassaoloon vai miksi alapeukku.
Sielua ei ole olemassa. Sellaiset kertomukset on pelkkää satua.
Sellaiseksi joka jää jäljelle kun kuolee. Sielussa on ihmisen tahto ja tunteet. Sielun ytimessä on henki.
"Sielukas " ihminen tarkoittaa yleensä henkevää, syvällistä.
Niin semmoinen.
Uskisten versiot taas erikseen.
Ja kaukaa.
Minusta ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja sielu on se psyykkinen puoli. Uskon, että sielu herää henkiin syntyessä ja lakkaa olemasta kuollessamme.
Kasvoton, ihmisen mallinen. Hennot ääriviivat.