Päiväkodin hoitaja: häiriökäyttäyminen on lisääntynyt.

Meillä lapset tietävät olevansa meille kaikki kaikessa ja kaikki tehdään heidän ehdoillaan. Mummoloita ei edes, eikä minulla ole muuta omaa aikaa kuin se, jolloin ovat eskarissa ja koulussa ja minä pakerran töitäni tulipalokiireellä.

En ajattele että kaikki lasten ehdoilla. Vaan että rakkaudesta lapsiani kohtaan OLEN heidän kanssaan, ei "hoida" heitä. Menemme yhdessä puistoon, en "vie lapsia puistoon". Ja sitä rataa. Ja viimeiseen asti vältän lasten kuullen tätä "minä pyyhin sen nenän äsken, nyt on sun vuoro" - tyyppistä naljailua.

t no 15

Se ei ole minusta olennaista, vaan se mitä tekee.



Meillä lapset ovat kaiken perusta ja he tietävät sen ihan joka hetki.

että kun kotona on kaikki toosat, telkkari, tietokone, kännykät, radiot, pleikat ym. päällä, syödään epäterveellisesti, katotaan SALKKAREITA koko perheen kanssa, juostaan harrastuksissa ja hoplopeissa arkityön (=päiväkoti) päälle, kysytään keskustelupalstoilla neuvoja lapsen rajojen asettamisesta (=perusmaalaisjärki kateissa vanhemmilla), ja nämä kaikki yhdistettynä tiettyihin sikiökaudella kehittyneisiin hlökohtaisiin valmiuksiin selviytyä elämästä, ei ole ihme että häiriökäyttäytyminen lisääntyy. Suuria ryhmäkokoja mitenkään puolustelematta.

ja yksi on ollut hyvä, jossa lapsi on viihtynyt, ja hoitajat viihtyneet työssään. Niissä päiväkodeissa, joissa hoitajille oli keskinäinen valtataistelu meneillään ja johtajakin koko ajan sairaslomalla, vuorotteluvapaalla, milloin missäkin (kunnes sitten irtisanoutui), lapsesta tuli valitusta että on villi ja levoton ja kuulemma jopa piereskelee ruokapöydässä. Hui kauheeta. Siinä päiväkodissa, jossa hoitajat selvästi viihtyi, piti toisistaan tai ainakin tuli toistensa kanssa toimeen, lapsikin viihtyi, ja oli kuulemma ihana, tottelevainen, hauska, huumorintajuinen ja ihanan poikamaisen vilkas. Ihme juttu, kun kyseessä oli kuitenkin sama lapsi joka asui samassa kodissa samojen ihmisten kanssa ja jota siellä kotona hoidettiin ja kohdeltiin koko ajan samalla tavalla. Mikä lie magia sitten muuttanut lapsen hirviöksi siinä päiväkodissa, jossa hoitajat tappeli keskenkään.

Se ei ole minusta olennaista, vaan se mitä tekee.

Meillä lapset ovat kaiken perusta ja he tietävät sen ihan joka hetki.

Mistä lapset sen tietävät? Kerrotko heille useinkin että ovat kaiken perusta? Riippuu toki miten sen sanot, mutta se voi myös olla aikamoinen taakka lapselle.

sinulle pitää sanoa, että sanoilla kikkaileminen ei ole olennaista!!



Uskomaton älykääpiö olet. Toivottavasti lapseton.

sinulle pitää sanoa, että sanoilla kikkaileminen ei ole olennaista!!

Uskomaton älykääpiö olet. Toivottavasti lapseton.

Taisipa kolahtaa oikein kunnolla.. Kysyin vain mistä ne lapset sen tietää? Ja mistä tiedät miten lapset siihen tietoon suhtautuu? Oletteko puhuneet aiheesta? Ihan vinkkinä meille muille surkeille äideille.

ja yksi on ollut hyvä, jossa lapsi on viihtynyt, ja hoitajat viihtyneet työssään. Niissä päiväkodeissa, joissa hoitajille oli keskinäinen valtataistelu meneillään ja johtajakin koko ajan sairaslomalla, vuorotteluvapaalla, milloin missäkin (kunnes sitten irtisanoutui), lapsesta tuli valitusta että on villi ja levoton ja kuulemma jopa piereskelee ruokapöydässä. Hui kauheeta. Siinä päiväkodissa, jossa hoitajat selvästi viihtyi, piti toisistaan tai ainakin tuli toistensa kanssa toimeen, lapsikin viihtyi, ja oli kuulemma ihana, tottelevainen, hauska, huumorintajuinen ja ihanan poikamaisen vilkas. Ihme juttu, kun kyseessä oli kuitenkin sama lapsi joka asui samassa kodissa samojen ihmisten kanssa ja jota siellä kotona hoidettiin ja kohdeltiin koko ajan samalla tavalla. Mikä lie magia sitten muuttanut lapsen hirviöksi siinä päiväkodissa, jossa hoitajat tappeli keskenkään.

on sivistynyt tapa sanoa, että lapsesi on villi ja levoton. Joissain päiväkodeissa lasten annetaan olla "vapaasti" saa piereskellä estottomasti ruokapöydässä, sekoilla ja häröillä yms yhtään välittämättä muiden lasten oikeudesta rauhalliseen hoitopäivää ja ruokarauhaan.

Naapurissa asuu yksi tuollainen nico-petteri joka muuttuu meillä ja muilla kavereillaan "hirviöksi" vaikka äidin mukaan on kotona niin kiltti ja lutunen.

utelias, liikunnallinen ja reipas, eli poikamaisen vilkas, ei suinkaan villi ja häiritsevä, se selvitettiin kyllä. Paitsi siinä päiväkodissa, jossa normaalitkin lapset olivat taakka hoitajille, jotka epäilemättä varmaan kans teippas lapset kiinni ja varmaan suutkin vielä kiinni kun eivät enää jaksaneet työssään kun työkavereiden kanssa tappeli vei kaiken ajan ja energian.

Ja nyt oli kyse kahdesta päiväkodista, ei päiväkodista ja äidistä, joka nuo täysin erilaiset "palautteet" antoi lapsesta. En oikein ymmärtänyt tuon nico-petteri -juttusi yhteyttä tähän kirjoittamaani.

t se, jonka lapsi oli yhdessä päiväkodissa hirviö ja kahdessa muussa normaali lapsi

15 on kyllä aivan täyttä puppua!

Lapset on hoidettu päiväkodissa aikaisemminkin, jo 70-luvulta saakka.

Miten se nyt alkaa näkymään?

Eiköhän syy löydy teistä lällykasvatuksen tukijoista. Vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan, koska lasten pitäisi antaa kasvaa vapaasti ilman mitään kuria tai rajoja.

Katsokaa peiliin.

jos neuvolagestapokuulustelussa sanot, että joudut joskus komentamaan lastasi tai jopa korottamaan ääntäsi tai joudut pitämään kuria, joudut seurantaan koska olet narahtanut testissä, jonka tarkoitus on osoittaa, että olet sopimaton äidiksi. Pääsee helpommalla kun ei komenna ollenkaan, ja teeskentelee vaan neuvolassa! Eläköön yhteiskuntamme!

15 on kyllä aivan täyttä puppua!

Lapset on hoidettu päiväkodissa aikaisemminkin, jo 70-luvulta saakka. Miten se nyt alkaa näkymään? Eiköhän syy löydy teistä lällykasvatuksen tukijoista. Vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan, koska lasten pitäisi antaa kasvaa vapaasti ilman mitään kuria tai rajoja. Katsokaa peiliin.

jätetään tekemättä viemällä lapsi aina "pois jaloista" kuin suinkin vain voidaan. Lapset ovat päiväkodissa, harrastuksissa, koulussa, kavereilla jne... "Koko kylä kasvattaa lapsen" --- vai kasvattaako?

lasten ehdoilla mentiin 70-80-luvulla. Lapset meni siinä sivussa, ei lapsilta kysytty mielipidettä. Omasta lapsuudestani muistan, että vanhemmat tekivät omia juttuja ja lapset ajettiin pois jaloista häiritsemästä. Laatuaika käsitettä ei ollut. Kesät meni maalla ja tarhapäivien lisäksi oltiin paljon vkl-hoidossa. Jari Sinkkonen on sanonut hyvin jotakuinkin niin, että lasten ei kuulu olla vanhempien koko maailma ja elämän perusta, se voi tuntua henkisesti raskaalta taakalta lapsesta. Vanhemmilla kuuluu olla vanhempien jutut ilman lastakin.

käytäytyvän lapsen kanssa (mm. siirtymätilanteet hankalia) pärjättiin loistavasti ja yhteistyö vanhempien kanssa oli asiallista ja hyvää.

Sitten vaihtui päiväkoti eikä mikään sujunut. Henkilökunta suorastaan valitti lapsesta ja tilanne kärjistyi todella pahaksi pk:n puolelta (juttu olisi kiinnostanut lööppinäkin...) ja sitä selviteltiin pitkään. Lapsi itki kaikkina niinä päivinä jolloin joutui päiväkotiin lähtemään.

ELTOn avustuksella päiväkoti vaihtui nopeasti ja kas, taas lapsen kanssa pärjätään, lapsesta löytyy positiivisakin puolia ja lapsi menee todella mielellään päiväkotiin. Yhteistyö vanhempien kanssa sujuu.

Joten ainakin ajoittain pk:n henkilökuntakin saa katsella peiliin ja mietiskellä omaa osuuttaan asiaan....

Minun lapseni on koulun eskarissa, josta mennään iltapäiväksi päiväkotiin.

Eskarin väki valittaa joistakin lapsista jatkuvasti - ja sadan metrin päässä päiväkodissa heidän kanssaan ei ole minkäänlaisia ongelmia.

Päiväkodissa kokeneet rauhalliset hoitajat, eskarissa nuoria itsekeskeisiä tyttöjä.

Vai onko tämä maailmanlaajuinen?

Länsimaissa eri asteisesti sama ilmiö nähtävissä.Vaikea olla näkemättä yhteyttä siihen miten lapsia pieniä lapsia hoidtaan eri maissa.

Meillä lapset tietävät olevansa meille kaikki kaikessa ja kaikki tehdään heidän ehdoillaan.

Mummoloita ei edes, eikä minulla ole muuta omaa aikaa kuin se, jolloin ovat eskarissa ja koulussa ja minä pakerran töitäni tulipalokiireellä.

Kunnes puhuin viis vuotiaani kanssa asiasta. Hän oli ihan vakuuttunut että aikuisille kaikista tärkeintä on työ ja sitten vasta lapset. Meidän lapset ei ole edes hoidossa (päivähoidon lisäksi) kuin 1-2 kertaa vuodessa. Ja meillä kumpikaan ei tee mitään järjettömän pitkiä päiviä. Tarhasta kun lapsia hakee valittavat yleensä että tulit liian aikaisin. Perusteluissaan lapsi käytti aika paljon esimerkkejä myös muissa perheissä tapahtuneista asioista (toki myös omassa).

Näin kertoi myös itsemurhaa yrittänyt 12v vanhemmilleen jotka kauhuissaan ihmettelivät lapsen tekoa ja vakuuttaessaan lapselle miten tärkeä tämä korkeasti koulutetuille, ahkerasti työtätekeville vanhemmille,oli. Lapsi oli vallan ihmeissään ja kertoi kokeneensa kaiken muun olleen häntä tärkeämpää.Todella surullinen tarina joka pistää miettimään.

ja aikuiset keskittyivät muutenkin pitkälti omiin juttuihinsa, mutta niinpä 70-lukulaisia kutsutaankin ihan yleisesti terapiasukupolveksi.



Kyllä aikuisen kyvyllä asettua lapsen kanssa rauhalliseen yhessäoloon (ja myös sen määrään!) on vaikutusta lapsen hyvinvoinnille.



Kokonaisuudessaankin elämän rytmi on nykyisin huomattavasti kiivaampaa kuin aiemmin, mediaa käytetään huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja ihmisten eri aistijärjestelmien kuormitus on kasvanut. Ja pitää myös muistaa ,että ihmiset nukkuvat nykyisin vähemmän kuin aiemmin!

Totta ihmeessä kaikki tämä näkyy niin lapsissa kuin meissä aikuisissakin.

"On siis minun mielipide tuo, että koti aiheuttaa lapsen käytösongelmat. ap"



Onneksi kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä. Meitä on ainakin auttanut ammattilaisten kommentit siitä, miten me vanhemmat olemme varmasti tehneet kaikkemme ja että lapsen levottomuus yms johtuu kehitysvammasta. Tosin olen kyllä törmännyt sinunlaisiisi "kaikkitietäviin", jotka selittävät meille, että jos me vain kasvattaisimme lastamme niin...

70-luvulla kotiäitejä pidettiin ihan totaaliluusereina ja lapset kiikutettiin hanakasti päivähoitoon ja voi miettiä, milloinkahan me täällä keskustelevat ollaan synnytty ja mitenköhän tasapainoisilta vaikutamme :D Lapset eivät silloin niin oireilleet, kun vanhemmilla oli maalaisjärki päässä kuitenkin sen aikaa, kun lasten kanssa olivat, mutta näille lapsille sitä ei sitten tainnut kehittyä. No ovathan monet asiat parantuneet vuosien myötä, ei kaikki ole alaspäin mennyt, mutta musta olisi aika mielenkiintoista tietää, miten se päivähoito vaikutti lapsiin pitkällä tähtäimellä eli tämän päivän aikuisiin. Mutta vaikeahan sellaista on tutkia jos nyt olisi soveliastakaan tutkia.

70-luvulla kotiäitejä pidettiin ihan totaaliluusereina ja lapset kiikutettiin hanakasti päivähoitoon ja voi miettiä, milloinkahan me täällä keskustelevat ollaan synnytty ja mitenköhän tasapainoisilta vaikutamme :D Lapset eivät silloin niin oireilleet, kun vanhemmilla oli maalaisjärki päässä kuitenkin sen aikaa, kun lasten kanssa olivat, mutta näille lapsille sitä ei sitten tainnut kehittyä. No ovathan monet asiat parantuneet vuosien myötä, ei kaikki ole alaspäin mennyt, mutta musta olisi aika mielenkiintoista tietää, miten se päivähoito vaikutti lapsiin pitkällä tähtäimellä eli tämän päivän aikuisiin. Mutta vaikeahan sellaista on tutkia jos nyt olisi soveliastakaan tutkia.

Varmaan tämän päivän vanhemmilla on vaikeuksia olla vanhempia pienille kun omat kokemukset omasta varhaislapsuudesta ja vanhempien hyvästä hoivasta ovat monella niin ristiriitaiset!Vanhemmuus on hyvinkin riippuvainen omista kokemuksista eri kehitysvaiheissa.