Päiväkodin hoitaja: häiriökäyttäyminen on lisääntynyt.

on hyvinkin osuvaa miettiä, miten lapsi kokee sen, kun hänestä puhutaan jonain ulkopuolisena hoitamisen objektina, palikkana, joka täytyy vaivalloisesti sovittaa vanhempien elämään niin, ettei se sössi kaikkea. Vaikka on hyvä, että äidit voivat puhua myös muusta kuin äitiyden ruusunpunasta, on tullut haitallinen sivuilmiö, että näistä elämän kamaluuksista pitää voihkia juuri oman lapsen kuullen. Kuinka kaikki on niin väsyttävää ja uuvuttavaa ja kyllä töissä saa lepoa kotirumbaan verrattuna, ja pieni nassikka tätä puhetulvaa kuuntelee :(



Toisaalta vaarallinen tie on sekin, että kaikki ihan todella tehdään lasten ehdoilla sillä ajatuksella, että lapsella täytyy koko ajan olla kivaa säpinää. Harrastusta ja laatuaikaa. Kotityöt tehdään niin, että toinen vanhemmista viihdyttää lapsia tai sitten lasten nukkuessa. Lapsi ei pääse mitenkään kiinni perheen normaaliin elämään. Hän on ihan yhtä ulkopuolinen kuin siinäkin ääripäässä, että lapsen maristaan olevan rasite.

lapsuudessa lapset oireilivat, peli oli vaan raaempaa. Haastavat, adhd:t ja as-lapset tarkkikselle, jossa ongelmat monesti vaan kasautuivat ja lapsi leimattiin häiriköksi. Nyt vaan Nico-Pettereitä kiikutetaan terapioihin pienemmästäkin, mikä on tietysti hyvä. Varhainen tuki on aina parempi, kuin että annetaan ongelmien kasautua.

T. se, joka kirjoitti lapsuudestaan 70-80-luvulla

Suurin risti nykyajan lapselle on kokea olevansa taakka vanhemmilleen.

Perheissä hoidatetaan lapset muualla, jotta saadaan hyvinvointia vanhemmille, taloudellista tai sitten psyykkistä (levännyt äiti on hyvä äiti - mantra) (tai menot nyt vaan on suuret silloin kun lapset on pieniä - mantra).

Lastenhoito on kotityö, joka jaetaan vanhempien kesken kristillisesti kuin tiskivuorot ennen tiskikoneita. Niistä tapellaan, ja pidetään kynsin hampain kiinni ettei "joudu" tekemään enemmän kuin toinen. "Yhdessä me ollaan nämä lapset tehty ja yhdessä ne myös hoidetaan" -- tätä toistetaan lasten kuullen päivittäin.

Mitä tämä merkitsee lapselle? Miten hänen käsityksensä itsestään rakentuu?

Miettikää vähän vanhemmat, asettukaa pienen asemaan. Mitä jos koko ajan itse kuulisitte vastaavaa.... voisko joku muu nyt mennä ton Maijan pöytään istumaan, mä olin just eilen ja just äsken keskustelin sen kanssa ensi viikon työvuoroista niin en mä nyt taas.... jne jne.

Tämä on VAIN yksi syy lapsen pahaan oloon, niitä on vielä monta monta muuta. Ehkä kuitenkin yksi pahimmista.

Ihan oikeasti aikuiset avatkaa ne silmät! Mitä varten ne vanhemmat on?? Kasvattaa niitä kakaroitaan kunnolla! ei ole päiväkodin tai koulun velvollisuus tehdä niitä teidän puolesta! Hyi oikeasti en ikinä voisi olla päiväkodissa töissä.. nostan hattua lähihoitajille....

häiriöksi. Halutaan koko ajan kaventaa sitä, millainen lapsi (ja myöhemmin aikuinen) saa olla. Kaikki erilaisuus pitää siivota pois, jottei vahingossakaan aiheuta mitään häiriötä tai vaivaa kenellekään.



Itselläni ei ole erityislasta vaan hyvin tavallinen tavallinen lapsi: rauhallinen, ryhmään sopeutuva ja aika keskitasoinen kaikessa. Silti puolustan erityislasten oikeutta olla olemassa omana itsenään, saada sitä tukea ja ennen kaikkea vastustan liiallista erottelua muista. Miksi oletus on koko ajan, että jossain pitää olla ongelmaa, kun oletus pitäisi olla, että kaikki on ihan normaaleja ja vain poikkeustapauksessa aletaan katsomaan, onko jotain huonosti. Ei, sen sijaan yhä enenevissä määrin skannaillaan lapsia "varhaisen puuttumisen" nimissä, jotta saadaan työmateriaalia kasalle erityispedagogeja, psykologeja jne. Varhainen puuttuminen on ajatuksena kaunis, mutta se sisältää yleensä diskriminoinnin ja halun saada joku lapsi vääränlaisen kirjoille. Asennekasvatusta sinne päiväkotien henkilökunnallekin!



Niin, en tarkoita, että kehitysvammaista pitäisi väkisin roikottaa normaalissa ryhmässä mukana, mutta esimerkiksi erilliset integraatioryhmät päiväkodissa on ihan hassuja. Jokaisen ryhmän pitäisi olla integraatioryhmä.

Niin paljon on pahoinvoivia ja häiriökäyttäytyviä lapsia. Eikös tämä ollut asian alkuperäinen pointti?

Vai onko oletus, että ryhmässä saa olla vain kilttejä ja rauhallisia lapsia, jotka oppivat asiat standardoidussa ajassa ja kaikki sen ulkopuolella menevä pitää työntää erityisryhmään?

Mikä on pahoinvointia ja häiriökäyttäytymistä? Lapset on villejä, jotkut ei jaksa keskittyä, jotkut hermostuvat helposti ja joillain on huonommat kotiolot. Mitäs sitten? Tottakai apua pitää antaa ja tukea lasta, mutta tämä ongelmien korostaminen taas korostaa sitä, kuinka pitäisi vastuu ottaa jonkun muun näistä häiriköistä, että voidaan jatkaa puuhastelua niiden kilttien kanssa...

Niin paljon on pahoinvoivia ja häiriökäyttäytyviä lapsia. Eikös tämä ollut asian alkuperäinen pointti?

joissa päivä on aina mennyt hyvin, eikä lapsesta tule juurikaan palautetta. Olen lto ja urani ensimmäinen ryhmä oli juuri tällainen. Meno oli ihan järkyttävää, mutta pari vakituista ryhmän työntekijää oli sitä mieltä, että vanhemmille ei puhuta ja pahasti oireilevatkin oli ihan "normaaleja poikia". Niinpä meidän ryhmä oli koko päiväkodin kauhu, mutta vanhemmat varmaan kuvittelivat kaikkea muuta.

päiväkodin arjesta. Jotkut lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin ns. normiryhmässä on tarjolla. On täysin lapsen edun mukaista saada se tuki, jonka hän tarvitsee. Tietenkin olisi ihanteellista, jos jokaisessa ryhmässä olisi 12-16 lasta jo se vähentäisi häiriökäyttäytymistä.

todellakin, ryhmäkokoa pitää pienentää! Ei ne erityislapset ole se ongelma vaan liian isot ryhmät!!! Olen viettänyt 13 päivää eri päiväkodeissa ja oma lapsenikin ehti olla kolmessa päiväkodissa. Levottomia on ns. normaaliryhmät, joissa se reilut 20 lasta. Sen sijaan erityisryhmät ja integraatioryhmät on rauhallisuuden tyyssijoja suorastaan. Niissä on miellyttävää ja selkeää ihan niille "tavallisillekin" lapsille. Tämän koin jo aikanaan oman kanssa, jonka kanssa tajusin, että integraatioryhmä on paljon parempi paikka tavallisellekin lapselle kuin normaaliryhmä.

Noissa 13 päivässä, jossa tutustuin eri päiväkoteihin ja ryhmiin, huomasin tasan saman ilmiön. Juttelin henkilökunnan kanssa ja hekin sanoivat samaa, että tavalliset, isot ryhmät on paljon kaoottisempia.

päiväkodin arjesta. Jotkut lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin ns. normiryhmässä on tarjolla. On täysin lapsen edun mukaista saada se tuki, jonka hän tarvitsee. Tietenkin olisi ihanteellista, jos jokaisessa ryhmässä olisi 12-16 lasta jo se vähentäisi häiriökäyttäytymistä.

sinulle pitää sanoa, että sanoilla kikkaileminen ei ole olennaista!!

Uskomaton älykääpiö olet. Toivottavasti lapseton.

Taisipa kolahtaa oikein kunnolla.. Kysyin vain mistä ne lapset sen tietää? Ja mistä tiedät miten lapset siihen tietoon suhtautuu? Oletteko puhuneet aiheesta? Ihan vinkkinä meille muille surkeille äideille.

Minun äitini kuvittelee muiden ihmisten tietävän kaikenlaista mikä hänelle itselleen on itsestäänselvää. Hänelle tulee aina suurena yllätyksenä se, ettemme me muut osaa lukea hänen ajatuksiaan.

On ollut hyvin avartavaa ja hämmentävää puhua äidin kanssa nyt aikuisiällä lapsuudestani.