Miehen lapsi on alkanut ottaa aivoon!
Tai siis käytöstavat tai oikeammin niiden puute.
Lapsen äiti on sitä mieltä, että kaikesta pitää kysyä lapsen mielipide. Eli jos ollaan lähdössä jonnekin, pitää lapselle tehdä selväksi milloin mennään, mihin mennään ja kenen kanssa mennään jne jne. Kyseessä 13 vuotias. Lapsi sitten päättää, haluaako lähteä vai ei ja pakottaa ei saa.
Toinen vielä enemmän risova asia on tervehtiminen. Kun hän tulee meille, ei osaa sanoa hei kun näkee. Kun meille tulee vieraita hänen meillä ollessaan, ei osaa sanoa hei kun vieraat tulevat eikä edes vastaa kun hänelle sanotaan hei.
Hän ei myöskään puhu vieraille mitään; tuttuja ovat eikä puhu edes toisille lapsille.
Äidin selitys on, että ei tarvitse kun on ujo. Samaan hengenvetoon julistaa kuinka lapsi on sosiaalinen.
En kehtaa enää emnnä mihinkään kylään lapsen kanssa, koska hän ei tervehdi tai jos tapaa vieraita ihmisiä, ei osaa esitellä itseään.
En voi ymmärtää, että lapsi on kasvatettu tuollaiseksi.
Ilmeisesti täytyy alkaa huomauttamaan häntä tuossa asiassa. Jos ei vastaa tervehdykseen, lienee parasta sanoa, että etkös osaa hei sanoa.
Samaten taidamme alkaa varaamaan matkoja ja vain ilmoitamme, että tällaista on tulossa ja jos ei kiinnosta matka ja seura, jääköön pois.
Hölmöintä tässä kaikessa on se, että lapsen äiti on snaonut, että lapsi saa päättää. Kuitenkin kun ilmoitamme äidille, että olemme lähdössä jonnekin, hänen vastaus on, että hänen pitää jutella lapsen kanssa. Miksi? Jos kerran lapsi saa päättää, mitä se äiti siihen sönklää?
Kommentit (30)
Meillä on samantyyppisiä juttuja, erona, että lapset ovat nuorempia. Onneksi olemme mieheni kanssa kasvatusasioissa samoilla linjoilla ja häntäkin ajoittain ottaa aivoon omien lastensa käyötöstavat. Jos ap olisi tehnyt aloituksen vaikka naapurin huonosti käyttäytyvästä lapsesta,niin nämä palstan "neuvojat" olisivat käskeneet puhua asiasta vaikka äidille. Äitipuolen pitäisi aina hyväksyä kaikki ja ymmärtää näitä puolisonsa lapsia ja heidän tapojaan. Perheissä kasvatetaan eritavalla ja lapset ovat erilaisia. Se pitääkö kaikki hyväksyä,niin on eri asia.
Lasten isä oli töissä/työmatkoilla, kun lapsia laiminlyötiin. Äiti sai salattua tilanteen liian pitkään. Ryyppäsi ja rellesti ja sukulaiset valehtelivat äidin puolesta. Isällä meni myös aikaa, että sai lasten huoltajuuden hankittua itselleen ja järjestettyä omat asiansa niin, että työnkuva muuttui. Ei kannata olettaa liikaa.
t. nro 16
Tarkoitin nro 21:lle eikä 24:lle
t. nro 16 ps. meneepä vaikeeksi
Olen vaatinut puolisoni lapsen tervehtimään, ei tehnyt sitä ikinä tullessaan meille juuri tuon ikäisenä. Muistutusten jälkeen on tervehtinyt, vaadin saman omalta lapseltani joka ei puolisoni.
Meillä on hetkiä jolloin myös 16v lapseni lähtee perheen kanssa vaikka mummolaan. Ei kaikessa voida huomioida joka ikisen omaa tahtoa, kun perhe kuitenkin ollaan ja saman katon alla asutaan. EI miehenikään tai minä voida tehdä mitä halutaan joka tilanteessa, huomioimatta muita.
Työelämästä nyt puhumattakaan.
valita mihin mennään, milloin mennään ja ketä lähtee matkalle.
ap
valita mihin mennään, milloin mennään ja ketä lähtee matkalle.
ap
ja myös 16v luottaa siihen valintaan, koska meillä tieto kuinka paljon rahaa käyttää matkaan ym. Lapset hyvin eri-ikäisiä perheessämme, kaikille pitäisi löytyä tekemistä kohteesta.
27
Parisuhde on uusperheen perusta
Uusperhe perustuu kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen. Parisuhteen toimivuudessa ilmenevät ongelmat heijastuvat välittömästi myös uusperheen toimivuuteen. Uudessa parisuhteessa uusperhe saattaakin olla suurin kitkan aiheuttaja.
Äiti- ja isäpuolen pitää tukea puolisonsa vanhemmuutta, mutta myös biologisen vanhemman on syytä ottaa huomioon puolisonsa tunteet sekä halun tai haluttomuuden osallistua uusperheen pyörittämiseen. Isäpuolten sekä äitipuolten omat tarpeet ja taidot jäävät usein taka-alalle ja heidän on vaikea löytää vertaistukea. Yhteiskunta ja laki tukevat biologisen vanhemman oikeuksia ja suhdetta lapsiin, eikä ”puolikkailla” vanhemmilla ole juurikaan valtaa lapsipuoltensa asioihin. Kokemukset ovat osoittaneet, että vaikeassa uusperheen parisuhdetilanteessa vertaistuki sekä jaetut kokemukset ovat kullanarvoisia.
Parisuhde etenee usein uusperheissä ”väärinpäin”, eli ensin perustetaan perhe ja vasta sitten rakastutaan. Kasvatuslinjaukset on sovittava pariskunnan kesken jo varhaisessa vaiheessa. Äitipuoli tai isäpuoli saattaa omata erilaisen kasvatuskäsityksen kuin lapsen biologinen vanhempi. Perheessä on kuitenkin suotavaa vetää yhtä köyttä lasten luottamuksen saavuttamiseksi. Uusperheen aikuisten muodostama vastuun ja aikuisuuden rintama toimii perustana lasten hyvinvoinnille ja turvalliselle kehitykselle. Koska parisuhde on uusperheen kantava elementti, on myös tärkeää löytää yhteistä aikaa rakkauden vaalimiselle.
parisuhde sekä kasvatuksessa yhteneväiset näkemykset. Siltä osin ei ole ongelmaa.
Se "ongelma" on siellä toisessa osoitteessa.....
ap
Lapsen äidillä ei siis ole oikeutta kasvattaa lastaan, koska tapa on erilainen kuin sinun ja nyt kiukuttelet, kun lapsi ei toimikaan kuin haluat!
Kuka helvetti sä kuvittelet olevasi?
Meillä on samanlainen tilanne nimittäin. En minäkään pidä siitä tavasta miten lapsi on isänsä ja äitipuolensa kanssa, mutta hei se nyt vaan on uusperheen elämäää, eikä teillä edes ole mitään oikeita ongelmia! Ihme nipotusta minimaalisista asioista.
Jos lapsi on enimmäkseen äidillään, koita kestää, että hänellä on erilaiset tavat. Ehkä äiti on väärässä tai ehkä lapsella on erilainen temperamentti, mutta se äiti on sen bio, joten suu suppuun ja tuulta päin.
Voihan se jäädä äidilleen siksi aikaa. ja kyllä teidän pitää omassa kodissanne kasvattaa lasta, kuten parhaaksi näette. Eli opetatte tervehtimään jne. Mä en ymmärrä mikä tässä se suuri ongelma edes on.
t.äitipuoli