Miksi tuijotatte minua, kun liikun pyörätuolilla?

Minuakin panettaa joskus, ihan niinkuin teitäkin.. Kiitos, että jaksatte lukea ; )



Ap.tyttö

missään pyörätuolissa olevia miehiä?

Onko toisen "ystävän" oltava pyörätuolia käyttävä?



Millaista on rakastelu?



Ap.tyttö

ajattelin vain että ehkä olisi helpompi löytää mies joka on myös pyörätuolissa. Sitä en kylläkään tiedä miten nämä pariskunnat harrastavat seksiä, tai siis yhdyntää, onhan muunkinlaista seksiä olemassa.

Jotkut bussien tai taksien kuljettajat ovat aika tökeröitä, korottavat äänensä, kun luulevat, että olen kuuro tai muuta vastaavaa..



Ap.tyttö

että tää vois olla ihan vain taitava provo. Tai sitten olet luultavasti vielä keskenkasvuinen.



Tunnen useita tuolinkäyttäjiä, eikä yksikään heistä ajattele tavallasi. He ovat tavallisia aikuisia naisia ja miehiä, suurin osa naimisissa tai parisuhteessa, osa myös vammaisen kanssa, osa "terveen", osalla on lapsia, useimmat käyvät töissä jne.



Jos siis satun katsomaan sinua pidempään, todennäköisesti luulen sinua tutukseni. Tai mietin onko sulla samanlainen tuoli kuin sillä ja sillä. Välillä jos joku liikkuu kelattavalla erityisen taitavasti saatan unohtua katsomaan ihan vain ihailevasti. Tottakai myönnän uteliaisuuteni, joskus katson koska yritän arvata mistä syystä olet tuolissa, oletko para, tetra vai jotain ihan muuta.



Tää voi tulla sulle järkytyksenä, mutta läheskään kaikki ei katso sua sen takia että olet vammainen, vaan myös kaikki muut syyt ovat mahdollisia. Yritä itse suhtautua avoimemmin muihin ihmisiin, niin huomaat varmasti että muiden suhtautuminen ei todellisuudessa ole ollenkaan niin säälivää tai ihmettelevää kuin kuvittelet.

välttää tuijottamasta, mutta mielessäni kyllä koen säälintunteita nähdessäni jonkun pyörätuolissa. Mutta varmaan moni tekisi samoin minun kohdallani kuullessaan että olen ollut useita kertoja mielisairaalassa, tämä vamma vain on helpompi piilottaa.

Ilkeää, jos tunnet niin 27 ; (



Ap.tyttö

jos itse joutuisin pyörätuoliin niin taatusti ajattelisin samalla tavalla kuin ap. Ja ihan taatusati osa ihmisistä tuijottaa säälivästi tai ihmetellen eikä se ole vain ap:n päässä. Monet ihmiset eivät myöskään ala parisuhteeseen pyörätuolissa olevan kanssa vaikka varmasti monet myös ryhtyvät, mutta onhan se nyt fakta että mikä tahansa vamma on ihmisille kumppania valitessa este (olipa se sitten fyysinen tai psyykkinen). Siis että ei ap minusta kuulosta mitenkään erityisen keskenkasvuiselta. Varmasti monet pyörätuolissa olevat jakavat hänen näkemyksensä.

joillekin ihmisille este, ei tietenkään kaikille

olet aikuinen nainen, lakkaa tytöttelemästä itseäsi ja suhtaudu itseesi naisena. Voisi se miehenkin löytäminen helpottua kummasti.



Jos todellakaan et ole provo, vaan olet synnynnäisen vamman takia vielä 27-vuotiaana noin käpertynyt vammaasi, olet kyllä jokaisen säälivän katseen ansainnut.

Uskoisin oikeasti vammaisen ymmärtävän itsekin, ettei seuraa kannata hakea ainakaan mistään netistä, vaan toisten samanlaisten parista, tai ehkä jossain harrastuksen tai opiskelun parissa voi ystävyydestä sitten terveenkin kanssa muodostua suhde.

Mutta ei minkään treffi-ilmojen kautta.



Ja toinen, en voi ymmärtää, että katseista loukkaantuu, tuskin sentään ihmiset nauravat tai mitään, kunhan ovat uteliaita, tai katsovat siinä kuin muitakin.

Tai tietysti monenlaista mahtuu sekaan, mutta tuo mitä aiemmin heitin, että katson tarkoituksella muualle, luulisin että sellainen vasta pitäisi tuntua pahalle.

Siis ajattelisin, että vois tuntua hirveälle, kun kaikki käyttäytyisivät kuin ei toista olisi olemassakaan, ikään kuin vamma olisi hirveä tabu ja häpeä.



Entä jos katson siksi, että mt-ongelmaisena ja masentuneena jään ajattelemaan, että oikeastaan mun asiat voisi olla huonomminkin?

Entä jos katson siksi, että mt-ongelmaisena ja masentuneena jään ajattelemaan, että oikeastaan mun asiat voisi olla huonomminkin?

tää varmaan lohduttaisikin jos menisit pyörätuolissa istuvalle sanomaan.

Eihän ap ole 27-vuotias vaan viittasi kirjoittajan numeroon.

Oletko kokeillut koskaan? Vaikuttaa laiskuudelta

Entä jos katson siksi, että mt-ongelmaisena ja masentuneena jään ajattelemaan, että oikeastaan mun asiat voisi olla huonomminkin?

tää varmaan lohduttaisikin jos menisit pyörätuolissa istuvalle sanomaan.

aatteleppa ite, mulla vois olla näitten henkisten rajoitteiden vuoksi (kun en selviä nytkään arjesta kunnialla) vieläpä lisäksi fyysisiä.

Miten sitten selviäisin?

Tavallaan sellaista ihailua, että tuo sentään pärjää esim. omillaan, jaksaa elää ja olla hyväntuulinen, ja selviää sinne liikenteeseen, mä joutuisin luovuttamaan ja menemään johonkin laitokseen kyllä.

Kerran koitin toiselle masentuneelle kaverillekin sanoa, kun nähtiin kaks sellaisella puhalluksella ohjattavalla tuolilla liikkuvaa, että oikeesti meillä ei oo mitään valittamista. Sillä vieläpä oli kaikki raha-asiat, perhe ja parisuhdeasiat täydellisessä kunnossa.

aatteleppa ite, mulla vois olla näitten henkisten rajoitteiden vuoksi (kun en selviä nytkään arjesta kunnialla) vieläpä lisäksi fyysisiä.

Miten sitten selviäisin?

Tavallaan sellaista ihailua, että tuo sentään pärjää esim. omillaan, jaksaa elää ja olla hyväntuulinen, ja selviää sinne liikenteeseen, mä joutuisin luovuttamaan ja menemään johonkin laitokseen kyllä.

Kerran koitin toiselle masentuneelle kaverillekin sanoa, kun nähtiin kaks sellaisella puhalluksella ohjattavalla tuolilla liikkuvaa, että oikeesti meillä ei oo mitään valittamista. Sillä vieläpä oli kaikki raha-asiat, perhe ja parisuhdeasiat täydellisessä kunnossa.

minulla myös masennusta, mutta minun masennukseni on sellaista, että en mitenkään piristy siitä ajatuksesta, että en ole sentään pyörätuolissa (jota yksi terapeuttikin kehotti ajattelemaan). Koska suurin ongelmani on se, ettei mikään tunnu miltään, niin enpä minä tuostakaan ajatuksesta mitään iloa saa. Tai siis masennukseni ei johdu siitä, että pitäisin elämäntilannettani jotenkin masentavana. Jos joutuisin tämän päälle pyörätuoliin niin tod näk menisin jokeen. Tai jos sokeutuisin tms. Anteeksi off topic.

Jos joutuisin tämän päälle pyörätuoliin niin tod näk menisin jokeen. Tai jos sokeutuisin tms. Anteeksi off topic.

vähän totahan mäkin tarkoitin, etten mäkään jaksaisi ehkä. Mutta kuitenkin on mun mielestä ihan tervettä joskus sanoa itselleen, että lakkaa akka valittamasta, kun sulla vielä jotenkin kintut pelaa.

Ei sitä koko ajan tarvi siellä itsesäälissäkään rypeä.

Toisaalta vois ajatella, että se pyörätuolissa oleva ajattelee mun olevan se terveempi ja katsovan säälivästi, vaikka jos se tietäis miten sekaisin mä olen, se varmaankin säälis mua.

Meinaan masennus ei ole mun ainoa "päävikani".

Jos katson sinua pitkään niin ajattelen: Vau, noin sitä vaan mennään vaikka jalat ei toimi, hieno homma!"

Uskoisin oikeasti vammaisen ymmärtävän itsekin, ettei seuraa kannata hakea ainakaan mistään netistä, vaan toisten samanlaisten parista, tai ehkä jossain harrastuksen tai opiskelun parissa voi ystävyydestä sitten terveenkin kanssa muodostua suhde.

Sinulla taitaa olla sellainen perusolettamus, etteivät vammaiset ole tavallisia ihmisiä eivätkä pyöri netissä? Kaipa se suhde voi alkaa missä ja mistä tahansa, netin kautta tai jostain live-tilanteesta, aivan kuten ihmisillä yleensäkin. Nettihän on toisaalta parantanut mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, joten ei se niin suoraviivaista aina ole.

Uskoisin oikeasti vammaisen ymmärtävän itsekin, ettei seuraa kannata hakea ainakaan mistään netistä, vaan toisten samanlaisten parista, tai ehkä jossain harrastuksen tai opiskelun parissa voi ystävyydestä sitten terveenkin kanssa muodostua suhde.

Sinulla taitaa olla sellainen perusolettamus, etteivät vammaiset ole tavallisia ihmisiä eivätkä pyöri netissä? Kaipa se suhde voi alkaa missä ja mistä tahansa, netin kautta tai jostain live-tilanteesta, aivan kuten ihmisillä yleensäkin. Nettihän on toisaalta parantanut mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, joten ei se niin suoraviivaista aina ole.

ehkä sitten jos laittaa heti alkuun vaikka kuvansa, josta asia ilmenee.

Mutta sain käsityksen jostain, että ap on laittanut ilmonsa johonkin suomi24:ään, kirjoitellut pidempään, ja sitten vasta kertonut, että on pyörätuolissa. Ja sitten ihmettelee kun ei fyysisesti terve mies enää kirjoitakaan.

Tuskin tuota kannattaa ihmetellä.

Mullakin on ollut tapana jo heti alkuun kertoa, että olen hullu, ja susiruma, (tai pistää ei-se-kaikkein-imartelevin-kuva) niin eipä tule turhia pettymyksiä.