Teen lapseni ja itseni hulluksi tällä epäilemiselläni:´´(

Niin.

Poika täytti tuossa 10v ja minä olen jo jonkin aikaa kokenut että hänellä ei kaikki ole ihan hyvin vaikka väittääkin niin.

Pojalla on hyvin suuret ja "sielukkaat" silmät, kauniit kuin mitkä ja sitähän sanotaan että silmät on sielun peili ja silmistä näkee paljon.

Minusta pojan katse ja silmien seutu on on jotenkin surullinen ja "väsynyt" aika usein, kalpeakin on mutta sitä liikkeellä tähän aikaan vuodesta.

Koulu sujuu kiitettävästi ja juuri tällä vkolla oli syksyn arviointikeskustelu opettajan kanssa, se oli lyhyesti virsi kaunis koska koulu tosiaan sujuu 10 arvoisesti, käyttäytyy hyvin ja kavereita on, heillä on ollut 1-luokasta alkaen aika tiivis 4-5 pojan porukka.

Mutta mikseivät he näe vkonloppuisin, olen yrittänyt ehdottaa että sopisi esim ulkoiluja yhdessä mutta ei.

Poika väittää ettei mitään ole hätänä ja hermostuu tiety kun utelen ja väitän muuta, miehestä ole mitään apuja koska hän luottaa siihen että poika kertoo jos jotakin on eikä mies edes huomaa mitään esim silmistä/ssä.



Plaaah, olen idiootti mutta tämä on ilkeä ja perin veemäinen fiilis mikä välillä tulee:(