appiväki ei koskaan kutsu kylään
ja tosi monesti saa kutsua jos meinaa saada ne meille asti vierailulle. Tosi loukkaavaa mielestäni, kun miehen siskon perheen kanssa ovat melkein päivittäin tekemisissä... Nyt miestänikin on alaknut vaivaamaan tämä outous..pitäisi kai olla pokkaa kysyä suoraan. Miten te toimisitte tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (7)
mutta tuntuu, että mies on niin loukkaantunut tilaanteeseen ettei saa mitään kaunista kysymystä muotoiltua. Toivottavasti tästä oppii jotain..miten sitten käyttäytyy omien lapsien ollessa aikuisia.
ap
Eihän perkele appivanhemmilla ole oikeutta omaan elämään! Ne tekee just sen, mitä mä sanon eikä mitään muuta. Kun saa lapsia niin hyväksyy sen, että loppuelämä eletään lasten määräämällä tavalla.
sinne vaan mennään : )
ei ole itsellä edes tullut mieleen kutsua odotella :)
eli menette kylään kutsumatta, se osoittaa et olette heistä kiinnostuneita ja välitätte :)
suhde lämpeneee jne
mun anoppia ei kiinnosta ainoat lapsenlapset pätkääkään.ei onnittele syntymäpäivinä,eikä ole muutenkaan kiinnostunut meidän elämästä.
silloin tuli kälyn kanssa ilmoittamatta, istui 10 minuuttia eikä halunnut mitään.
Pyysin syömään kun meilllä oli ruoka-aika, istui muiden kansa pöydässä takakireänä mutta ei koskenut mihinkään. Oikeesti en ole tätä muistanut nyt kun tuli mieleen tuntuu erittäin omituiselta.
Onneksi olen iloinen ja vapaamielinen ihminen, ei meille ole ollenkaan pakko tulla jos ei sovi. Käyn anopilla kerran tai pari vuodessa, yleensä mieheni ilmoittaa että olemmme tulossa. Itse hän käy useammin.
Sukulaisiaan ei voi valita :-) ei edes pojalle vaimoa.
Itse kutsun nykyään muodon vuoksi noin kerran vuodessa. Tietysti tarkoitankin, anoppi ei ole minulle ongelma vaikka minä kai olen sitten hänelle. Kaikilla meillä on ongelmamme, j aonhan anopilla ikääkin. auto tosin toisi kotiovelta meidän ovelle.
Nää on näitä. Peilistä näkyy hyvin tavallinen pulliainen joka tekee ihan hyvää ruokaakin. Joten mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä.
Niin ja nyt meillä on uusi talo. Miehen puolesta vähän harmittaa, että ei taida äitinsä koskaan meille asti haluta tulla. Mutta jokainen on vapaa päättämään omasta elämästään. Lsten puolesta vähän harmittaa, eivät kyllä enää asian perään edes kysele juurikaan.
Syntymäpäivälahjoja saan anopilta kirjekuoressa, mutta jostai syystä ei voi poistua kotikentältään...
että tyttären perhe ja lapset ovat tärkeämpiä ja läheisempiä kuin pojan. Olen tämän ihan lähipiiristä havainnut.