Oletteko itse joutuneet pakkosyötetyiksi esim. koulussa?

Millanen äiti vie lapsensa oman pahoinpitelijänsä hoitoon?

kaikki oli syötävä ja käytävä näyttämässä tyhjä tarjotin opelle. Kauhistuneena kuuntelin tyttäreni kertomaa ala-asteelta viime vuonna, sama käytäntö oli otettu käyttöön!!! Otin tietenkin opettajaan yhteyttä kiittelin, että voimme yhdessä jakaa kauhukokemuksiamme kouluruokailusta lasteni kanssa, samalla kielsin pakottamasta syömään, en tiedä onko laitonta tms. mutta minun lapsiani ei koulussa syömään pakoteta sanoo tämä av-mamma tai mikä vaan ; ) Lapset kertoivat isoista tytöistä jotka juoksivat itkien vessaan suoraan ruokapöydästä. Pakkosyöttö käytäntö koulussa kesti joitakin kuukausia...

mutta vahtimalla vieressä. Ruokana iki-inhokkini hernekeitto, paikkana ala-aste Helsingissä 80-luvulla. Tosi kiva kun tämä toistui joka viikko.

Olen luokanope, enkä todellakaan pakota oppilaita syömään. Kokemukseni mukaan pakottamalla ei opi mistään ruokalajista pitämään never ever. Maistaa toki pitää.



Vastapalvelukseksi pliis opettakaa lapsillenne ruokailutapoja kotona, melkoista suorastaan sikailua joutuu valitettavasti usein todistamaan.

Muut hoitajat päiväkodissa ovat oikein mukavia ja asiansa osaavia. Lapseni käy hoidossa mielellään ja luettelee minulle monia lempihoitajiaan. Tämä minuakin hoitanut täti odottaa eläkepäiviään avustajan tehtävissä enimmäkseen puurokattilan hämmentäjänä, ei enää pääse päättämään lasten ruokailutavoista tms. Lapseni vierastaa lähinnä hänen synkkää, elämäänsä kyllästyneen näköistä ilmettään.

T. kesäkeiton oksentaja

Siis tuo sama kuvio kuin muillakin, eli vahdittiin, että kaikki tulee syötyä ja aiemmin ei saanut lähteä ruokavälkälle.



Älyttömintä siinä oli se, ettei ruokaa saanut edes ottaa itse, vaan opettaja latoi lautaselle ja silti kaikki oli syötävä. Omia inhokkejani olivat veriruoat ja vaikka sanoi esim. verilättyjen jaossa: "kiitos vähän", se sama lättypino tuli omalle lautaselle kuin niille, jotka lätyistä tykkäsivät. Siinä se ruokavälkkä sitten menikin mutustaessa ja yökkiessä.



Ja sanomattakin on selvää, etten ole aikuisena suostunu maistamaankaan mitään veriruokaa.

puolukkahillon syömisestä eskarissa. Yökkään edelleenkin kaikelle mikä vähänkin tuoksahtaa puolukkaan viittaavaan.

Minuakin pakkosyötettiin ala-asteella ja sen johdosta en voi syödä esimerkiksi näkkileipää tai käyttää voita paljoa, leivän päällä yhtään. Minulla oli kouluavustaja ja tuo kyseinen avustaja kun auttoi minulle ruoan pöytään niin laittoi näkkileivälleni kamalasti voita. Minua yökötti se, ja ruokaa oli liikaa aina. En kuitenkaan saanut lähteä pois pöydästä ennenkuin olin syönyt lautasen tyhjäksi. Yökkäilyjä siinä tuli paljon ja olen varma että en tule ikinä unohtamaan niitä ruokailuja, ikävä kyllä.

Meillä saatiin olla tosi vapaasti ruokailemassa ala-asteellakin. Ekaluokilla ei opet tulleet samoihin pöytiin "kyttäämään" tai muutenkaan en muistaisi kovaa valvontaa olleen, mitä kukin syö. Sen tosin muistan, että katsoin ennen kuin lähden, että siellä astioiden palautuspaikassa ei ole keittiötätejä. Niillä kun oli tapana motkottaa, jos heittää pois. Myöhemmin joskus 5lk alkoi kavereiden painostuksesta syömään lautasen tyhjäksi välillä. Mutta ylipäätänsä hyvin oon saanut heitettyä kaikki läskiset lihan osat, pippurit pois. Se tosin ketutti, kun joskus se ruokajätekori oli idiootisti laitettu keittiötätien luo, nii sit jätin lautaselle jätteet. :D

lupa on pitänyt kysyä, jos halusi jättää ruokaa, mutta luvan sai muistaakseni aina. Ei ainakaan minulle ole mitään traumoja jäänyt.

Paikka: Turku, kaksi eri ala-asteen koulua. Ajankohta: 80-luvun loppupuoli. Pakotettiin vieressä vahtimalla syömään kaikki lautaselta, vaikka olisi itkua vääntänyt ja selittänyt, ettei voi sietää esim. keitettyä kaalia tai juureskeittoa. Edes yökkiminen ei saanut opettajia heltymään. Kerran kun oksensin yökkimisen jälkeen, sain kamalan haukkumisen siitä ja rangaistukseksi jouduin itse siivoamaan oksennukseni.



Vei monta vuotta ennen kuin koskin edes keitettyihin juureksiin yökkäämättä.



Tämä ketju sai miettimään, että eikö pakkosyöttäjillä ol mitään moraalia tai armontunnetta? Oli sitten ns. ammattikasvattaja tai lapsen oma vanhempi.



Minulle ei tulisi mieleenkään pakottaa itkevää, yökkivää ja armoa anelevaa lasta syömään hänelle vastenmielistä ruokaa kokonaisen lautasellisen verran. Maistamaan olen minäkin laittanut lapseni, mutta kuitenkon kunnioittanut sitä, jos hän ei jostain ole pitänyt.



Mielestäni pakkosyöttäminen on väkivaltaa. Auktoriteetin väärinkäyttöä. Pakkosyöttäminen voi olla henkistä pakottamista, painostamista tai sitten ihan fuysistä ruoan tunkemista suuhun ja kiinnipitämistä. Molemmat tavat voivat olla ja useimmiten varmasti ovatkin hyvin _traumatisoivia_ tilanteita lapselle.



Toivoosin, että tällaisen tavan kasvattaa saataisiin kitkettyä kokonaan pois.



Vm. -79 (15v ja 10kk lasten äiti)

Perhepäivähoidossa oli välipala-aikaan mandariineja ja minä en niitä jostain syystä saanut nielaistua. Tiedättehän ne suuhun pyörimään jäävät sitkeät kuoret kun niiden sisältä on mehut imeskelty..sen nielaiseminen saa yökkäysrefleksin itselläni. Tämä pph sitten kai kuvitteli minun vain pullikoivan vastaan koska syljin ne kuoret aina lautaselleni js tuli syöttämään väkisin loput mandariinista seisoen takanani ja pidellen kiinni otsastani etten pääse kääntämään päätä pois. Enköhän saanut kunnon yökkimiskohtauksen ja oksensin mandariinia edeltäneet puurotkin lautaselleni. Itkin ja tilanne loppui siihen. Olin n.4-5 vuotias. Äitini ei vieläkään usko että tämä on tapahtunut koska hän nimenomaan halusi minut juuri sille hoitajalle koska tämä oli hänen mielestään todella siisti ja tarpeeksi osaava, mukava mutta napakka naisihminen. :'D Niin..ja mandariineihin tai appelsiimeihin en ole mielelläni sen jälkeen koskenut. Sama pph laittoi kerran mm. kourallisen hiekkaa paitani kauluksesta sisään koska kuvitteli minun heittäneen tarkoiyuksella hiekkalaatikolla lapiollisen hiekkaa toisen lapsen päälle vaikka se oli vahinko koska en ollut huomannut tätä. Enkä saanut heti tietää syytä miksi hän teki niin..kuulin siitä joltakin toiselta hoitajalta joka oli samassa leikkipuistossa..että olin kuulemma tehnyt niin ja sain siitä rangaistuksen.

Vm -89

Erityisesti mieleen on jäänyt porkkanaraaste. Sitä en syö vapaaehtoisesti vielä tänäkään päivänä, eli en ole syönyt sitä noin 40 vuoteen kun ei ole enää pakko.

Lautanen oli syötävä tyhjäksi asti ja opettaja valvoi vieressä että näin todella tehtiin. Olin pieniruokainen nirsoilija lapsena, joten ekaluokan ruokailuista jäi karmeat muistot. Puolet kouluruoista oli sellaisia joista en pitänyt ja niitäkään ruokia joista pidin oli syötävä enemmän kuin pieneen massuuni mahtui.



Tokaluokalla vaihdoin koulua, jossa sai annostella itse ruoan, jossa ruoka oli oikeiden keittäjien ihan itse tekemää pääsääntöisesti pelkästään hyvää ruokaa. Siinä koulussa ei pakotettu syömään. Ihana paikka, jossa opin kannustuksen myötä maistamaan & pitämään sellaisistakin ruoista joita ekaluokalla vielä inhosin.



vm78