Miltä vanhoillislestadiolaisuus tuntuu ulkopuolisen silmin?

on alistettu. Naisen on joko suostuttava ehkäisyttömään elämään avioliitossa, otettava vastaan jokainen lapsi vaikka terveytensä ja psyykkisen jaksamisensa uhalla. Vaihtoehtona on elää yksin vanhanapiikana ilman parisuhdetta tai lähteä liikkeestä, mikä ei varmaan ole helppoa etenkään jos on aidosti kuitenkin uskovainen.

Miehen asema ei ole paljon parempi, on elätettävä niin monta lasta kuin tulee. Miehen ei kuitenkaan tarvitse niitä lapsia kantaa eikä synnyttää, ja hän "saa" käydä kodin ulkopuolella työssä perheensä elättääkseen.



Ajattelen siis, ettei niillä ihmisillä ole valinnanvapautta oman elämänsä suhteen, ja tavallaan siksi hieman säälin heitä.

Ulkopuolinen suhtautuu ensin neutraalisti ja suvaitsevaisesti. Mutta jos pääsee tutustumaan tarkemmin siihen mitä liikkeen sisällä oikeastaan tapahtuu ja tehdään, niin tieto voi muuttaa käsityksiä kielteiseksi.

Tässä yksi kokemus, mies joka alkoi seurustella lestadiolaisperheen tytön kanssa.

Aikaisemmin minulla ei ollut ollenkaan käsitystä minkälainen "usko" tämä vl-usko on, mutta kun asiaa on miettinyt ja kuullut erilaisia mielipiteitä, oma mielipidekkin on muuttunut matkan varrella. Ensimmäisen kerran kuin itse kuulin liikkestä tyttöystäväni kerrottua olevansa vanhoillislestadiolainen, herätti se minussa lähinnä ihmetystä ja mielenkiintoa. Pidin liikettä jokseenkin normaalina ja onnelliselta vaikuttavalta yhteisöltä.

- - uskon asiat tuntuivat olevan jäsenille niin kauhean painostavia ja suoraan sanottuna en aistinut lestadiolaisia tavattaessa heistä minkäänlaista hengellisyyttä, jota olin luullut heistä huokuvan. Onko kyseessä usko vai enemmänkin ulkokohtainen elämäntapa, joka pohjaa ankariin käsityksiin synnistä ja erilaisiin sääntöihin.

Pikkuhiljaa näkemykseni alkoi muuttua negatiivisempaan suuntaan ja kun etsimme yhdessä tyttöystäväni kanssa tietoa, tuli ilmi hoitokokoustapaukset ja se mille pohjalle erilaiset säännöt ovat rakentuneet. Rehellisesti voin sanoa, että tunsin ihmetystä ja järkytystä. Suoraan sanottuna mieleen tulee väittämättömästi jonkinlainen erikoinen hybridi kultista johon sekoittuu "henkilökulttia" SRK:n muodossa, kaksinaismoralismia, naisten alistamista, yhteisöllisyyttä ilman ymmärrystä itsestään, erikoisia käytös ja pukeutumissääntöjä ja vastakkain asettelua ns. "tavalliseen" kansaan.

Tarkoitukseni ei ole mitenkään loukata tätä uskoa, mutta koen suoranaisuutena vääryytenä tällaisen yksilön vapautta rajoittavan instituution. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään koko touhun logiikkaa ja tarkoitusta. - -

http://freepathways.wordpress.com/2011/03/20/mina-irtosin/#comment

on alistettu. Naisen on joko suostuttava ehkäisyttömään elämään avioliitossa, otettava vastaan jokainen lapsi vaikka terveytensä ja psyykkisen jaksamisensa uhalla. Vaihtoehtona on elää yksin vanhanapiikana ilman parisuhdetta tai lähteä liikkeestä, mikä ei varmaan ole helppoa etenkään jos on aidosti kuitenkin uskovainen. Miehen asema ei ole paljon parempi, on elätettävä niin monta lasta kuin tulee. Miehen ei kuitenkaan tarvitse niitä lapsia kantaa eikä synnyttää, ja hän "saa" käydä kodin ulkopuolella työssä perheensä elättääkseen. Ajattelen siis, ettei niillä ihmisillä ole valinnanvapautta oman elämänsä suhteen, ja tavallaan siksi hieman säälin heitä.

Kaikkein kamalinta on, että liikkeen johto on nyt mobilisoinut lestadiolaisnaisia levittämään ehkäisykieltoa "henkilökohtaisena kantanaan", mm. lehtikirjoituksissa, nyt, kun SRK:n puhujat eivät enää uskalla julkisesti painostaa ihmisiä.

Liikkeen johto pelkää että joku nostaa´oiekusjutun koska Ihmisoikeusliiton juristit ovat todenneet, että ehkäisykielto loukkaa Suomen perustuslakia.

jossa ihmiset pelkäävät toinen toisiaan, siis joutumista oman liikkeen "sielunhoidon kohteeksi". Lukekaa mitä Kirkon ulkomaanavun johtaja on tästä kirjoittanut Kotimaa-lehdessä!



Sellainen uskonliike on jo hyvin hyvin sairas, jossa pelätään toinen toistaaan.

Näissä tuntemissani perheissä lasten ikäerot osalla aika pitkiä, että joko perheessä ehkäistään salaa jollain tapaa tai sitten luomuna varmat päivät toimii.



Toiseksi perheissä myös naiset käyvät työssä kodin ulkopuolella ja käyvät "tyttöporukalla" 1-2 kertaa viikossa yhdessä harrastamassa jotain liikuntaa, kauppareissut kahvituksella tms. Tekevät jopa ulkomaille pieniä virkistysreissuja pariskuntina tai naisten kesken, ihan peruslomakohteisiin, että taas jaksavat arjessa.



Näissä perheissä myös miehet tekevät ruokaa, imuroivat, laittavat ilta-aamu-palat jos tarvetta. Miehet osallistuvat monin tavoin kodinhoitoon.



Koskaan en ole kuullut heidän taholtaan moralisointia meidän ei-vl-immeisten tapoja kohtaan. Aina on tarjouduttu avuksi ihan konkreettisestikin pihakivien laittoon, tosin myös puolin ja toisin.



Mitään erityisiä pukeutumissääntöjä tms en ole huomannut. Lapset saavat valita mieleistään merkkiä vaatteita kunhan ne nyt on jostain urheilukaupasta tai marketista saatavilla. Ei ole siis mitään pakkoa ostaa HalpaHallin perusvalikoimaa. Tietty säädyllisyys tietenkin vaatteissa, mutta niin se on meillä ei-vl-väelläkin usein. Harvapa antaa tokaluokkalaisen esim kulkea hutsutopissa (jossa joku sexy babe-teksti) ja vesirajaminarissa.



Tästä voi jahkaa loputtomiin. Jokainen pitäköön käsityksensä. Itse en heissä suostu näkemään pelkkää alistavaa pahuutta kun kokemukseni ovat niin toisenlaiset.



Hyvää illanjatkoa kaikille, suvaitsevaista sellaista! :)



-2-

että osa on vahvasti aivopestyjä lampaita, osa tekopyhiä fariseuksia, jotka johdattelevat ja pahimmillaan törkeästi hyväksikäyttävät näitä lampaita. Ulkoapäin ei voi sanoa, kuka on kuka.

En henk.koht tunne yhtään lestadiolaista. Itse olen ateisti.

Elikkä kiinnostaisi tietää miltä vanhoillislestadiolainen uskonliike, joka on saanut paljon julkisuutta, tuntuu ja näyttää sellaisen suomalaisen silmissä, joka ei itse tunne kirkon suurinta herätysliikettä. Millaiset asiat ovat jääneet mieleen?

Mitä kysymyksiä on herännyt median perusteella?

Mutta niinhän aina toisten elämä tuntuu vieraalta ja tylsältä. Omat lapset, oma mies ja omat harrastukset ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja saattaa jopa vähän säälittää joku toinen, koska ei ymmärrä, että hän vain saa viboja eri asioista. :)



Vähän on jäänyt kyllä huolettamaan liikkeestä eroavien osa. Hylkääkö tosiaan koko suku? Eihän "normaalitkaan" toki ole joka päivä tekemisissä äitinsä kanssa sen jälkeen, kun on muutettu pois, mutta kai nyt edes pari kertaa vuodessa? Tuntuu aika kovalta kohtalolta, jos tosiaan on täysin tyhjän päällä.



Toinen huolta aiheuttava asia on lapsimäärän vaikutus itse lapsiin. Saavatko he riittävästi huomiota vanhemmiltaan? Tuntuisi niin paljon paremmalta, jos vanhemmat säätelisivät lapsilukua ja määrän sijaan panostaisivat jo saatujen lasten elämänlaatuun. Olen saanut käsityksen, että moni tekeekin niin, mutta onko sellaisia, joilla asiat ovat huonosti?

Kun on ensin parinkymmenen vuoden ajan synnyttänyt ja hoitanut pikkulapsia, riittääkö minkäänlaisia rahkeita isovanhemmuuteen. Jos vaikkapa lapsia on 15, ja heistä viisi on vielä kotona, niin miten jaksaa 10 aikuisen lapsen omat pienokaiset, joita tulee varmasti useampia vuodessa mutta ainakin vuosittain. Teoreettisesti jo nuo 10 voisivat kukin tehdä 10 lasta, jolloin niitä lastenlapsia olisi 100 kpl!



Ensialkuun varmaan ne 10 ensimmäistä lastenlasta jotain huomiota saattavat saadakin, kun kotona on enää 5 ja nämäkin varmasti kaikki koululaisia. Mutta onhan selvää, että kun niitä lastenlapsia on 20, ei varmasti enää jaksa kiinnostaa. Riittääkö rahkeita tukea omia lapsia pikkulapsivaiheessa? Onko olemassa jotain tarinaa seesteisestä supermummosta, joka omien lastensa jälkeen jaksaa panostaa merkittävästi lastenlastensa hyvinvointiin ja vieläpä monen sellaisen!



Keskivertoperheessä kuitenkin isovanhemmat näkevät lastenlapsiaan säännöllisesti, saattavat tarjota hoitoapua ja ostavat lahjoja. Miten lestadiolaisperheissä?

ahdistavalta ja painostavalta.

Minusta on hienoa ja arvokas asia, että erilaiset ihmiset kykenevät tutustumaan toistensa uskomuksiin ja tapoihin ja kunnioittavassa hengessä.



Samalla kuitenkin pidän tärkeänä myös että epäkohtia ja epoikeudenmuaksia rakennelmia ei hyssytellä. Yksityinen vl uskovainen ei ole syyllinen siihen että omassa liikkeessä on kehitetty sairaita ja ahdistavia pakkoja, jotka alistavat erityisesti naisia. Mutta yksityinen lestadioalinen kyllä tukee sairaita rakennelmia jos hän ei käy vastustamaan niitä oman liikkeensä sisällä.



Niistä kärsii kaikkien hyvinvointi, myös miesten ja laasten.



Uskonnosta ei Suomessa uskalleta oikein puhua suoraan. Instituutioiden kuten uskonliikkeiden epäkohtia tulee julkisesti vastustaa. Olivatpa ne islmaissa tai kristinuskossa.



Samalla pitäisi pyrkiä vaalimaan yksilötasolla suvaitsevaisuutta ja keskinäistä yhteistyötä.



Tsemppiä sinulle, olet toiminut fiksusti!

Saisin sen ison perheen ja yhteisön, jossa tehdään edes jotain yhdessä, eli käydään ainakin seuroissa.

Teoreettisesti jo nuo 10 voisivat kukin tehdä 10 lasta, jolloin niitä lastenlapsia olisi 100 kpl! Ensialkuun varmaan ne 10 ensimmäistä lastenlasta jotain huomiota saattavat saadakin, kun kotona on enää 5 ja nämäkin varmasti kaikki koululaisia. Mutta onhan selvää, että kun niitä lastenlapsia on 20, ei varmasti enää jaksa kiinnostaa. Riittääkö rahkeita tukea omia lapsia pikkulapsivaiheessa? - - Keskivertoperheessä kuitenkin isovanhemmat näkevät lastenlapsiaan säännöllisesti, saattavat tarjota hoitoapua ja ostavat lahjoja. Miten lestadiolaisperheissä?

Kyllä moni isovanhempi yrittää mm. kierätää lasten perheestä toiseen auttamassa arjesta selviytymisessä. Mutta tunnen myös selaisia isovanhempia jotka ovat jääneet hyvin hyvin etäisiksi lapsenlapsille. Heillä on usein itsellään vielä alaikäisiä lapsia kun alkvat saada lapsenlapsia. Ei heillä riitä energiaa seuraavalel polvelle.

Ylipäätään lestadiolaisissa suurperheissä lapsilla on monesti suunnaton aikuisen huomion nälkä ja ystävällisyyden kaipaus.

- ap(kasvanut suurperheessä)

liikkeen johto on nyt mobilisoinut lestadiolaisnaisia levittämään ehkäisykieltoa "henkilökohtaisena kantanaan", mm. lehtikirjoituksissa, nyt, kun SRK:n puhujat eivät enää uskalla julkisesti painostaa ihmisiä. Liikkeen johto pelkää että joku nostaa´oikeusjutun koska Ihmisoikeusliiton juristit ovat todenneet, että ehkäisykielto loukkaa Suomen perustuslakia.

Tästä löytyy havainnolienn esimerkki opettaja Tuuli Hintsalan kirjoitus:

http://www.srk.fi/index.php?p=asioita_ajassamme_lasten_vast

Miksi muuten jätit liikkeen? Oletko onnellisempi nyt? Ihan asiallisesti utelen, älä kerro jos tuntuu vaikealta paljastaa syitä :)

Kiitos kommentistasi. Kyllä osasitkin kuvata jännän osuvasti sitä mikä on että on niin kaksi jakoinen. Toisaalta ihani aihmisiä joiden kansa haluaisi olla ja pitää yhteyttä. ja sitten se mistä käytit sanaa mädännäisyys. vallankäyttö, alistaminen, pakottaminen, uhkailu, julma eristäminen jne.

En pidä semmoista rakkautena enkä kristillisenä.Oli siksi pakko myöntää että ei ole minun juttu. Hirveää se aika oli kun läheiset itki ja painosti mutta se meni sekin ohi eikä siitä sen enempää.

omien aivojen käytön puute.



Sitä on tietenkin kaikissa uskonnoissa. Esim. tuo ehkäisyasia vl:ssä, sukupuolielimien silpominen taas jossain toisessa uskonnossa.



Vl:sta tulee lähinnä mieleen, että jengi on niin ahdistunutta kaikista niistä säännöistä (jotka tulevat mukamas jumalalta), että sitten voi tehdä mitä vaan lapsille ja kaikki saa anteeksi.



Miten kukaan nainen antaa lapsensa jonkun vanhan äijän raiskattavaksi. Yhtä hyvin ajattelen, miten joku nainen antaa lapsensa alapään silvottavaksi. Painuu oksentamaan... ) ´:

Vastaan avaajalle. Ihmettelen suuresti, miten vahvasti jopa akateemisesti kouluttautuneet lestadiolaiset ovat mukana tässä varsin omituisessa lahkossa. Eivätkö kriittiseen tieteelliseen ajatteluun kouliintuneet aivot todellakaan näe ihmisoikeuksien polkemmista, naisten alistamista, miesten valtaa, älyttömiä raamatun tulkintoja joila ei ole päätä ei häntää, eikä yhteyttä esim. luterilaisen kristinuskon käsityksiin. Tuntuu, että he olisivat tämän uskon alle ahdistettuja robotteja. Onko heillä uskomusten kohdalla sokea piste muuten fiksussa päässään?

Lisäksi lasten pelkoja ei oteta ollenkaan vakavasti.

lämpimästä perhe-elämästä ja hyvästä käytöksestä, ystävällisyydestä. Mutta kun lähemmin tutustuu, niin avautuukin erilainen näkökulma, vanhemmat antavat lastensa olla yllättävän vapaasti ilman valvontaa ja kodin siisteyskin usein "silmänlumetta" eli pidetään ssiistin näköisenä, mutta ei siivotakkaan kunnolla. Lasten vaatteet ja tavarat ovat missä milloinkin, niitä löytyy ulkoa pitkin pihoja. Vanhemmat yleensä harrastavat jotta pääsevät ilman lapsia muualle. Kun lapset ovat keskenään kotona, meteli on aika kauhea :(

mutta täällä av:lla olen jotain heidän kirjoitteluaan lukenut. Pisti kyllä silmään tietty "oppimattomuuden" tunnelma, en sitten tiedä mitä yhteisöjä jossain kaukana pääkaupunkiseudulta löytyy...

Niin, säälittää että pakko valita tuo suurperheen elämä, itse kasvaa suurperheessä ja tehdä kotitöitdä koko ajan ja paimentaa toisia ja sit heti täysi-ikäisenä naimisiin ja oma suurperheen hoitoon. Kovin rajoitettua elämää, ikäänkuin lauma sovhoosityöläisiä joille ei poistumisoikeutta taikka oikeutta valita omaa elämää. Pelkkää ruokkimista, siivoamista ja raamatunlukua ja itsensäkieltämistä ja toisten vahtimista.

Kun on ensin parinkymmenen vuoden ajan synnyttänyt ja hoitanut pikkulapsia, riittääkö minkäänlaisia rahkeita isovanhemmuuteen. Jos vaikkapa lapsia on 15, ja heistä viisi on vielä kotona, niin miten jaksaa 10 aikuisen lapsen omat pienokaiset, joita tulee varmasti useampia vuodessa mutta ainakin vuosittain. Teoreettisesti jo nuo 10 voisivat kukin tehdä 10 lasta, jolloin niitä lastenlapsia olisi 100 kpl!

synnytin pohjanmaalla, sairaalassa oli eräs vl-nainen, joka sai 13. lapsensa. Keskusteluistaan vieraiden kanssa selvisi, että se oli 110. lastenlapsi isovanhemmille.

Hieman kaksijakoiset tunnelmat. Lapseni lähiystävissä on vl-lapsia ja heidän perheensä ovat aivan ihania ihmisiä. Suorastaan ihailen sitä lähimmäisenrakkautta myös meitä ei-vl-väkeä kohtaan. Se auttamisen halu ja avoimet ovet aina kaikille. Lisäksi uutteruus sen ison pesueen kanssa, jaksavat kasvattaa lapset tavoille, aina siististi puettu jne.



Toinen aatos hieman suree näiden hienojen, tuntemieni vl-väkiläisten puolesta tätä mädännäistä ja ahdasmielistä siipeä lahkossa. En ole heidän kanssaan keskustellut kipeistä aiheista, mutta uskoisin heidän tuomitsevan. Edustavat aika modernia näkemystä vrt. liikkeen tosi vanhoilliset. Lapsilla on monia sellaisia vapauksia ja itselläänkin joita ei taatusti pohjanmaan perukoilla sallittaisi. Tästä avarakatseisuudesta kiitos heille.



Toivon, että liikkeen sisällä tapahtuu muutos ja mätäpaiseet puhkaistaan, sekä uhrien kannalta, että yleisen moraalin ja velvollisuuden nimissä. Liian suppea vallankeskittymä olisi myös aika purkaa. Liikkeen alkuajoillahan naisetkin kelpasivat puhujiksi, kukas siis antoi miehille jumalpaikan syrjäyttää naiset ja ottaa maallinen ylivalta?



Paljon on siis asiassa hyvää, vaikka mätääkin. mutta näin on varmasti muissakin liikkeissä tai ylipäätään yhteisöissä, joissa liian pienet piirit ja valta liian harvalla.



Miksi muuten jätit liikkeen? Oletko onnellisempi nyt? Ihan asiallisesti utelen, älä kerro jos tuntuu vaikealta paljastaa syitä :)