Millainen nainen menee Asperger-miehen kanssa naimisiin?

Sanon nyt suoraan - useimmat kommentit ovat loukkavia. Jos ihmisellä on Asperger ja rakastaa tätä, niin mitä sitten? Minulla on Asperger ja en koe olevani sen erilainen kuin muutkaan, vaikeuksistani huolimatta. Elämäni suurimmat vaikeudet ovat aina liittyneet välinpitämättömiin ja ymmärtämättömiin aikuisiin ja nyt masennukseen.

Nainen, joka menee Asperger-miehen kanssa naimisiin, tekee sen puhtaasta rakkaudesta. Meidät Aspergerit leimataan herkästi elokuvien ja kirjojen pohjalta (jotka ovat vain pinta raapaisua, meitä on yhtä monta kuin "normaaleita" ihmisiä) ja se väite, ettemmekö tuntisi rakkautta tai että meitä ei voisi rakastaa, voisi hypätä keksijänsä kanssa kaivoon. Jos ihmisten rakkaus on kaksipuoleista, eikä se ole se kuuluisa platoninen suhde, niin mikäs siinä? Yhtä hyvin voisit kysyä, että ansaitseeko Down ihminen rakkautta? Me kaikki olemme pohjimmaltamme vain ihmisiä, samaa lajia maapallolla! 

[quote author="Vierailija" time="01.11.2011 klo 20:39"]

[/quote]

Monta muutakin oli tarjolla, mutta valitsin parhaan.

Sellainen, jonka omatkin sosiaaliset taidot ovat rajoittuneet ja jonka asema sosiaalisessa hierarkiassa on matala. Vakka kantensa valitsee tässäkin asiassa.

Mun miehellä on asperger-diagnoosi, mutta hänen kohdallaan en itse usko koko juttuun. Kyllä, hän on erakkoluonteinen ja omia polkujaan tallaava, mutta niin olen itsekin, ilman mitään diagnoosia. Kummankaan meidän elämälle näillä piirteillä ei ole mitään haittaa koskaan ollut. Joskus tuntuu että toisinaan asperger-diagnoosi lätkäistään vain sellaiselle, joka on valtavirrasta poikkeava.

Assit ovat jokainen yksilöitä. Asperger on heissä yksi puoli, monen muun lisäksi.

Mutta oman poikani tuntien sanoisin, että sellaisen naisen ei kannata vaivautua, joka kaipaa mieheltään empaattista jutustelua ja paljon hellyydenosoituksia. Sellainen on useimmille asseille vierasta. Oma poikani (vielä tosin 12-vuotias) esimerkiksi osoittaa tunteensa minua kohtaan jutustelemalla kanssani insidejuttuja, siis meidän kahdenkeskisiä vitsejä - ei käyttämällä hellittelysanoja tai halaamalla. Toisin sanoen assit eivät ole tynnekylmiä, mutta osoittavat tunteensa kovin toisella tavalla kuin nt-ihmiset.

nro 40! Olet avannut silmäni! Minä rakastan miestä, joka on selvästi as! Olemme olleet yhdessä jo 3 vuotta mutta en ole tavannut hänen sukulaisiaan tai ystäviään, joita muuten ei edes ole! Hänellä on muutamia kavereita mutta hän on heihin yhteydessä vain puhelimitse tai netin välityksellä.

Hän ei ole lainkaan sitoutunut minuun. Hän ei halua tavata ketään. Hän suostuu vain sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, joista voi poistua heti kun siltä tuntuu. Hänellä on aistiyliherkkyyksiä. Hän ei kestä ääniä eikä kosketusta. Seksiä hän ei halua eikä tarvitse mutta "suorittaa" sitä kanssani kuin robotti. Hän on todella surkea päätöstentekijä. Hän häälyy kahden vaiheilla ihan loputtomasti eikä osaa tehdä lopullista päätöstä. Rutiinit ovat hänen juttunsa. Kaiken pitää tapahtua tietyssä järjestyksessä. 

Hän on outo. Mutta hän on aivan yksin, jos minä hänet jätän. Hänen ainoat lähisukulaisensa menivät Tsunamissa.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2011 klo 21:19"]

...joka nauttii haasteellisista ihmissuhteista ja kokee mielihyvää kasvaessaan itsekin ihmisenä siinä suhteessa.

Sellainen, joka pitää ihmisissä niistä piirteistä joita puolisossa syndrooman vuoksi on. Esimerkiksi itse pidän ihmisissä yleensäkin rehellisyydestä, loogisuudesta, kunniallisuudesta (pyritään tekemään oikein vaikka se olisi itselle epämukavaa), kiihkeästä omistautumisesta jollekin. Aspergerihmisillä on tällaisia ominaisuuksia.

[/quote]

HUOM! KORJAAN tässä aiempaa viestiäni 22/25

Tarkoitin siis: Eikö se ole oikeutemme suhteessa? (Oli kirjoitusvirhe eikä)

22/25 viestiin tekemäni kappalejako ei valitettavasti säilynyt eikä näyttänyt säilyvän vaikka muokkaisin ja lähettäisin tekstin uudelleen.  Toivottavasti jaksatte kuitenkin lukea sen ja vastailla asiallisesti.

En tiedä onko minulla aspergeria.

Kai niitä naisia olisi, jos olisi yrittänyt. Itse vaan jaksanut vaivautua sellaista hankkimaan. Olen nyt jo 30 vuotta, joten se on jo liian myöhäistä.

Moni on pörrännyt ympärillä kiinnostuneena. Kaipa minulla on niin hassu huumorintaju ja jonkinverran älyä. En vaan ole jaksanut asialle mitään tehdä. Yksillä treffeillä olen ollut ja ne olivat erittäin onnistuneet. Toiselle osapuolelle tuli äkillinen elämäntilanteenmuutos heti sen jälkeen. What ever... Ihmissuhteet ovat muutenkin aika epäeettisiä.

-

t

rakasutnut?

Olen ollut avioliitossa asperger-miehen kanssa nyt toukokuusta 2017 asti ja olen yrittänyt jaksaa ja ymmärtää, mutta yhteiselämä ei suju. Tukea olemme "saaneet" keskustelun muodossa..liirum laarum läpäläpälää...Mieheni oli kuin puhumaton mykkä lapsi näillä käynneillä, joten täysin turhaa..Olen näköjään naimisissa lapsen kanssa, jolta ei onnistu mikään arjen asia. Asioiden hoitaminen on täysin minun vastuullani. Hän sanoi hoitavansa esim. laskut niin unohtuikin katselemaan netistä junavideoita ja oli repinyt laskut, koska ilmeisesti vain päässään oli ne maksanut, muttei todellisuudessa ollutkaan, koska lähes kaikista hänen "hoitamistaan" laskuista tuli huomautukset ja kun asiasta häneltä tiedustelin niin meni puhumattomaan tilaansa mulkoilemaan, kuin pikkupentu. Jos itse en pääse lapsia hakemaan jostakin niin olen joutunut pyytämään ystäviäni yms., koska mieheeni ei voi luottaa missään asiassa. Lupaukset olivat suuria alussa, mutta pelkkiä puheita. Todella kiltti mies ja aspergerille tyypillisesti tahditon myös. Asia vaan on niin, että minulla on liikaa huolehdittavia tässä taloudessa. Hänen aiheuttamansa tulipalo oli viimeinen niitti, kun oli jättänyt levyn päälle moneksi tunniksi ja koko kaapisto paloi, kun oli unohtunut katselemaan niitä juniansa YouTubeen. Aluksi pidin tätä junajuttua jotenkin hellyyttävänä, mutta nyt se on pelkäästään rasite ja perseestä meidän suhteessa ihan kaikessa ja ne pitkät monotooniset junaluennot huhhuh mitä kärsimystä myös ystävilleni. Hänellä ei ole yhtään ystävää ja ymmärrän hyvin tämän vaikka säälinkin kovasti. Kun jotain oikeita aikuisten asioita pitäisi hoitaa tai asioista keskustella niin mies vetäytyy heti nököttämään tietokoneelle juniensa pariin. Hän on myös seksuaalisesti hieman erikoinen, mutten siitä nyt jaksa avautua. Elämä tämän asperger-pojuliinin kanssa on pelkästään helvettiä. Ehkä teillä muilla on ihania asper-miehiä, mutta tämä yksilö on toivoton tonokki. Kyllä tämä meidän liitto on niin ohi ettei mitään rajaa. En voi edes kaksosia jättää hetkeksi hänen kanssaan eikä hän osoita heitä kohtaan mitään tunteita. Ehkä pään sisällä tuntee jotain, muttei se käytännössä missään näy. Ei jatkoon.

Hyvät käytöstavat muita kohtaan koskee myös aspergereita, mun mielestä.

Olen itse as-nainen ja olen yhä järkyttynyt exäni itsekkyydestä. Hän siis myös asperger, olimme yhdessä muutaman vuoden ja erosimme vasta.

Suhteen alussa hän oli ylitsevuotavan ihana, luultavasti opiskeli rakkausasioista jostain kirjasta tai netistä. Sitten kun löysi deittisivulta minut, jaksoi hurmata sen jälkeen noin puolisen vuoden ajan, kunnes muuttui omaksi itsekseen. Tein vaan sen virheen, että muutin hänen kanssaan yhteen vaikka aistin jotain outoa.

Ajan mittaan hän lakkasi puhumasta, eikä ikinä oma-aloitteisesti huomioinut mitenkään. Ei tehnyt aloitetta seksiin, eikä ikinä tarjonnut esim. ravintolassa. Lasku meni puoliksi. Kaikki kotityöt ja ruokaostokset olivat harteillani. Hän lakkasi vaihtamasta vaatteitaan ja käymästä suihkussa. Kerran minulta meni hermo ja huusin hänelle siitä, kuinka yksin tunsin olevani parisuhteessa, hän vain tuijotti hiljaa eikä reagoinut mitenkään. Hän oli usein uppoutunut vain ekkoihinsa ja akateemiseen tutkimustyöhönsä.

Netin nepsynaisten vertaisryhmissä on ollut paljon samanlaisia tarinoita, että nepsymiehet näkevät naiset usein vain hyödykkeinä. Minua surettaa tämä, sillä tiedän etten kykene parisuhteeseen edes nentin kanssa, siitäkin on kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse as-nainen ja olen yhä järkyttynyt exäni itsekkyydestä. Hän siis myös asperger, olimme yhdessä muutaman vuoden ja erosimme vasta.

Suhteen alussa hän oli ylitsevuotavan ihana, luultavasti opiskeli rakkausasioista jostain kirjasta tai netistä. Sitten kun löysi deittisivulta minut, jaksoi hurmata sen jälkeen noin puolisen vuoden ajan, kunnes muuttui omaksi itsekseen. Tein vaan sen virheen, että muutin hänen kanssaan yhteen vaikka aistin jotain outoa.

Ajan mittaan hän lakkasi puhumasta, eikä ikinä oma-aloitteisesti huomioinut mitenkään. Ei tehnyt aloitetta seksiin, eikä ikinä tarjonnut esim. ravintolassa. Lasku meni puoliksi. Kaikki kotityöt ja ruokaostokset olivat harteillani. Hän lakkasi vaihtamasta vaatteitaan ja käymästä suihkussa. Kerran minulta meni hermo ja huusin hänelle siitä, kuinka yksin tunsin olevani parisuhteessa, hän vain tuijotti hiljaa eikä reagoinut mitenkään. Hän oli usein uppoutunut vain ekkoihinsa ja akateemiseen tutkimustyöhönsä.

Netin nepsynaisten vertaisryhmissä on ollut paljon samanlaisia tarinoita, että nepsymiehet näkevät naiset usein vain hyödykkeinä. Minua surettaa tämä, sillä tiedän etten kykene parisuhteeseen edes nentin kanssa, siitäkin on kokemusta.

Voi olla itsekeskeinen älykkö, tai varsinaisesti ei ole edes itsekeskeinen, koska on seurausta persoonallisuudesta, mutta yhtä hyvin voisi olla myös sellainen lapsekas ihmisrakas jolla halinalleja ja lemmikkejä. Tämä muuten näkyy myös neuronkirjolla.

Vanha ketju on aktivoitunut. 🤔

No, kerronpa minäkin jotain... olen assipiirtenen nainen ilman diagnoosia (Olen jo wanha, ei lapsuudessa/nuoruudessani tunnettu kuin poikien mbd jotenkin.

Äitini tuppasi moittimaan, "olisit sinäkin joskus niin kuin muutkin tytöt" 🤷🏻)

Olen tuntenut autistisen/assimiehen parikymmentä vuotta. "Suhteemme" on edennyt ainakin kaveritasolle. 😁

Ensimmäisinä vuosina mies ei puhunut juuri lainkaan, hakeutui vain seuraani.

Nykyään hän on puheliaampi. Henkilökohtaisen hygienian hoito on epätasaista: hän tykkää kovasti saunoa ja harrastaa mm. avantouintia, mutta vaatteita hän pesee vain harvakseen. Kaikki takit haisevat vanhalle hielle, niitä ei pestä koskaan.

Kodinhoito on ylimalkaista. Astiat kone pesee, jos hän muistaa tyhjentää ja täyttää sen. Hän ei siivoa kotonaan, koska se on hänen mielestään tarpeetonta. Tai hän ei näe syytä siihen. Lisäksi hän on melkoinen hamsteri, eikä pysty luopumaan turhistakaan tavaroista. Kotinsa on melkoinen "tavarataivas". 🤭

Hän on vähän hömelö, ei erityisen älykäs, mutta pärjää ihan hyvin tavallisissa asioissa. Hän käy töissä silloin kun ei ole työtön, ajaa autoa, lukee kirjoja, harrastaa kulttuuria jne.

Hän on ihan kiva tyyppi, mutta en voisi asua yhdessä. En halua ruveta kodinhoitajaksi.

Tykkään hänestä juuri omalaatuisuuden takia. Tavalliset, neurotyypilliset miehet ovat mielestäni tylsiä häneen verrattuna. (Eikä kaltaisellani semiassilla ole juuri kysyntääkään sinkkumiesmarkkinoilla!) Lapsen tekeminen hänen kanssaan olisi ollut täysin poissuljettua - ja nyt ne ajat ovat jo ohi muutenkin. Onneksi sain lapsia nuorena toisen miehen kanssa. Lapseni jäivät erossa isälleen koska minulla nepsyoireilu. Uskon, että se oli perimmäinen syy myös eroon. Exä haukkui minut pataluhaksi asioista, joille en vain mahtanut mitään. 😕

Monica-83-5-7 kirjoitti:

Olen ollut avioliitossa asperger-miehen kanssa nyt toukokuusta 2017 asti ja olen yrittänyt jaksaa ja ymmärtää, mutta yhteiselämä ei suju. Tukea olemme "saaneet" keskustelun muodossa..liirum laarum läpäläpälää...Mieheni oli kuin puhumaton mykkä lapsi näillä käynneillä, joten täysin turhaa..Olen näköjään naimisissa lapsen kanssa, jolta ei onnistu mikään arjen asia. Asioiden hoitaminen on täysin minun vastuullani. Hän sanoi hoitavansa esim. laskut niin unohtuikin katselemaan netistä junavideoita ja oli repinyt laskut, koska ilmeisesti vain päässään oli ne maksanut, muttei todellisuudessa ollutkaan, koska lähes kaikista hänen "hoitamistaan" laskuista tuli huomautukset ja kun asiasta häneltä tiedustelin niin meni puhumattomaan tilaansa mulkoilemaan, kuin pikkupentu. Jos itse en pääse lapsia hakemaan jostakin niin olen joutunut pyytämään ystäviäni yms., koska mieheeni ei voi luottaa missään asiassa. Lupaukset olivat suuria alussa, mutta pelkkiä puheita. Todella kiltti mies ja aspergerille tyypillisesti tahditon myös. Asia vaan on niin, että minulla on liikaa huolehdittavia tässä taloudessa. Hänen aiheuttamansa tulipalo oli viimeinen niitti, kun oli jättänyt levyn päälle moneksi tunniksi ja koko kaapisto paloi, kun oli unohtunut katselemaan niitä juniansa YouTubeen. Aluksi pidin tätä junajuttua jotenkin hellyyttävänä, mutta nyt se on pelkäästään rasite ja perseestä meidän suhteessa ihan kaikessa ja ne pitkät monotooniset junaluennot huhhuh mitä kärsimystä myös ystävilleni. Hänellä ei ole yhtään ystävää ja ymmärrän hyvin tämän vaikka säälinkin kovasti. Kun jotain oikeita aikuisten asioita pitäisi hoitaa tai asioista keskustella niin mies vetäytyy heti nököttämään tietokoneelle juniensa pariin. Hän on myös seksuaalisesti hieman erikoinen, mutten siitä nyt jaksa avautua. Elämä tämän asperger-pojuliinin kanssa on pelkästään helvettiä. Ehkä teillä muilla on ihania asper-miehiä, mutta tämä yksilö on toivoton tonokki. Kyllä tämä meidän liitto on niin ohi ettei mitään rajaa. En voi edes kaksosia jättää hetkeksi hänen kanssaan eikä hän osoita heitä kohtaan mitään tunteita. Ehkä pään sisällä tuntee jotain, muttei se käytännössä missään näy. Ei jatkoon.

Ihmettelen, miksi olet mennyt naimisiin tai yhteen kun on sun täytynyt nähdä luonne ym jo aikoja sitten? Sama ihmettely kaikille jotka valittavat ja ovat tienneet millainen toinen on? Katsokaa peiliin!

Vierailija kirjoitti:

Monica-83-5-7 kirjoitti:

Olen ollut avioliitossa asperger-miehen kanssa nyt toukokuusta 2017 asti ja olen yrittänyt jaksaa ja ymmärtää, mutta yhteiselämä ei suju. Tukea olemme "saaneet" keskustelun muodossa..liirum laarum läpäläpälää...Mieheni oli kuin puhumaton mykkä lapsi näillä käynneillä, joten täysin turhaa..Olen näköjään naimisissa lapsen kanssa, jolta ei onnistu mikään arjen asia. Asioiden hoitaminen on täysin minun vastuullani. Hän sanoi hoitavansa esim. laskut niin unohtuikin katselemaan netistä junavideoita ja oli repinyt laskut, koska ilmeisesti vain päässään oli ne maksanut, muttei todellisuudessa ollutkaan, koska lähes kaikista hänen "hoitamistaan" laskuista tuli huomautukset ja kun asiasta häneltä tiedustelin niin meni puhumattomaan tilaansa mulkoilemaan, kuin pikkupentu. Jos itse en pääse lapsia hakemaan jostakin niin olen joutunut pyytämään ystäviäni yms., koska mieheeni ei voi luottaa missään asiassa. Lupaukset olivat suuria alussa, mutta pelkkiä puheita. Todella kiltti mies ja aspergerille tyypillisesti tahditon myös. Asia vaan on niin, että minulla on liikaa huolehdittavia tässä taloudessa. Hänen aiheuttamansa tulipalo oli viimeinen niitti, kun oli jättänyt levyn päälle moneksi tunniksi ja koko kaapisto paloi, kun oli unohtunut katselemaan niitä juniansa YouTubeen. Aluksi pidin tätä junajuttua jotenkin hellyyttävänä, mutta nyt se on pelkäästään rasite ja perseestä meidän suhteessa ihan kaikessa ja ne pitkät monotooniset junaluennot huhhuh mitä kärsimystä myös ystävilleni. Hänellä ei ole yhtään ystävää ja ymmärrän hyvin tämän vaikka säälinkin kovasti. Kun jotain oikeita aikuisten asioita pitäisi hoitaa tai asioista keskustella niin mies vetäytyy heti nököttämään tietokoneelle juniensa pariin. Hän on myös seksuaalisesti hieman erikoinen, mutten siitä nyt jaksa avautua. Elämä tämän asperger-pojuliinin kanssa on pelkästään helvettiä. Ehkä teillä muilla on ihania asper-miehiä, mutta tämä yksilö on toivoton tonokki. Kyllä tämä meidän liitto on niin ohi ettei mitään rajaa. En voi edes kaksosia jättää hetkeksi hänen kanssaan eikä hän osoita heitä kohtaan mitään tunteita. Ehkä pään sisällä tuntee jotain, muttei se käytännössä missään näy. Ei jatkoon.

Ihmettelen, miksi olet mennyt naimisiin tai yhteen kun on sun täytynyt nähdä luonne ym jo aikoja sitten? Sama ihmettely kaikille jotka valittavat ja ovat tienneet millainen toinen on? Katsokaa peiliin!

Ainakin lasten hankkimista on syytä harkita tarkkaan. Aspergerista ei välttämättä ole vanhemmaksi, joka hoitaisi osuutensa. As myös periytyy aika vahvasti.

Millainen ihminen kyselee täällä toistuvasti? "millainen ihminen"