Mitä mieltä työkaverista, joka tuo koko yksityiselämänsä työpaikalle?

Yleensä nämä omaa ääntään rakastavat ääliöt saa vähitellen hiljenemään, kun heihin ei kiinnitä mitään huomiota, eikä vahingossakaan esitä minkäänlaisia välikommentteja tai kuuntelemista ilmaisevia ynähdyksiä. Joskus olen tuollaisen tilanteen jatkuttua kauemmin sanonut, että hänen kannattaisi hakea apua ongelmiinsa.

että odottavat myös muiden haluavan jakaa koko elämänsä työkavereilleen. Minä olen kuitenkin työpaikallani vain töissä, läheiset minulta löytyy ihan muualta.

olla samassa työpaikassa, niin tutulta kuulostaa aloituksesi.

Itse olen aika laill ahiljaa asioistani, enkä siksi voi ymmärtää, ettö oku keroo aivan kaiken elämästään työkavereille, se on kuormittavaa kun joutuu kuuntelemaan surkeita juttuja päivästä töiseen.

Tai riippuu yksityiskohdista, eli voisi myös olla että jos yksityisessä elämässä on jotain oikeasti vaikeita kuvioita (vaikka vammainen tai sairas lapsi tms.) jotka joskus vaikeuttavat työntekoa, ehkä haluaa tuolla tavoin selittää käytöstään muille?

ihan säälittävä? Miten itse kerrotte?

että odottavat myös muiden haluavan jakaa koko elämänsä työkavereilleen. Minä olen kuitenkin työpaikallani vain töissä, läheiset minulta löytyy ihan muualta.

kaikilla ei valitettavasti ole noin onnellisesti asiat, eli että olisi läheisiä ihmisiä missään. Elä ja anna toisen elää...

Sen ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia tapoja keskustella ja monet naiset varsinkin tykkäävät puhua paljon omasta elämästään. Mutta että kiertää kertomassa eri työpisteissä asiat niillekin, joita asia ei selvästi kiinnosta, se on jo aika outoa. Onko kamalan yksinäinen ihminen kyseessä vai mistä tuo kumpuaa?



Minusta voit vallan hyvin sanoa hänelle, että "sä olet mukava työkaveri, mutta me ei olla kovin syvällisesti ystäviä ja minä en oikeastaan haluaisi keskustella työpaikalla yksityisasioista. Voisitko siis pidättyä kertomasta kotiasioistasi minulle?"



Totta kai hän siitä jossakin määrin loukkaantuu, mutta jos teet tuon nätisti kahden kesken, hän ei menetä silti kasvojaan ja voitte toivon mukaan säilyttää normaalikohteliaat välit.



Sinun tai kenenkään muunkaan työkaverin rooliin ei kuulu toimia työaikana ilmaisena terapeuttina.

Enkä aina jaksa tuntea empatiaa jostain pikku asioista, joista tekee kauhean numeron, kun itselläni on ollut ihan todellisiakin vaikeuksia ja raskaita asioita elämässä. En vain ole niitä työpaikalla ruotinut.



Joskus raportoi esim. riidoistaan naapurin kanssa ja juttujen perusteella naapuri on ihan oikeassa ;) En ole toistaiseksi sanonut kantaani, mutta tyyppi ärsyttää niin paljon, että joku kerta varmaan paukautan ihan suoraan mitä ajattelen.



Hölmöintä on, että kun aletaan puhua työasioista, hän ei puhu eikä pukahda eikä hänellä ole mitään mielipidettä mistään.



ap

Ja empatian taito puuttuu sitten kai myös kokonaan?

että odottavat myös muiden haluavan jakaa koko elämänsä työkavereilleen. Minä olen kuitenkin työpaikallani vain töissä, läheiset minulta löytyy ihan muualta.

kaikilla ei valitettavasti ole noin onnellisesti asiat, eli että olisi läheisiä ihmisiä missään. Elä ja anna toisen elää...

kiinnostunut kuulemaan asioitasi ja milloin ei ole. Voihan ihmisillä olla vaikkapa työstressiä tai omassa elämässä ihan riittämiin kriisiä niin, ettei jaksa innostua terapoimaan puolioutoa työkaveria. Eikä se oikeasti edes ole työnteon olennainen tehtäväkään.

-8-

ole pakko suostua mihin vain? Työmme on ihan tarpeeksi raskasta ilman ylimääräisiä tilityksiä etenkin aivan turhasta. Totta kai me kaikki työpaikalle elämme mukana, jos jonkun työkaverin elämässä on oikeasti jotain kovin raskasta.

Ja empatian taito puuttuu sitten kai myös kokonaan?

että odottavat myös muiden haluavan jakaa koko elämänsä työkavereilleen. Minä olen kuitenkin työpaikallani vain töissä, läheiset minulta löytyy ihan muualta.

kaikilla ei valitettavasti ole noin onnellisesti asiat, eli että olisi läheisiä ihmisiä missään. Elä ja anna toisen elää...

kiinnostunut kuulemaan asioitasi ja milloin ei ole. Voihan ihmisillä olla vaikkapa työstressiä tai omassa elämässä ihan riittämiin kriisiä niin, ettei jaksa innostua terapoimaan puolioutoa työkaveria. Eikä se oikeasti edes ole työnteon olennainen tehtäväkään. -8-

mutta vastaukset olivat aika ehdottomia: koskaan ei saa kertoa yksityisasioistaan koska "minä olen täällä vaan töissä".

Ihan vaan esimerkkinä: itse olen kertonut töissä kun lapselleni tehtiin syöpätutkimuksia; halusin selittää että miksi en ole paikalla kun olin hänen kanssaan sairaalassa, ja myös miksi saatan olla hiukan pihalla kun olen työpaikalla (koska tutkimukset kestivät viikkoja enkä voinut olla koko aikaa poissakaan). Lisäksi oli yleisinhimillinen tarve puhua asiasta. Anteeksi vain, se olisi varmaan kuormittanut sinunkaltaistasi kolleegaa aivan liikaa...

ettei mistään yksityisasioistaan saa puhua. On vähän eri asia puhua lapsen syöpähoidoista kuin turhista kinasteluista naapurin kanssa.

Ja empatian taito puuttuu sitten kai myös kokonaan?

että odottavat myös muiden haluavan jakaa koko elämänsä työkavereilleen. Minä olen kuitenkin työpaikallani vain töissä, läheiset minulta löytyy ihan muualta.

kaikilla ei valitettavasti ole noin onnellisesti asiat, eli että olisi läheisiä ihmisiä missään. Elä ja anna toisen elää...

kiinnostunut kuulemaan asioitasi ja milloin ei ole. Voihan ihmisillä olla vaikkapa työstressiä tai omassa elämässä ihan riittämiin kriisiä niin, ettei jaksa innostua terapoimaan puolioutoa työkaveria. Eikä se oikeasti edes ole työnteon olennainen tehtäväkään. -8-

mutta vastaukset olivat aika ehdottomia: koskaan ei saa kertoa yksityisasioistaan koska "minä olen täällä vaan töissä".

Ihan vaan esimerkkinä: itse olen kertonut töissä kun lapselleni tehtiin syöpätutkimuksia; halusin selittää että miksi en ole paikalla kun olin hänen kanssaan sairaalassa, ja myös miksi saatan olla hiukan pihalla kun olen työpaikalla (koska tutkimukset kestivät viikkoja enkä voinut olla koko aikaa poissakaan). Lisäksi oli yleisinhimillinen tarve puhua asiasta. Anteeksi vain, se olisi varmaan kuormittanut sinunkaltaistasi kolleegaa aivan liikaa...

Ajatteletko aina yhtä mustavalkoisesti?

On ihan kaksi eri asiaa kertoa omista asioistaan ihmisille, jotka ovat istumassa vaikkapa kanssasi kahvilla ja joiden kanssa muutenkin juttelet. Ja avautua asiasta, joka vaikuttaa työntekoosikin aivan suoraan.

Ja se, että päivittäin kiertää toisten työpisteissä ahdistelemassa jorinoillaan puolituttuja työtovereita. Se on jo työajan väärinkäyttöäkin.

Kyllä, kuten sanoin kommentissani nro 8, yksityisasioista saa puhua ja siinä on ihmisillä olemassa eri tyylejä. Joskus kumminkin tuo voi mennä överiksi ja siitä ap nyt minusta puhuu.

-8-

Mutta pitäisi ymmärtää, missä määrin niitä omia juttuja kertoo.



Jos taapero harrastaa pottailua, niin toki asian voi jossain yhteydessä mainita. Tai jos lapsella on ummetusta, niin voihan kaksi suunnilleen saman ikäisten lasten äitiä tästäkin keskustella. Mutta jos se menee siihen, että ihan joka aamu annetaan raportti siitä, tuliko eilen pottaan vai ei ja mitä keinoja ummetukseen yritettiin ja tuliko kakka vai ei, niin musta se ei ole enää edes fiksua käytöstä. Tämä ko ihminen raportoi lounaalla aina ja kaikille mm. nämä asiat. Lounaalla on aina myös lapsettomia ihmisiä, joten heitä varmaan kiinnostaa asia ihan hirveästi...



Sama ihminen laittoi koko yksikölle sähköpostilla viestin, kun hänen asunto oli myynnissä. Laittoi siis linkin asunnon myynti-ilmoitukseen ja kirjoitti, että hintapyyntö tämä ja tämä. Laittoi tämän siis myös pomolle.



Nämä on pieniä esimerkkejä, mutta en ole ennen moiseen törmännyt ja en oikein aina tiedä, miten ihmiseen pitäisi suhtautua. Näitä esimerkkejä voisi kirjoittaa pitkän listan, joka päivä tulee jotain. Meillä on hyvin korrekti ilmapiiri töissä ja kukaan ei siellä sano pahasti toiselle mistään. Joidenkin ilmeistä joskus näen, että asia ihmetyttää muitakin.



ap

Meilläkin yksi kertoo suolensa toiminnankin. Siis kirjaimellisesti.

Olet oikeassa, sikäli että ap on nyt laittanut lisäinfoa. Mutta jos luet ap:n aloituksen ja ekat 3 vastausta, huomaat, että omakin tarinani lapsen syöpätutkimuksista mahtuisi ihan hyvin sinne mukaan. Aika kategorisesti ekat vastaajat teilasivat kaiken yksityiselämästä puhumisen työpaikalla oli aihe mikä tahansa.