Voi että, ihan suotta murehdin etukäteen opiskelua itseäni 10-15 vuotta nuorempien seurassa!
Aloitin nyt syksyllä opinnot nuorisoasteella. Vaihdan alaa, ja lähtiessäni nuorisoasteelle opiskelemaan vältyin bensakuluilta ja 1,5 tunnin matkoilta/päivä. (lähin aikuiskoulutus tälle haluamalleni alalle olisi ollut 45 min. ajomatkan päässä).
Kauhistelin mielessäni, miten pärjään yli kolmekymppisenä 15-20-vuotiaiden seassa, miten "jaksan kuunnella heidän juttujaan" yms.
Ja nyt olenkin yllättynyt positiivisesti; ovat hauskaa seuraa, avoimia, ystävällisiä, ovat ottaneet hyvin mut porukkaansa mukaan ja kaverikseen, eivätkä katsele pitkin nenänvartta "vanhaa tätiä" kuten ajattelin heidän tekevän :D
On sitäpaitsi virkistävää olla porukassa, jossa puheenaiheet liittyvät johonkin muuhun kuin lastenhoitoon tai lasten tekemisiin yms., omassa kaveripiirissäni keskustelut pyörivät ymmärrettävistä syistä lähinnä lapsissa ja työelämässä. Ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta on ihan mukavaa ja virkistävää, kun kuuluu toisenlaiseenkin porukkaan, jossa puheenaiheet ovat sitten jotain muuta :)
(ja ei, ei ne nuoret puhu vain kännäämisestä ja biletyksestä tms. kuten etukäteen luulin!)