Lue keskustelun säännöt.
Surettaa kun 9v tyttärellämme ei ole yhtään ystävää
02.11.2011 |
Tyttäremme on jo joitakin aikoja kärsinyt kaveripuutteesta. Hänellä on vain pari kaveria, mutta nyt hekään eivät voi tai halua leikkiä enää koulun jälkeen. Koulussa kyllä leikkivät ja tyttärelläni on siellä kavereita, mutta koulun jälkeen ei. Hän vain on kotona masentuneena ja suruissaa, kun vuotta vanhempi isosiskonsa menee kavereidensa kanssa ulos. Isosisko ei halua leikkiä ollenkaan pikkusiskonsa kanssa. Tyttäreni on hieman arka tutustumaan toisiin lapsiin, joten patistaminen hankkimaan ystäviä ei auta. Pelkään hänen jääävän "luuseriksi", koska hän käy myös pienluokkaa, koska on ongelmia oppimisessa, keskittymisessä (ei kuitenkaan adhd, että olisi ylivilkas). Hän varmaan tajuaa sen jossain vaiheessa, että on hieman erilaisempi lapsi ja masentuu. Pelkään, että teini-iän aaloissa, hän on masentunut psykiatrisenosaston potilas! Kaveripuutteen vuoksi, hän on kotona meille vanhemmille ja sisarelleen erittäin agressiivinen ja purkaa surunsa meihin. Mitäköhän tässä tehdä? Hänellä ei ole harrastuksia, koska aristelee mennä jos on paljon muita lapsia. Sai kerran ilkeän kokemuksen, kun hänellä on pieni K-vika ja nimessään on k-kirjaimia. Toiset lapset nauroivat asialle ja ovat kuittailleet.
Kommentit (13)
siihen sisarussuhteeseen, siis pakottaisin isosiskon ottamaan pikkusiskon mukaan juttuihin, vaikka pari kertaa viikossa. Vuosi on pieni ikäero ja arkisissa toiminnoissa sisaruksen kanssa saa harjoitusta ja mallia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Juttelet sen siskon kanssa, miettikää miltä tuntuu jos roolit toisinpäin ?
Harrastus: Ei kannata lopettaa harrastusta alkuunsa, aina se alussa jännittää. Tässä painostat sitä ujoa lastasi, että ei saa luovuttaa, eikä kaikki ole kavereita heti ensimmäisillä kerroilla.
Opetat lastasi hymyilemään, puhumaan small-talkia, katsomaan kauniisti eikä kyräilemään. Opetata tyttäresi kehumaan sopivati kavereitaan, aina ihminen on imarreltu jos joku kyselee jotain positiivisessa mielessä, on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Opetat lastasi hymyilemään, puhumaan small-talkia, katsomaan kauniisti eikä kyräilemään. Opetata tyttäresi kehumaan sopivati kavereitaan, aina ihminen on imarreltu jos joku kyselee jotain positiivisessa mielessä, on kiinnostunut."
ns tuollainen on valehtelua, miellyttämistä... ja mitä lapsi tästä oppii - en ole hyvä tällaisena, en kelpaa muille, ellen muutu... Vaikeita asioita, hienovaraisuutta tarvitaan paljon.
Tiedän monia syrjäytyneitä lapsia, jotka opiskelevat pienluokalla.
Syynä on yleensä pitkät välimatkat ja sitten luokalla on vähän lapsia, niin kavereita ei niin helposti löydy.
Lisäksi pienluokalla on paljon poikia.
On hyvin tärkeää, että lapsen koulukaverit asuu lähistöllä.
Oikeesti tiedän mistä puhun.
äitinä sinun tehtävä jopa velvollisuus on puuttua tyttäresi tilanteeseen, ja HETI !!!
mitä voit tehdä ? 1. lapsi HARRASTUKSIIN !!!
on paljon harrastuksia, joissa voi olla ujokin sanomatta mittään.
missä nimessä on monta koota ? käykö lapsi åuheterapiassa opetellemassa ? kyllä lapsen on osattava tuossa iässä edes oma nimi sanoa !!!
eli HARJOITTELUA !
1. PERHEEN MERKITYSTÄ EI VOI KOSKAAN KOROSTAA !!
eli sinä äitinä keksit lapselle tekemistä .
pelatkaa lautapelejä yhdessä,
menkää ulos lenkille
menkää koko perhe uimaan
menkää elokuviin
menkää puistoihin, näyttelyihin jne jnejne
eli lukemattomia paikkoja on jossa voi yhdessä käydä .
ja vallan on velvollisuuskin viedä lapsia ns ihmisten ilmoille, se opettaa ja kasvatta lasta.
teatterit, musikaali, musiikki esitykset/konsertit jne jne
3. siskon ns velvollisuus on huolehita sisaruksestaan
ei toki jatkuvasti, joka ilta
mutta sopimus esim. kerran viikossa ottaa mukaan , tai kotona touhuta yhdesä jne mit
miten paljon on heillä on ikäeroa ?
4. ota selvää MIKSI nuo koulukaverit eivät tule teille leikkimään??
eli soita heidän vanhemmilleen, tai laita tyttäresi soittamaan ja kutsumaan teille leikkimään.
keksi joku yhteinen juttu, vie tyttösi ja kaverinsa esim leffaan.
järjestä tyttöjenkutsut kotona, kutsu teille ja keksi ohjelmaa, herkkui jne
aina ei taertte odotella synttäreitä, juhlia voi pitää muulloinkin : )
näin näet miten tytöt käyttäytyvät, miten omasi käyttäytyy, ja siten voit jutella jälkeen päin tyttösi kanssa asiasta, hienovaraisesti ohjata jne
eli täässä alkuun ohjeita.
minä olen itse käyttänyt noita kaikkia ohjeitani !
eli lapsellani on nyt todella monta kaveria :)
elkuun ei yhtään, on ujo, ei osaa mennä mukaan, jne
nyt siis kavereita on välillä ns liiaksi asiti : )
kehumaan ja ihailemaan tyttöäsi oikein kovasti .
Ota mukaan sisäisen hyvin voinnin ( myös masennuksen ehkäisyssä ) kannalta kalaöljyvalmisteet ja orgaaniset b vitamiinit.
Onko tytölläsi kirjetoveria ? Sellainen voisi olla ihana piriste .
Keskustelkaa avoimesti asioista . Hän on ainutlaatuinen juuri omine piirteineen ja jokainen on . Nyt suuresti kannustamaan tyttöänne yli tuollaisten toisten lasten kuittailuiden .
Jos hän ei käy ns kodin ulkopuolella harrastuksissa , onko hänellä kotona jokin kiva juttu , tavoite , mistä tykkää ? Hulailuvanne , hyppynaru , näistähän voisi olla haastetta muillekin :) . Mutta ennenkaikkea onnistumisen iloa .
Älä lannistu äitinä , menkää yhdessä jonnekin . Tehkää pieniä tavoitteita . Kaikkien ei silti tarvitse olla niin sosiaalisia ( siis viihtyvät yksinkin ja ei ole suurta tarvetta olla tekemisissä ihmisten kanssa ). Onnistutte varmasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on niin, että pitkän otsatukan alta kyräilevää, vakavanaamaa joka ei saa sanaa suustaan, ei pyydetä ihan ensimmäisenä kaveriksi !
Eli ihan normaalit käytöstavat, silmiinkatsominen, hymyily, toisten huomioiminen pitää kotona opettaaa! Se on sitä sosiaalisten perustaitojen opppimista.
AIkuiset voisivat myös opetella perustaidot, tarpeeksi tapaa päivittäin näitä yrmyjä jotka eivät vastaa huomenta-tervehdykseen muuten kuin vihamielisellä mulkaisulla.Jestas !
"Opetat lastasi hymyilemään, puhumaan small-talkia, katsomaan kauniisti eikä kyräilemään. Opetata tyttäresi kehumaan sopivati kavereitaan, aina ihminen on imarreltu jos joku kyselee jotain positiivisessa mielessä, on kiinnostunut."
ns tuollainen on valehtelua, miellyttämistä... ja mitä lapsi tästä oppii - en ole hyvä tällaisena, en kelpaa muille, ellen muutu... Vaikeita asioita, hienovaraisuutta tarvitaan paljon.
Hyvä ihminen kannusta nyt vähän edes sitä lastasi harrastusten pariin. Mieluiten jokin joukkuelaji, jossa kyllä oppii yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja.
Oma lapseni aristeli myös, mutta menin mukaan aluksi apuohjaaksi ja nyt minulla ei ole enää mitään asiaa mukaan, tyttäreni kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytää kavereita. Esim. onko lähellänne partiolippukuntaa? ADHD muuten voi olla ilman sitä ylivilkkauttakin, voi ilmetä pelkästään tarkkaavuus- ja keskittymisongelminakin. Siihen taas auttaa oivasti lääkitys.
Tuossa iässä on jo vaikeaa saada kavereita muuten kuin koulusta ja harrastuksista. Tykkääkö hän urheilusta, ratsastamisesta tai askartelusta? Varmasti löytyy jokin mukava harrastus. Itse kävin 10-vuotiaana nuokkarin kokkikerhossa, ja 4H järjestää vastaavaa toimintaa. Oli tosi mukavaa hommaa, on edelleen tallessa vanhoja reseptejä joissa merkintöjä 10-vuotiaan käsialalla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etsit jotain kivaa. Isosisko voisi tulla mukaan. Yleensä en hyväksy, että isommat joutuvat menemään pienempien sisarusten ehdoilla, mutta tässä tapauksessa voisi vaikka vähän lahjoa. Jos tyttäresi syrjäytyy tai masentuu oikeasti se tulee olemaan raskasta koko perheelle. Joten panostus ja pikku uhrautuminen nyt saattaa säästää isolta vaivalta ja surulta myöhemmin. Tässä olisi myös hyvä kasvatuksen paikka. Kysy myös opettajalta tunteeko hän ketään toista yksinäistä lasta josta tyttäresi voisi saada kaverin. Tsemppiä.
voivottelut ei auta tässä. Ensinnäkin minä opettaisin lapseni pois tuosta raivosta parempaan käytökseen. Tottakai se on oire jostakin mutta se ei paranna yhtään mitään vaan jää päälle!
Ensimmäinen vastaaja näki niin paljon vaivaa et meni apuohjaajaksi mukaan. Tosi välittävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär on äärimmäisen ujo, on aina ollut.
Kavereita on koulussa, kotona ei juurikaan jos me emme niitä tietentahtoen meille hae.
Asumme maalla ja täällä täytyy kuskata.
Mutta tytär on tyytyväinen ja onnellinen, käy kaksi kertaa viikossa taidekoulussa (illalla) ja viihtyy.
Koulussa tehtiin jo alussa selväksi että tyttö on ujo ja saa olla ujo.
Tytär pärjää ujoutensa ja hiljaisuutensa kanssa hyvin. Häntä ei ole koulussa koskaan kiusattu koska kaikki hyväksyvät ja sallivat hänen olla sellainen kuin hän on.
Myös opettaja ja rehtori hyväksyvät, vaikka heidän kanssaan oli vaikeampaa saada heidät tajuamaan että maailmassa voi olla ihmisiä jotka eivät halua olla suunapäänä, eivätkä tahdo esiintyä.
Meillä on onneksi pikkuinen koulu, vain kuusi luokkaa, eli ykkösiä on yksi, kakkosia yksi luokallinen...
Ja tyttö itse sanoo, ettei puhu paljoa koulussa, eikä taidekoulussa - mutta se ei haittaa.
Voimia erilaiselle tyttärelle ja erilaisen tyttären äidille!
Ymmärrän hyvin äidin tuskan kun tytär ei olekaan kuin muut.
Mutta siitäkin voi olla ylpeä - ettei ole kuin muut.
Tsemppiä!
Minä kyllä teidän tapauksessanne pakottaisin isosiskoa olemaan myös pikkusiskon kanssa, en tietenkään koko aikaa. Suosittelisin että harrastaisitte perheenä jotain vaikka uimista. Silloin ei olla liikaa kotona yksin, tyttöä ei niin masentaisi. Minusta ekaluokkalaisen ei tarvitse vielä harrastaa kodin ulkopuolella. Toisekseen koulu voi ja olla hyvinkin rasittavaa eäsosiaalisemmalle lapselle.
Kun harrastus ajankohtainen voisi valita yksilölajin eikä mitään joukkuelajia. Meillä lapsi ollut myös huono tutustumaan ja harrastaa yksilölajeja joukossa.
Se ettei ekalla ole kavereita ei tarkoita sitä etteikö niitä olisi muilla luokilla. Lapsi oppii pikkuhiljaa tulemaan toisten kanssa toimeen ja saa kavereita. Luota lapseen!