Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Neuvokaa mitä teen! 8-vuotiaan käytöksestä

Vierailija
27.10.2011 |

Esikoisemme on 8v ja tunnustan täyden uusavuttomuuteni siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Poikamme on hyvin haastava ja hänellä on jonkin verran vaikeuksia koulussa eli ei keskity, hössöttää jne. Lisäksi hän on äärimmäisen kilpailuhenkinen ja melko neuroottinen eli "kantaa koko maailmaa" harteillaan. Huolehtii, muistaako tehdä läksyt, ehtiikö kouluun, myöhästyykö tunneilta, ehtiikö tehdä tehtävät ennen kuin tunti loppuu jne. jne.Olen ottanut asian puheeksi jo opettajan kanssa ja koulupsykologi tapaa poikaamme pari kertaa, jotta voisimme tukea lastamme paremmin (poikamme on siis myös äärimmäisen älykäs ja tietää monesta "aivan liikaa", ikään kuin pikku aikuinen) Mutta on esim. normaalia se, että kaikkeen mitä sanon, esikoisemme vastaa ettei tiedä, saa kotona raivokohtauksia. Mikä on ns. normaalia kasvua ja mikä jotain, mikä tarvitsee apua? Please neuvokaa asiallisesti, tunnen itseni aivan surkeaksi äidiksi!

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan todellakin tarvii apua, varsinkin tohon maailman harteillaan kantamiseen, mikä äärettömän raskas taakka lapselle.

Vierailija
2/8 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli itse koen että 8-vuotiaan pitäisi olla vielä lapsi ja haaveilla lapsellisista asioista. Minusta on huolestuttavaa että poikamme osaa selittää esim. mikä on paras lääke nivelreumaan (lukenut kirjoista) ja herää joka aamu klo 6 ettei myöhästyisi....Minusta tuntuu etten osaa auttaa häntä enkä tuoda hänelle sitä tunnetta että maailma on turvallinen paikka ja hänestä pidetään huolta :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli itse koen että 8-vuotiaan pitäisi olla vielä lapsi ja haaveilla lapsellisista asioista. Minusta on huolestuttavaa että poikamme osaa selittää esim. mikä on paras lääke nivelreumaan (lukenut kirjoista) ja herää joka aamu klo 6 ettei myöhästyisi....Minusta tuntuu etten osaa auttaa häntä enkä tuoda hänelle sitä tunnetta että maailma on turvallinen paikka ja hänestä pidetään huolta :(

Kuullostaa kyllä aika erikoiselta. En mitenkään halua katastrofoida tilannetta tai syyttää sinua vaan enemmänkin kannustan auttamaan poikaa. Voi hyvinkin olla merkki jostakin vaikeastakin psykiatrisesta sairaudesta. Millainen on pojan varhaislapsuus ollut, onko ollut tavallinen iloinen ja leikkiväinen poika? Millaiset ovat sosiaaliset suhteet?

Hyvä, että poika on saamassa apua. Annat vain kaiken mahdollisen äidin (oletan, että olet äiti) tuen ja rakkauden, niin pojalla on mahdollisuus kokea olevansa turvassa, vaikka miten päässä myllertäisi.

Toivon teille kaikkea hyvää!

Vierailija
4/8 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä heräsin lapsena tosi aikaisin joka aamu, että ehdin pestä tukan ja lähdin puoli tuntia ennen kouluun vaikka koulu oli ihan vieressä. Kolmannella luokalla aloin lukea raamattua kannestan kanteen. HUOM. emme olleet uskovainen perhe. Olin kiinnostunut kaikesta, olin pikkuvanha. Vanhemmat antoivat minun olla. Minusta tuli ihan normaali. raamattua en ole sen jälkeen lukenut koskaan. Sinuhe egyptiläisenkin luin silloin, nyt pitäisin sitä niin tylsänä, etten tarttuisi siihen. Olen edelleen sopivan ajoissa joka paikassa, mutta en neuroottinen. Minusta nykyään lapset raahataan turhan aikaisin jollekin apujoukolle. Lapset nyt käy eri kausia läpi. Vakavuus ja lukevuus ei ole huono piirre. Olisiko parempi rällästää kaduilla?

Vierailija
5/8 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko täällä muuten ketään ns. erityislasten vanhempaa eli miten teidän lapsenne käyttäytyvät?

Vierailija
6/8 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ihan tavallista 8-vuotiaan arkea. Odottelen, että raivoaminen loppuisi jo, kun sitä on jo kuunneltu 6 vuotta. Kotona turvallista raivota, kun maailmalla hillitsee tunteensa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse muistan myös, että pienenä olin kiinnostunut "isompien asioista" mutta en osannut suhteuttaa niitä kuten (useimmat) aikuiset. Siis kun katsoin vaikka jotain tiededokumentteja tai luin sairauksista tms. niin ne alkoi huolestuttaa, että jos tulee vaikka tulva tai maanjäristys tai malaria. Vaikka olin lukenut että niitä ei ole Suomessa, niin silti en sitä oikein uskonut. Keskustelut aikuisten kanssa toivottavasti auttaa.

Vierailija
8/8 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli itse yrittäisin vaikuttaa lapsen kirja, tv ohjelma, tietsikkaohjelmien valintaan mm



eli ei tuossa iässä 8v, tartte veielä lukea, katsoa kaikkea !!!



antakaa lapsen olla lapsi, lukekaa yhdessä ja katsokaa rakentavia ohjelmia, niitä on dvd:t ainakin pullollaan, kirjastosta löytyy fiksua luettavaa jne



hankkikaaa mukavia harrastuksia,

mitä poika harrastaa?

monelta menee nukkumaan ? ei voi jaksaa herätä klo 6 , jos menee myöhemmin nukkumaan klo 21 on hyvä aika. meillä 6v menee nukahtaa klo 22, sänkyyn menee klo 21 ja yhdessä luetaan kirjoja, keskustellaan kaikkee mukavaa mikä milloinki kiinnostaa jne



eli kertomasi ap ei ole normaalia,

hyvä et saa ammattiapua !

mutta mistä ja miksi tuohon tilaan on 8v lapsi joutunut ? tähän minä paneutuisin ja puuttuisin ja yrittäisin muuttaa tilannetta?



nykyää lapset saa olla yksikseen , mennä ja olla missä vaan, katsoo telkkuu aamusta iltaan, pelata jos jotakin peliä, surffailla internetissä, lukea ja katsella jos jotain kirjoja/lehtiä jne jne

ap ymmärrät varmaan pointtini ??

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän yhdeksän