-44 syntynyt teknikkoisäni saa enemmän eläkettä, kuin minä, opettaja palkkaa

ja inflaatiosta 70-80 -luvulla. Äitini sai virkansa 1978 ja ensimmäinen palkka (ylitunteja oli kuulemma alusta asti mukavasti) oli 2200-2300 markkaa. Vuonna 1980 rakensivat omakotitalon, tavallinen tiilitalo, 125m2 ja kustannus oli 290 000 markkaa. Olihan se aika paljon palkkaan nähden. Mutta: vuonna 1989 äitini bruttopalkka samassa virassa, samoilla tunneilla oli 18 000 markkaa eli se oli 8-kertaistunut 11 vuodessa. Eihän tuo vuonna 80 otettu talolainakaan ollut enää paha verrattuna tulotasoon ja se oli nopeasti maksettu pois. Samoin mökkitontin järven rannalta sai vuonna -82 65 000 markalla, jonka senkin söi inflaatio nopeasti.



Miten meidän ikäpolven palkoille on käynyt vuosien 2000-2011 välillä? Onko ne samassa virassa 8-kertaistuneet? Ei edes tuplaantunut.



Sinänsä suuret ikäluokat on paljon pihejä ja auttavat lapsiaan eli kyllä ne rahat nuoremmille sitäkin kautta valuu. Ja jos meidän eläkkeet on aikanaan pienemmät, niin toisaalta me on saatu paljon enemmän perintöjä kuin vanhempiemme ikäluokka.

että suuret ikäluokat tuntuvat oman kokemukseni perusteella ajattelevan vain sitä rahaa, joten ehkä on hyvä, että heillä sitä on. Nuoremmat ovat oppineet tulemaan toimeen ilmankin eikä elämä ole sellaista mammonanpalvontaa kuin vanhemmilla. Tiedän vaikka kuinka paljon eläkeläisiä, jotka todellakin hassaavat isot eläkkeensä uusiin autoihin ja purjehdusmatkoihin kun naapurin Penallakin on taas uusi auto ja Rytköset kävivät Tahitilla. Jotenkin he eivät ole mihinkään tyytyväisiä vaan aina pitäisi olla lisää. Itse olen loppujen lopuksi aika tyytyväinen köyhyysrajalla ja pärjään mainiosti ilman uutta ulsteria joka vuosi (äitini olisi kuollut häpeästä jos olisi joutunut minun iässäni kulkemaan kaksi talvea samassa takissa). Muutenkin arvoni ovat omasta mielestäni terveemmällä pohjalla kuin monella vanhemmalla ihmisellä. Eli pitäkööt rahansa.

ainainen narina siitä, kuinka pieni eläke hänellä on ja kuinka eläke jää koko ajan jälkeen jne. Kun ei kuulemma tule kuin niukin naukin 2000 Euroa KÄTEEN hänelle! Pahinta on, että sanoo suoraan näin: "ei tässä enää jää sillai säästöön kuin töissäolessa... ei meinaa mun eläke riittää millään elämiseen". Niin, heillähän on vain 200m2 talo ja mökki ylläpidettävänä ja pitää PERÄTI isän eläkettä käyttää välillä juokseviin menoihin, jos tulee autonhuoltoa tai muuta ylimääräistä menoa. Isäni sentään sanoo rehellisesti, että eläke on hyvä ja on tyytyväinen. No, säästöönhän nuo rahat menee ja kai me ne joskus peritään, ehkä.

Mun vanhemmista ei kumpikaan ole tehnyt koskaan 6-päivästä työviikkoa. Isä tosin ei ehtinyt koskaan saada opintotukea, äiti vuoden. Joutuivat työskentelemään opintojen ohessa, mutta isä suorittikin yliopistotutkintoa mukavat 11 vuotta ja teki samalla duuneja. Vakivirka kummallekin heti valmistumisesta ja inflaatio söi lainat, myös opintolainan. Ymmärtääkseni ihan alussa valmistumisen jälkeen oli tiukkaa, mutta nopeasti se talous siitä leveni ja jo 6 vuotta virkojen saamisen jälkeen jo pystyivät rakentamaan mökin, vaikka oli tuore omakotitalokin tehty. Ja vain kolme vuotta tuon mökin jälkeen ostivat sijoitusasunnon. Inflaatio vaan laukkasi...

kaiken omaisuuden joten mitä ihmettä valittaa????

Luokitteletko isäsi kouluttamattomaksi, vaikka hänellä on teknikon koulutus?? Tiedätkö edes paljonko isäsi on opiskellut teknikon papereiden eteen? Enäähän ei teknikoita valmistu, mutta vielä -90-luvulla, jolloin minäkin valmistuin teknikoksi, opiskeltiin samoja kursseja insinööriopiskelijoiden kanssa, koulutus oli vuoden lyhyempi. Ettet nyt olisi sekoittanut päässäsi mekaanikkoa ja teknikkoa?

Luokitteletko isäsi kouluttamattomaksi, vaikka hänellä on teknikon koulutus?? Tiedätkö edes paljonko isäsi on opiskellut teknikon papereiden eteen? Enäähän ei teknikoita valmistu, mutta vielä -90-luvulla, jolloin minäkin valmistuin teknikoksi, opiskeltiin samoja kursseja insinööriopiskelijoiden kanssa, koulutus oli vuoden lyhyempi. Ettet nyt olisi sekoittanut päässäsi mekaanikkoa ja teknikkoa?

no tuota, tuo perintöasia.

kaikki eviät tule perimää mitän. suuret ikäluokat ovat ahneita ja haluavat elää ikuisesti ja mahdollisesti kuluttavat omiin hoitoihin rahansa.



toisekseen, jos perintöä tulee, nin helpolla päääseet ja terveet suuret ikäluokat elävät keskimäärin 100 vuotiaaksi. mitä tekisimme perinnöillä 80-vuotiaana?



kolmanneksi, vaikka joku perii, niin on epäreilua niitä kohtan, jotka eivä tkoskaan peri mitään, se, että eläkkeet ovat suurempia kuin palkat, ja nekin pienituloiset työkkärin 8 euron päivärahalla työtä tekevät ja harjoittelijat ja pätkätyöläiset reahoittavat suuria eläkkeitä ennestään rikkaille eläkeläisille.

että suuret ikäluokat tuntuvat oman kokemukseni perusteella ajattelevan vain sitä rahaa, joten ehkä on hyvä, että heillä sitä on. Nuoremmat ovat oppineet tulemaan toimeen ilmankin eikä elämä ole sellaista mammonanpalvontaa kuin vanhemmilla. Tiedän vaikka kuinka paljon eläkeläisiä, jotka todellakin hassaavat isot eläkkeensä uusiin autoihin ja purjehdusmatkoihin kun naapurin Penallakin on taas uusi auto ja Rytköset kävivät Tahitilla. Jotenkin he eivät ole mihinkään tyytyväisiä vaan aina pitäisi olla lisää. Itse olen loppujen lopuksi aika tyytyväinen köyhyysrajalla ja pärjään mainiosti ilman uutta ulsteria joka vuosi (äitini olisi kuollut häpeästä jos olisi joutunut minun iässäni kulkemaan kaksi talvea samassa takissa). Muutenkin arvoni ovat omasta mielestäni terveemmällä pohjalla kuin monella vanhemmalla ihmisellä. Eli pitäkööt rahansa.

ainoa tapa osoittaa välittämistä on tolkuton tavaran tuputtaminen. Omaa köyhää lapsuutta hävetään ja auto pitää vaikka sitten velkarahalla uusia parin vuoden välein. Toisaalta...kun katsoo nykynuorten kulutuskulttuuria tai ikäisteni shoppailuharrastamista, niin en nyt sanoisi että tämä myöhemmät polvet ovat sen parempia.

Palkka sillä ainakin oli aikoinaan kohdillaan ja kehaisi eläkkeelle jäädessään, että tulot eivät laskeneetkaan niin paljon kuin hän luuli. Isällä on jotain kymmenen sijoitusasuntoa, mistä olen vain tyytyväinen: onpa varaa rahoittaa asiallinen hoito, kun ukosta tulee horisko. En ole ajatellut kuluttaa omaa energiaani hänestä huolehtimiseen, sillä eipä häntäkään minun elämäni ole koskaan liikaan kiinnostanut. Jos satun joskus perimään jotain, suhtaudun siihen vähän niin kuin lottovoittoon. Mitään en sen varaan laske. Itse olen ajatellut olla töissä pitkään ja kuolla sitten nopeasti.

Pitäisikö eläkeläisten antaa rahansa teille valittajille, jotka taas tuhlaisivat ne Thaimaan-matkoihin ja uusiin autoihin? Mikä ero on näillä kahdella asialla?

töitä!

isän rahoja eikä ne kuulu mitenkään mulle.

Laskepas huviksesi, montako vuotta isäsi on tehnyt töitä!

Tuollahan ap sen jo ylempänä kertoi. Ymmärrätkö sinä sen, että eläkeen määräytyminen on muuttunut. Ap:n isän ikäiset saivat sen viimeisten työvuosien perusteella, nyt eläköityvät keskiarvon, ja itse en oleta saavani yhtään mitään, hyvä jos maailma tälläisenään on olemassa kun itse eläköidyn..

että voi olla että äitini kuolee ennen kuin pääsen itsen eläkeikään, eli voin toivottavasti rahoittaa oman eläkkeeni perinnöllä kun työeläke nyt tulee olemaan mitätön. Toki olisi kiva päästä köyhyysrajan yläpuolelle jo nyt kun on huollettavia lapsia, koska lapsethan köyhyydestä eniten kärsivät. Mutta kaikkea ei voi saada. Omat lapset vaan käyvät sääliksi, koska he eivät tule varmaankaan saamaan kohtuullista eläkettä eivätkä juuri perintöäkään.

Kun ne kadehtimasi eläkeläiset oli nuoria

ei ollut subjektiivista päivähoitoa, lauantaikin oli työpäivä eikä 40 tunnin työviikosta edes unelmoitu. Ruoka oli suomalaista, autoja ei noin vain ostettu jne.

Joten kyllä heillä on ihan syytä ihmetellä, miten kaksi aikuista työssäkäyvää saa rahansa tuhlattua niin tarkkaan, että mitään ei jää.

Kun 40-luvulla syntyneet vanhempani olivat nuoria, yhden ihmisen palkalla pystyi elättämään koko perheen ja lapset hoidettiin enimmäkseen kotona. Ja töitä ei todellakaan tehty 40 tuntia, esim. vanhempani tekivät 20-25 tuntia (toinen oli opettaja ja toinen sellaisessa vuorotyössä jossa vapaita kertyi kotona istumisesta). Inflaatio söi asuntolainan ja autoa tosiaan vaihdettiin joka toinen vuosi. Palkkaa maksettiin työmatkoistakin. Enkä sano, että suurten ikäluokkien suuret eläkkeet ja helpohko työelämä olisi heidän omaa syytänsä, joskus vaan tuntuu kohtuuttomalta kun vertaa oman ikäluokkani tilanteeseen.

Isäni teki aina tavallista 5-päiväistä työviikkoa. Itsellä varsinaista opetusta saattaa kertyä se 25 h/vko, mutta muuhun työhön menee tasan tarkkaa niin paljon tunteja, että työaikani on sama isäni työajan kanssa, joskus ei riitäkkään.

Tuosta kouluttamattomuudesta: Tarkoitin sitä, että peruskoulun jälkeen käytävä ammattikoulu ei olisi riittänyt itselleni. En missään nimessä tarkoittanut, että teknikon tutkinto ei ole mitään. Sanavalintani oli kieltämättä huono, olisin voinut kirjoittaa:"Lyhyempi koulutus".

Minä en kääntäjänä voi kuin haaveilla yhtä suurista käteen jäävistä kuukausituloista kuin mitä eläkkeellä oleva isäni nyt saa. Minusta hän on eläkkeensä ansainnut, aina on tehnyt töitä ja paljon, mutta kyllähän tämä pistää omaa ja ystävieni eläkeikää miettimään. Aika moni lähipiirissäni on saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkansa vasta 30 ikävuoden hujakoilla ja itse olen ollut ainoalla palkallisella kesälomallani joskus 1990-luvun alussa.

Eihän sillä koulutuksella liksoja tai eläkettä saada vaan työtä tekemällä. Eli what's the big news?



Jos joku on tehnyt vuosikymmeniä töitä ja toinen muutaman hassun vuoden, ei kai se nyt ihan väärin voi olla jos eläke saattaa olla suurempikin kuin liksa.

sen minkä minä amk-koulutuksellani töissä.

minun isäni on samana vuonna syntynyt kuin sinun, ja ei ole eläke sen kummempi kuin kellään muulakaan...

eli on noin puolet aikoinaan tienatusta bruttopalkasta.

ja siitä kun verot 20 % otetaan pois, niin iepä oo kehumista.



turhaan mesoat, on oma vikasi jos olet vähän töissä, tee kokonaista viikkoa ! hanki toinen ammatti , jos ei töitä tuosta ope alasta saa !!

luuulis opettajan kelpaavan muuhunkin työhön.



mietippäs miten paljon sinun isäsi on tehnyt töitä elämänsä aikana??

minun ainakin meni töihin jo 15 vuotiaana ja tauotta painoi töitä eläkkeeseen asti !!!

ei ollut isyysvapaita, ei vaimolla kunnon äitiyslomaa ( olkihona 2-3kk) vanhempainvapaasta puhumattakaan ! ei ollut SUBJEKTIIVISTA PÄIVÄHOITO-OIKEUTTA , lapset sai äiti kotona hoitaa ilman mitään tuloa, eli miehen palkalla elettin"""

tässä nyt muutama pointti , jos ymmärrät ????



eli ovat nuo eläkkeensä ansainneet, ihan varmasti!





ja sinä, ap, tuskin vileä eläkkeelle joudut vuosi kymmeniin ! keskity siis siihen työnhankkimiseen ja etenkin tekemiseen !

Mutta varmaankin saat isältä melko suuren perinnön omien eläkepäiviesi varalle.

Jos teille on ammatissanne palkka pääasia, niin miksi alunperinkään edes valitsitte ammatin, joiden palkkaus tiedetään huonoksi?



Terveisin, logistiikkainssi vuosimallia 1967, n.5800e/kk