Mikä tekee vanhasta ihmisestä äreän?

- heikkenevät aistit vaikeuttavat orientaatiota. Esimerkiksi taustahäly vaikeuttaa toisen ihmisen puheen kuulemista, ja on vaikea keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Kaikenlaisen melun ja hässäkän sietokyky laskee

- vaikka ei ole perussairautta, monilla on monenlaisia kolotuksia ja vaivoja - siis koko ajan. Vaikka ne eivät näy ulospäin, ne voivat kiristää pinnaa

- henkisesti vanheneminen voi olla rankkaakin. Voi olla ettei elämä ole mennyt ollenkaan kuten on toivonut, tai voi olla, että sen on elänyt muiden ehdoilla ja muita varten, eikä ole päässyt toteuttamaan omia toiveitaan. Sekin voi ahdistaa ja tehdä hyvin turhautuneeksi.



Onhan näitä. Ei se aina ole asenteesta kiinni, tuleeko äreäksi vai ei.

Monesti puolison kuolema tekee mukavasta ja elämänmyönteisestä vanhuksesta katkeran ja äreän ja ennenkaikkea yksinäisyyden. Musta leskeyttä vähätellään vanhalla iällä. Jos 80v puoliso kuolee, ei saa kriisiapua, eikä mitään muutakaan, ajatellaan vain että no se kuuluu tuohon ikään. Monesti vanhus jää puolison kuollessa kaikinpuolin yksin. Ja kuitenkin surun määrä on useimmiten sama kuin jos nelikymppiseltä kuolisi puoliso.

Harvoin näkee äreitä pariskuntia. Monelta on myös kuollut lapsia ja läheisiä kun on pitkään ikään ehtinyt. Vanhalla ihmisellä on monesti raskas menetysten taakka ja suunnaton ikävä kuolleita läheisiä joita tulee väistämättä lisää kun ikää karttuu. Vähemmästäkin alkaisi vituttaa. Ainakin itseäni.

Kuolema kulkee ympärillä, jatkuvia kipuja vaikka olisitkin ns.terve, lääkecoctailit, läheisten puute, elämäntraumat. Etkä myöskään välttämättä ole alunperinkään mikään hymyilijäluonne.



Esimerkiksi Omalla mummolla mies kuoli, jonka kanssa yhdessä melkein ihmiselämän verran, sotaa, nälkää, huutolainen, lapsena piiaksi, ystäviä ja lapsia kuollut. Ei ole äreä, mutta ymmärtäisin jos olisi :) Hänellä on kyllä vielä omaisia huolehtimassa.