Lapseton pari!!

ymmärrä minäkään. Itse sain viime hetkillä näin vanhalla iällä lapsen enkä olisi kateellinen sekuntiakaan teidän elämäntyylille. Me matkustellaan tosin lapsen kanssakin ja ehditään vähän harrastaakin, tosin vähemmän kuin ennen.



Tuskin ne lapselliset kuitenkaan osia kanssanne vaihtaisi. Kunhan haluisivat itsekin välillä reissuun tai ylimääräistä rahaa.

paras ystäväni&puolisonsa ja täysi-ikäisen esikoiseni kummit, on omasta tahdostaan lapseton, kaupunkilaispari. He harrastavat paljon, matkustelevat, käyvät kulttuuririennoissa. Ihanaa elämää heille, muttei se ole elämää jota minä haluaisin. Minulla on minulle ihana elämä mieheni, kuuden lapsen, kolmen kissan ja koiran kanssa maalla. Meillä onkin paljon jutunjuurta tavatessamme; ilman piikittelyä ja arvostelua; kun meidän elämämme poikkeavat tapahtumiltaan toisistaan. Piristävää kuulumisten vaihtoa puolin ja toisin ihan jo arkisissa asioissa;-D

suotakoon oma tapansa elää. Itse en olisi ikipäivänä valinnut lapsetonta elämää, mutta joku toinen tekee toisin. Eikä se mua häiritse. Ihan kiva välillä tehdä lapsettomien kavereiden kanssa aikuisten juttuja ja puhua ihan jostain muusta kun lapsista.

miksi pitäisikään haluta vaihtaa elämiä kenenkään kanssa? Mekin kuullaan tätä "voi että, taas lähdette matkalle, joo käytiin me siellä Barcelonassa neljä vuotta sitten ja jos vaikka jonnekin Aasiaan pääsis vaikka parin vuoden päästä, ai kun oottekin onnekkaita" -soopaa. Ja perään tietysti useimmiten, että "no kyllä teilläkin sitten muuttuu kun on lapsia" tai "ymmärtäisit säkin jos sulla ois lapsia".



Mutta kun en halua ymmärtää! Mua ei vielä kiinnosta lasten hankkiminen, vaan haluan elää elämääni nyt tällaisena. Mua ei tarvitse sääliä. En matkustele ja harrasta siksi, että elämästäni puuttuisi jotain (eli sisältö, eli lapset), vaan siksi, että mä saan siitä valtavasti. En halua elää kenenkään muun elämää, enkä oleta, että kukaan muu haluaisi elää mun elämääni.

tai tunnista ollenkaan tuollaista ilmiötä. Itselläni on lapsi, mutta en ole koskaan kokenut mitään suurempaa eroa lapsettomiin ystäviini. Oman kokemukseni mukaan ihmisen tekemisiä ja asioita rajoittavat enemmän muut asiat, ei niinkään lapsi. Raha ehkä merkittävin tekijä. Toisaalta taas meillä (vanhemmat opiskelija + hoitovapaalla) tuntuu olevan paljon joustavammat ja vapaammat aikataulut kuin työssäkäyvillä - joilla tosin on sitten enemmän sitä rahaa.



Luulen, että tuollaisen puheen tarkoitus saattaa olla ihan hyvä - etsitään hyviä puolia lapsettoman parin elämästä, vaikka oma elämä olisi erilaista. Eli ei se aina mitään ärsyynnystä ilmennä.



Enkä oikein näe mitään syytä, miksei lapsiperhe voisi elää myös kuvaamallasi tavalla - ja monihan elääkin. Eikä toisaalta jokaisella lapsettomalla parilla ole mahdollisuutta tai rahaa kaikkeen mainitsemaasi.

miksi pitäisikään haluta vaihtaa elämiä kenenkään kanssa? Mekin kuullaan tätä "voi että, taas lähdette matkalle, joo käytiin me siellä Barcelonassa neljä vuotta sitten ja jos vaikka jonnekin Aasiaan pääsis vaikka parin vuoden päästä, ai kun oottekin onnekkaita" -soopaa. Ja perään tietysti useimmiten, että "no kyllä teilläkin sitten muuttuu kun on lapsia" tai "ymmärtäisit säkin jos sulla ois lapsia".

Mutta kun en halua ymmärtää! Mua ei vielä kiinnosta lasten hankkiminen, vaan haluan elää elämääni nyt tällaisena. Mua ei tarvitse sääliä. En matkustele ja harrasta siksi, että elämästäni puuttuisi jotain (eli sisältö, eli lapset), vaan siksi, että mä saan siitä valtavasti. En halua elää kenenkään muun elämää, enkä oleta, että kukaan muu haluaisi elää mun elämääni.

En ymmärrä, miksi tuttavasi luulevat, että lasten kanssa ei voisi mennä Barcelonaan tai Aasiaan. Eihän ne nyt missään vieraalla planeetalla ole.

Älä välitä tuollaisista, vaan tosiaan - elä omanlaistasi elämää! Ja jos joskus hankit lapsia (ymmärsin tekstistäsi, että niin saattaa joskus käydä, kun kirjoitit "ei vielä"), niin elä silloinkin omanlaistasi elämää, kyllä se on mahdollista!