En tajua näitä: "Mistä löydän ystäviä"

Toiselle paikkakunnalle muuttaneelle asialliset vinkit voivat olla tarpeen. Ei kukaan kaipaa mitään höpöhöpövinkkejä, että joka paikasta löytyy ystäviä, missä on ihmisiä.



Oletko löytänyt esimerkiksi Prismasta montakin ystävää?

joita sinä et ymmärrä.

että en juuri halua näyttelykapineita, en hyötyihmisiä (niin mitä hyötyä me tarvittaisiin??), en bisnespiirien, en sisäpiirien enkä porukoiden nokkaihmisiä. vaan ystäviä paikkakunnalta, jossa asuu täysin meille vieraita ihmisiä, täysin vieraassa infrastruktuurissa ja ovat vielä erilaisia suomalaisia! näet kieli ja kulttuuri vaikuttaa kyllä

että en juuri halua näyttelykapineita, en hyötyihmisiä (niin mitä hyötyä me tarvittaisiin??), en bisnespiirien, en sisäpiirien enkä porukoiden nokkaihmisiä. vaan ystäviä paikkakunnalta, jossa asuu täysin meille vieraita ihmisiä, täysin vieraassa infrastruktuurissa ja ovat vielä erilaisia suomalaisia! näet kieli ja kulttuuri vaikuttaa kyllä

Onko lääkkeet jäänyt ottamatta vai eikö kirjallinen ilmaisu vain ole parhaita puoliasi?

Olen muuttanut usein jo lapsuuden perheen kanssa sekä aikuisena esim. opiskelun, ja miehen takia viimeksi nelikymppisenä. Minulla on ystäviä siitä syystä eripuolilta suomea, ihan itse "hankittuja".

Toki se on vaikeaa, jos kaikissa kanssa eläjissä näkee jotain epäilyttävää, arvosteltavaa tai omaa huonon itsetunnon. Täytyy laittaa oma itse peliin, roolia vetämällä ei saa oikeita&pysyviä ystäviä.

Olen muuttanut usein jo lapsuuden perheen kanssa sekä aikuisena esim. opiskelun, ja miehen takia viimeksi nelikymppisenä. Minulla on ystäviä siitä syystä eripuolilta suomea, ihan itse "hankittuja". Toki se on vaikeaa, jos kaikissa kanssa eläjissä näkee jotain epäilyttävää, arvosteltavaa tai omaa huonon itsetunnon. Täytyy laittaa oma itse peliin, roolia vetämällä ei saa oikeita&pysyviä ystäviä.

Mistä olet samaa mieltä?

itse lääkkeesi, oletko huomannut?

kapea katseisesta totoodentorvesta,kuka ei tiedä yksinäisyydestä yhtään mitää!

ei niitä ystäviä kuule niin vaa saa!

misää asun, kaikki on toisilleen kateellisia, ja jos jollain menee huonosti, niin se onkin hyvä asia!

Ystävät syntyvät jo lapsuudessa tai nuoruudessa, uudella paikkakunnalla on lähes mahdoton saada ystäviä!

Olosuhteiden pakosta asun pienessä, erittäin sisäsiittoisessa ja sisäänpäin lämpiävässä kunnassa. Täällä tosiaan kaikki on toistensa sukulaisia tai lapsuuden kavereita. Ulkopuolisille ei ole sijaa.

Olet onnekas, kun et ole tällaisissa paikoissa asunut.

johon palstalla törmää sillointällöin. Olen asunut vain 6 v muualla kuin syntymäkaupungissani (tulin takaisin) ja ystäväpiiriini kuuluu mm lapsuuden- ja opiskeluaikaisia ystäviä, jotka asuvat ympäri Suomea. Kirjoitamme ahkerasti s-postikirjeitä, soittelemme joskus, tapaamme jos/ kun tilaisuus tarjoutuu. Läheisiä ystäviä olemme silti. En välttämättä tapaa yhtään sen useammin lähellä asuvia ystäviä. Tottakai yhteydenpito vaatii viitseliäsiyyttä, mutta se ei ole iso vaiva, kun kyse on rakkaista ystävistä.

pieneen sisäsiittoiseen kylään naimisiinmentyään muutama vuosi sitten. Osa ihmisistä (naapureista esim.) ei minusta välitä, muttei se haittaa, eihän kaikkien kemiat mitenkään voi kohdata kohteliasta "päivää" pitemmälle, olen löytänyt ystäviä; oikein hyvänkin parin kilsan päästä... No kuinkas muuten kuin juttelemalla, en ole mielestäni erityisen tungetteleva enkä mikään yltiö utelias vaan todennäköisesti sellainen helposti lähestyttävä ja ystävällinen, mutten mielistelevä, enkä varmasti ala uudessa paikassa haukkumaan ja arvostelemaan ketään missään seurueessa, se kolahtaa helposti jotain kautta takaisin päin...

Olosuhteiden pakosta asun pienessä, erittäin sisäsiittoisessa ja sisäänpäin lämpiävässä kunnassa. Täällä tosiaan kaikki on toistensa sukulaisia tai lapsuuden kavereita. Ulkopuolisille ei ole sijaa.

Olet onnekas, kun et ole tällaisissa paikoissa asunut.

Toisilla vaan ei ole sitä avarakatseisuutta sen vertaa että ymmärtäisivät tällaiset pikkuseikat.

Tiedän tasan mistä puhut.

Muutin ruuhkasuomesta pohjoiseen pienelle sisäänpäin lämpiävälle paikkakunnalle. Pikkuhiljaa ne pääkaupunkiseudun ystävyyssuhteet ovat hiljentyneet ja tilalle ei ole tullut yhtään mitään.

mitenköhän se ystävien haaliminen oikein toimii? Muutin uudelle paikkakunnalle, ja olen yrittänyt tutustua ihmisiin sekä netissä että puistoissa. Kumpikaan ei ole tuottanut tulosta. Ihmisille ei kelpaa edes hyvän päivän tutut. Tuntuu että heti kun meissä ilmenee jokin erilaisuus, ihmiset häipyvät. Netti tutut varsinkin katoavat kuin pieru saharaan heti ekan tapaamisen jälkeen.. On minulla itsellänikin ennakkoluuloja, mutta olisin silti valmis antamaan ihmiselle mahdollisuuden. Haluaisin vain jonkun jonka kanssa jutella ja viettää aikaa, jonkun johon tutustua. Hänen ei tarvitsisi olla samanlainen kuin minä, en odota saavani kenestäkään heti jotain sydänystävää.

Mahdotonta tuntuu olevan.

Sieltä missä on yksikin ihminen, sieltä läytää ystäviä jos on ennakkoluuloton ja avoin itse.

Itse kyllästynyt yliopiston meininkiin. Ekana vuonna tutustuu samana vuonna alottaneisiin. Tokana vuonna lukee muita aineita, aloittaa sosiaaliset suhteet nollasta. Ei ehdi nähdä niitä ekan vuoden tyyppejä. Ihmiset tulee ja ihmiset menee. En enää jaksa. Tuntuu, että ne, joilla on ystäviä, on vaan säilyneet lapsuudenkaverit tai muuten ollut staattisempi elämäntilanne.

Eikä ne kaikki ihmiset ole itse avoimia, joita toivoisit kavereiksi. Itse olen jo esimerkiksi yliopistouraansa aloittaneita vanhempi ja se vaikuttaa, monet haluaa ikäistään seuraa.