Oletko aina halunnut tulla äidiksi? Mistä ne äidilliset tunteet oikein kumpuavat?
Itselläni on kaksi lasta, joita rakastan hyvin paljon. Olen myös mielestäni hyvä äiti. Mutta en koskaan ole erityisesti halunnut lapsia. He ovat olleet tervetulleita, mutta en ole kamalasti kuumeillut asian kanssa. En myöskään lapsena koskaan leikkinyt nukeilla tai ole "aina halunnut äidiksi". Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Olen paljon miettinyt mistä ne kuuluisat äidilliset tunteet tulevat ja miten joillakin naisilla äidiksi tuleminen on elämän suurin ja tärkein asia. En siis millään tavalla arvostele kumpaakaan tuntemusta, mietin vaan miten erilaisia me ollaan ja haluaisin kuulla kummankinlaisia kokemuksia!
Kommentit (2)
on ollut sellaisia kausia, jolloin olen halunnut tulla äidiksi, mutta suurimman osan elämääni ajatus on ollut vieras. Mitään vauvakuumetta mulla ei ollut. Äidinrakkaus taitaa olla biologinen juttu, mutta mielestäni tämän sanominen ei yhtään vähennä sen rakkauden arvoa. Mun mielestä vauvani on maailman ihmeellisin asia, kumpusivat ne tunteet sitten mistä syystä tahansa.
En ole koskaan halunnut äidiksi. Silti minusta tuli aivan kelpo vanhempi mieheni lapsille. Sen omempia minulla ei ole, juuri sen takia, etten koskaan halunnut, ja minusta olisi ollut vastuutonta saattaa maailman lapsia, joita ei haluta.