Joulun vietto
Olen vanhempi kuin yleensä tälle palstalle kirjoittavat, tunnustan sen heti, mutta haluaisin teiltä asiallisia kommentteja ja vinkkejä, miten selviytyä ikävästä ja hankalasta tilanteesta tulevana jouluna. Asia ei koske minua henkilökohtaisesti, mutta parempana kirjoittajana lupauduin kirjoittamaan tämän toivottavasti vilkkaaksi keskusteluksi tulevan aloituksen.
Tilanne on siis tällainen. Nuori ystäväpariskunta, joilla on neljä todella vilkasta lasta on pyytänyt vaarin vaimoineen heille joulunviettoon. Vaarin toinen vaimo on muuten aivan ihastuttava ihminen, mutta hän ei halua "pilata" rauhallista joulua kuuntelemalla näitä todella vilkkaita ja äänekkäitä lapsia ja katselemalla heidän meuhkaamistaan. Vaari on ehdottanut, että jospa hän menisi sitten lapsensa ja lapsenlapsiensa luokse ja he viettäisivät oman "joulun" vaikka välipäivinä, mutta vaimo rakastaa joulua, eikä ajatus siitä, että mies viettäisi joulun poissa häneen luotaan ja hän saisi "korvikejoulun" tunnu hyvältä.
Kertokaa nyt fiksuja ehdotuksia, miten solmu saataisiin auki. Miehelle vaimo on kaikki kaikessa, eikä hän haluaisi loukata vaimoaan, saati pahoittaa hänen mieltään pilaamalla vaimon joulun olemalla lapsensa ja lapsenlapsensa luona. Olen yrittänyt ehdotella vaikka mitä kaikille osapuolille, mutta mikään ehdotus ei tunnu ottavan tuulta purjeisiin.
Ja muistakaa, en halua lukea viestejä, joissa miehen vaimoa haukutaan vanhaksi itsekkääksi kantturaksi jne. Hän vain ei halua lapsia elämäänsä ja hänellä on siihen täysi oikeus, ilman että se tekisi hänestä ilkeän ihmisen. Hän vain sai lapsuudessaan olla tarpeeksi ilmaisena lapsenlikkana ja huomasi, etteivät lapset kiinnosta häntä.
Kommentit (106)
lasten juhla.
Ja eniten nautin nähdessäni lasten iloa.
Mutta tämä mummopuoli onkin jäänyt hemmotellut kakaran asteelle, joten tottahan toki se on ennen kaikkea hänen juhlansa.
Tilanne taitaa olla se, että kaikki haluavat vaarin. Siis lapset ja heidän perheensä sekä mummopuoli. Nyt pitäisi vaarin sitten tehdä mielikuvaharjoitus ja sen mukaan päättää joulunvietostaan.
Harjoitus on yksinkertainen. Tämä on viimeinen joulu, jonka vaari viettää maan päällä. Hänen pitää mielikuvissaan miettiä miten hänen elämänsä rakkaat hänet muistavat poismenon jälkeen. Miten hän haluaisi tulla muistetuksi.
Päätös on sen jälkeen helppo, sillä käsittääkseni vaaria myös aidosti rakastetaan (lapset, lapsenlapset ja mummopuoli). Kaikki halunnevat vaarin päätöstä tukea eikä kukaan halua olla itsekäs.
Jokaisen ihmisen pitää saada olla kotonaan jouluna oman perheensä kanssa, jos niin haluaa. Kyläillä voi muulloin.
raivona täällä huutaa, että uusi vaimo on harppu. Eihän vaarikaan näytä haluavan lähteä tyttärensä perheeseen jouluksi, mutta tytölle se ei kelpaa vaan kiristää emotionaalisesti vaaria. Vaari on viettänyt edelliset joulut vaimon kanssa ja viesteistä käy ilmi, että haluaisi nytkin viettää.
Miksi pitää väkisin raahata isovanhempi kotiinsa jos isovanhempi ei halua ja ei jaksaisi hälinää ja villejä lapsia. Haluaisi viettää rauhallisen ja tunnelmallisen joulun vaimonsa kanssa.
Mutta ai niin, kyse oli isin uudesta vaimosta. Siksihän ne eukot huutaa ja rääkyy kun ovat niin mustasukkaisia isiensä uusista suhteista ja eivät sallisi, että isänsä on onnellinen senkin jälkeen kun on eronnut heidän vaimostaan.
Lueppas uudestaan ihan ensimmäinen viesti, kyllä siitä aivan selvästi selkenee kuinka vaari yrittää järjestää lapsen ja lapsenlapsien luo jouluksi menoa joko yhdessä vaimon kanssa tai yksin. Kyllä minusta vaikuttaisi että vaari nimenomaan haluaa mennä, mutta minä-minä syndroomasta kärsivä vaimo kun ei voi edes miehensä takia sen vertaa joustaa että lähtisi mukaan jouluna. Mikäli aiemmat joulut on vietetty vaimon pillin mukaan niin sitä suuremmmalla syyllä vaari voi hyvinkin haluta seuraamaan lapsenlapsiensa joulua. Vasta myöhemmissä viesteissä ap muutti tyyliä ja alkoi valitella "ystävänsä" kiristävän joulun vietolla. Eipä vaikuta mukava joulu olevan tulossa, tuskinpa se vaari ja mummokokelaskaan joulusta nauttivat kun molemmat tietävät missä mies haluaisi olla.
Muuten vielä, ei taida isä olla eronnut lasten vaimosta vaan äidistä ja sen isyyden kyllä piätisi jatkua silloinkin kun isä menee uudelleen naimisiin. jollain kummalla av-logiikalla vaan sillä edellisellä perheellä ei ole mitään väliä kun isukin pitää keskittyä palvomaan narsisti-prinsessaa joka muutoin heittää ruuat roskiin jos ei tämäkin joulu mene hänen käsikirjoituksensa mukaan.
Milloin tämän vaarin vaimon mielestä mies saisi nähdä lapsenlapsiaan? Mikäli oikein ymmärsin, niin ei käy jouluaatto eikä muutkaan joulupyhät. Ei myöskään tammikuu, kun silloin on se perinteinen risteily. Kohta muutetaan Espanjaan, joten silloin ei nyt ainakaan käy. Eli siis tämä ihastuttavan empatiakykyinen uusi vaimo voisi ihan suoraan kertoa, milloin sen vaarin olisi sopiva niitä lapsenlapsiaan nähdä. Kun nyt tietenkin otetaan huomioon, että lapset ja lapsenlapset eivät saa käydä vaarilla, kun vaimo ei kestä meteliä eikä lapsia eikä ylipäätään tätä vaarin lastakaan. Ja vaimo ei siis käy kylässä eikä halua nähdä lapsia edellämainituista syistä. Vaimoa myös nyppii, että tytär syyllistää vaaria, kun kohta kuitenkin muutetaan sinne Espanjaan, niin mitä turhia viettämään yhtään aikaa enää entiseen elämään kuuluvien kanssa. Niin, ja vielä pitää muistaa, miten ihana ja lämmin vaimo tämä vaarin nykyinen on! Vaarihan palvoo ja jumaloi tätä vaimoa yli kaiken.
Vaikea tajuta, miksi...
Mutta jos oletettaisiin, että vaarin vaimokin olisi henkisiltä kyvyiltään aikuinen, tilanne olisi helppo ratkaista kypsällä tavalla: vaari on muuttamassa pian Espanjaan ja muutenkin näkee vaimoaan koko ajan, lapsenlapsiaan mitä ilmeisimmin ei juuri koskaan, kun vaarin vaimolla on näitä "esteitä", jolloin on tehty joitain juttuja aina ennenkin... Selvästikin olisi ihan loogista ja ymmärrettävää, jos vaari haluaisi viettää joulua tyttärensä perheen luona. Aikuinen ihminen osaisi luopua YHDESTÄ joulusta, kun niitä edellisiäkin on ollut jo muutama, kun on ihan perinteet, mitä noudattaa. Vaarin vaimo voisi tässä tapauksessa viettää aaton a) yksin b) hammasta purren siellä Jukolassa tietäen, että tämä on niitä viimeisiä kertoja, kun tällaista joutuu sietää (se eka kerta taisi olla ne ristiäiset, on niin herkkä sielu tämä vaarin vaimo...).
Jos kuitenkin vaarikin haluaisi mieluummin olla aaton ihan perinteisesti vaimonsa kanssa kaksin, voisi vaari sitten joulupäivänä ajella joko varhain aamulla tyttären luo ja lähteä myöhään illalla (ei tarvitse yöpyä) tai sitten ajelee iltapäivästä, yöpyy ja lähtee heti aamusta takaisin tai sitten se ihastuttava vaarin vaimo voisi tulla ajoseuraksi (toinen ajaa menon ja toinen paluun), viettää tunnin tai kaksi siellä vaarin tyttären luona, käy pitkällä kävelyllä tai ajelulla välissä tai teeskentelee migreeniä loppuajan toisessa huoneessa ja sitten yhdessä miestään tukien takaisin kotiin. Ai niin, mutta siis se vaarihan on vain vaimoaan varten, ei toisinpäin...
Niin, ymmärsin aiemmista viesteistä, että vaarin vaimo ei yksinkertaisesti halua, että mies näkee tytärtään lainkaan. Olihan se jo niinkin, että sitten ne muutkin lapset haluavat vaaria kylään jouluisin ja sehän vasta kauhistus olisi. Parempi opettaa jo heti alkuun, että vaarilla on uusi elämä (ja pian siellä Espanjassa) eikä siihen kuulu lapset eivätkä varsinkaan lastenlapset.
Minusta puolisot voivat halutessaan viettää joulun kaksin, ja se on täysin ymmärrettävää. Mutta en voi sietää ihmistä, joka ei voi sietää lapsia, ei kompromisseja, ei puolison poissaoloa yhtenäkään joulupyhänä eikä tammikuussa ja jota pitää hyvitellä hajuvesipulloilla kuin jotain hemmoteltua teinipissistä. Toivon ja uskon syvästi, että tämä on provo. Tällaisenaan sai jo raivon pintaan nykyajan itsekeskeisistä ihmisistä, jotka pyrkivät rikkomaan vanhempien ja lasten välisiä etäisiäkin siteitä ihan vain omaa itsekkyyttään. Ei käy, ei millään, ei ikinä, eikä milloinkaan, mutta muuten kyllä olen niin ihana ihminen...
ap = vaarin vaimo?
Mulle tuli heti hämärä muistikuva, että mä olen kuullut tästä perheestä ja tilanteesta ennenkin, mutta vaan vaarin vaimon kirjoittamana.
elämää, eikä juosta lapsiperheissä viettämässä joulujaan.
Äitini haluaa viettää joulunsa miesystävänsä kanssa ja en ole huomannut, että minunhan pitäisi av-tyyliin vetää herneet nenään ja lopettaa yhteydenpito äitiini. Ja ikinä en ainakaan vanhainkotiin sitte menis sitä kattoon, nih.
Äitisi ei halua siis tulla teille eikä sinua asia häiritse, kaikkihan on silloin hyvin. Vaan entäpä jos äitisi haluaisi tulla vaan hänen mies ystävänsä ei halua luonanne vierailla ja olisi aina esteitä tekemässä? Entä jos tuo mies käyttäytyisi kuin tämän viestin vaimo jota ei pätkääkään kiinnosta mitä puoliso toivoo ja haluaa kunhan hänen tahtonsa tapahtuu? Olisin kovin surullinen jos omista tai miehen vanhemmista jotain kohdeltaisiin noin huonosti ja vielä surullisempi olisin mikäli läheisemme eivät haluaisi elämäämme osallistua millään lailla. Sitähän tuossa alkuperäisessä viestissä haetaan, tammikuun risteilykään ei sittn ajankohtana kävisi eikä varmaan mikään muukaan aika. Toki onhan se ymmärrettävä etei kaikissa perheissä niin kovin läheisissä väleissä olla eikä silloin varmaan häiritse oman vanhemman puuttuminenkaan.
tämä lapsiperhe antoi periksi. He eivät vietä jouluaan kotona, kuten aluksi suunnittelivat, vaan lähtevät vaimon tädin luoksi ja vaari menee käymään siellä aatonaattona iltapäivällä. Vaarilla kun on vain noin tunnin ajomatka siskonsa luo. Tämä asuu isossa maatilan päärakennuksessa ja lapsiperhe mahtuu sinne hyvin, eikä lasten melskaus lahjojensa kanssa häiritse niin paljoa, kun rauhaa kaipaavat voivat vetäytyä eri huoneeseen. Vaari palaa jo aatonaaton iltana takaisin kotiinsa kinkunpaistoon. Kompromissihan tämä oli, mutta kaikki vaikuttavat olevan suhteellisen tyytyväisiä tähän.
Olisi mukavaa saada tietää, kuinka kiista on ratkennut. Saiko lapsiperhe tahtonsa läpi ja riidan vanhemman pariskunnan välille, vai löytyikö jokin kompromissi, jossa kukaan ei ole täysin tyytyväinen, mutta eipä tullut isoa riitaakaan.
Valitettavasti nämä riidat joulun vietosta ovat ainakin meidän suvussa yleisiä. On paljon eronneita ja karanneita, joilla on jo aikuisia lapsia ja lapsenlapsia. Tietenkin on myös enempi ja vähempi uusia puolisoita. Jouluja on ennen vietetty todella isolla porukalla, vaikka osa on sanonut suoraan, ettei viihdy sellaisessa hulinassa, mutta yleisen painostuksen alla on ollut pakko mennä viettämään "ihanaa sukujoulua", koska se kuuluu perinteisiin.
Vasta kun yksi uudelleen avioitunut ilmoitti, että aikoo viettää uuden puolisonsa kanssa joulua kahden heidän mökillään kaikessa rauhassa, kupla puhkesi.
Eikä tarvitse olla kuin ihan normiperhe, niin aina tulee känää, kun osa tahtoisi joulun isolla porukalla ja toisia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Itse aiheutin pahennusta ilmoittamalla pari vuotta sitten, että olen 34-vuotias ja tästä lähtien haluan viettää jouluni rauhassa omassa kodissa, enkä ajella edes takaisin 200+200 km.
AP:n tapauksessa kyse on tosiaankin valtataistelusta. Luulisin kuitenkin, että tytär, jolla on perhe ja muuta mietittävää, antaa mahdollisen loukkauksen helpommin anteeksi, kuin vaimo, joka jäisi yksin kotiin kyhjöttämään. Sitä varten kai sitä parisuhteeseen mennään, että ollaan kumppanin kanssa? Tuskin tytärkään miestään jättäisi jouluna yksin. Lapset taas ehtivät nähdä vaariaan muulloinkin.
Olen ilmoittanut ylläpidolle tästäkin asiattomasta vastauksesta. Aloittaja on pyytänyt asiallisia ehdotuksia, ei tällaisia haukkuja. Miksi muuten aina "äitipuolesta" tehdään pahis.
Minä komppaan tätä vaarin uutta vaimoa. Minäkin olen vaimo nro 2 ja en ole koskaan sietänyt lapsia. Nykyisin taitaa vain olla niin, että ne hemmetin ipanat ovat niitä, joiden mukaan maailma pyörii. Minulle maailma on aikuisten ja lapsiperheiden vanhemmat pitäköön turpansa kiinni. Mieheni tapaa lapsenlapsiaan pari kertaa vuodessa ja se riittää hänelle. Olemme sopineet, että hän saa käydä katsomassa 100 kilometrin päässä asuvia lapsenlapsiaan vaikka joka viikonloppu, mutta juhlapyhät vietämme kahdestaan. No, eipä käy kuin sen pari kertaa vuodessa. Ei jaksa katsella ja kuunnella sitä menoa ja melskettä. Jospa tässä aloitusjutussakin olisi vähän samaa, mutta vaari ei kehtaa sanoa lapselleen, että pienempikin lapsimäärä olisi riittänyt. No, mieheni on järjestänyt meidän asiamme niin, että muutamme ensi keväänä lämpimämpään ilmastoon. Ei Espanjaan, siellähän on jo puoli Suomea, vaan muualle Eurooppaan. Minulle tämä oli yllätys, olemme toki puhuneet asiasta paljon, mutta oli todella yllätys, kun mieheni pyysi minua istumaan tukevasti ja kertoi, että nyt olisi löytynyt meille sopiva asunto hyvään hintaan ja juuri sieltä, mistä olimme haaveilleetkin monta vuotta. Päätös oli helppo. Asunnossa ei ole liikaa tilaa, eli emme voi pitää sukulaisille hotellia, mikä on hyvä juttu. Jos haluavat tulla tapaamaan meitä, saavat itse maksaa majoituksensa.
Olen ilmoittanut ylläpidolle tästäkin asiattomasta vastauksesta. Aloittaja on pyytänyt asiallisia ehdotuksia, ei tällaisia haukkuja. Miksi muuten aina "äitipuolesta" tehdään pahis.
Ketään ei ole tässä ketjussa nimeltä nimetty, joten vaikka käytettäisiin mitä sanoja tahansa ei ketään yksityishenkilöä voida näin ollen myöskään "haukkua".
Ketä siis loukataan? - "Vaarin uutta vaimoa"
Niitä ei täällä Suomessa olekaan varmaan montaa?
Jos et todella tajua, miksi tuo äitipuoli saisi tällä palstalla haukut, taidat olla ihan väärässä paikassa. Sitä paitsi, eihän tuo uusi vaimo ole edes äitipuoli tai siis oikeasti on, mutta ei ehdottomasti näyttäisi haluavan olla, joten...
sillä miesystävä on se, joka elää hänen arkeaan joka päivä ja kenen kanssa hän vanhenee. Jotta totta kai hän viettää jouluaaton miehensä kanssa ja meille hän ehtii kyllä muina päivinä.
Toisaalta en oikeassa elämässä tunne yhtään mummoa tai pappaa, joka haluaisi ängetä lapsiensa perheeseen viettämään joulua ja itsekkäästi haluaisi jättää puolisonsa yksin.
Äitisi ei halua siis tulla teille eikä sinua asia häiritse, kaikkihan on silloin hyvin. Vaan entäpä jos äitisi haluaisi tulla vaan hänen mies ystävänsä ei halua luonanne vierailla ja olisi aina esteitä tekemässä? Entä jos tuo mies käyttäytyisi kuin tämän viestin vaimo jota ei pätkääkään kiinnosta mitä puoliso toivoo ja haluaa kunhan hänen tahtonsa tapahtuu? Olisin kovin surullinen jos omista tai miehen vanhemmista jotain kohdeltaisiin noin huonosti ja vielä surullisempi olisin mikäli läheisemme eivät haluaisi elämäämme osallistua millään lailla. Sitähän tuossa alkuperäisessä viestissä haetaan, tammikuun risteilykään ei sittn ajankohtana kävisi eikä varmaan mikään muukaan aika. Toki onhan se ymmärrettävä etei kaikissa perheissä niin kovin läheisissä väleissä olla eikä silloin varmaan häiritse oman vanhemman puuttuminenkaan.
Näin meilläkin tehtiin viime talvena, puolison lapsenlapset ovat kertakaikkiaan ylivilkkaita ja yliäänekkäitä, enkä jaksa kuunnella ja katsella heidän touhujaan. Puoliso käy yksin tapaamassa lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Minua ei saa mukaan edes kilon palasina.
Nyt ei onnistuisi kahden risteilyn teko, puoliso ei saa vapaata tammikuussa kuin pari päivää ja myt mietitään, lähteekö hän "puolisoristeilylle" vai "lapsenlapsiristeilylle". Molempia ei voi toteuttaa, koska vihaamme viikonloppuristeilyjä ja menemme aina sunnuntai- tai maanantailähdöllä.
Pulmansa kullakin
Miksi muuten tämän uuden puolison pitäisi lähteä miehensä mukaan sinne miehen lapsen luo? Edes kohteliausuudesta ei kenenkään tarvitse mennä minnekään mihin ei halua.
joka kyllä vaikuttaa melko hankalalta persoonalta. Ehdotan kuitenkin, että pariskunta ajelee lapsiperheen luo aattona ja viettää aaton siellä. Kuitenkin poistuvat illalla ja viettävät aattoillan- ja yön jossain mukavassa ja tunnelmallisessa hotellissa / lomapaikassa, johon kohtuulline ajomatka. Jos aikuinen ihminen ei kykene viettämään jouluaattoa miehensä sukulaisten kanssa, suosittelen yksinelämistä. Ja niistä kangistuneitsa kaavoista kannattaa joskus vähän joustaa...
On hienoa, että vaari on löytänyt rinnalleen rakkaan ihmisen. Mutta taitaa olla vaarilla vielä varaa kasvaa, kun näin hienosti osaa pistää elämänmsä ihmiset tärkeysjärjestykseen.
Mie olisin tästä niin kuttuuntunut, että antaisin papan keskittyä siihen elämänsä tärkeimpään ihmiseen enkä tekisi mitään pitääkseni suhteita yllä. Kyllä se routa papankin jossain vaiheessa kotiin ajaa. Kun Martta saa aivoinfarktin tai itse joutuu vuoteen omaksi tulee mieleen ne lapset ja heidän lapsensa. Että elämässä on muutakin kuin tämä rakkaus ja lempi.
Ikävä kyllä näitä mummoja ja pappoja keskuudessamme piisaa, jotka tekevät aika huolettomasti lapsia maailmaan sen enempää heistä piittaamatta.
Kyllä Siperia vielä opettaa pappaakin. Tämän luettuani en haluaisi häntä väkisin nähdä jouluna, en juhannuksena enkä pääsiäisenä.