Moni erityislapsi ei olisi erityislapsi jos vanhemmilta löytyisi vähän kasvatustaitoja!
Tuntuu että erityislapsilla on usein tosi lössykkä äiti joka vaan lässyttää eikä ole tarpeeksi jämäkkä. sitten lapsensa riehuu ja riekkuu ja saa erityislapsi-diagnoosin.
Kommentit (59)
miksi nämä adhd lapset ja muut on aina WT-perheissä??
huonogeeniset pariutuvat ja saavat vielä huononpigeenisiä lapsia. Surullista mutta totta.
Luoja mitä kakkaa kirjotatte. Kannattaako kirjottaa asiasta jos ei tiedä mitään, tai ole kokemusta? Ja tollasta yleistystä.
Ei kukaan ole erityislapsi vain käytöksen vuoksi.
Kuitenkin moniammatillinen tiimi antaa diagnoosin, joka kuitenkin hiukan älykkämpää sakkia, kuin ap!
Ap normi av-mamma tukka pystyssä kotona ja yrittää miettiä jotain järkevää. Kuitenkaan ei siinä onnistu.
Vai mistä johtuu, että huostaanotettavalla lapsella on kiintymyshäiriö??? Ai, ihan itsellään tuli, vaikka kaikki tehtiin hyvin?
Mitä taas ADHD-juttuihin tulee, niin uskon (ja näin sanoo tutkijatkin), että ihmisillä on taipumus siihen. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Huono koti tekee lievemmänkin taipumuksen lapsesta ADHD:n, joka paremmissa olosuhteissa olisi ihan ok. Sitten taas on niin voimakkaita tapauksia, ettei niiden kanssa pärjäisi oikeastaan kukaan.
Sitä ette todellakaan voi kieltää, ettei ADHD ole monesti kasvatuksen tulos. Tämänhän sanoo ADHD-asiantuntijatkin.
Eiköhän ne diagnoosi mietitä aika tarkkaan. Eihän se ole alemman sosiaaliluokan vika, että siellä syntyy vammaisia lapsia...
Kurja lukea moista, jos lapsi on esim. syntynyt pikkukeskosena, saanut aivoverenvuodon ja tästä syystä kehitys junnaa paikoillaan, tai etenee hitaasti, niin si siihen paljon vaikuta onko vanhemmat köyhiä vai rikkaita.
Vai mistä johtuu, että huostaanotettavalla lapsella on kiintymyshäiriö??? Ai, ihan itsellään tuli, vaikka kaikki tehtiin hyvin? Mitä taas ADHD-juttuihin tulee, niin uskon (ja näin sanoo tutkijatkin), että ihmisillä on taipumus siihen. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Huono koti tekee lievemmänkin taipumuksen lapsesta ADHD:n, joka paremmissa olosuhteissa olisi ihan ok. Sitten taas on niin voimakkaita tapauksia, ettei niiden kanssa pärjäisi oikeastaan kukaan. Sitä ette todellakaan voi kieltää, ettei ADHD ole monesti kasvatuksen tulos. Tämänhän sanoo ADHD-asiantuntijatkin.
Ja "oireet" olisivat monilla lievempiä toisenlaisella kasvatuksella.
Tiedän yhden äidin joka on poikaansa raahannut asiantuntijalta toiselle saadakseen diagnoosin. Poika on villi sitä en todellakaan kiellä, mutta äiti vain pahentaa ongelmaa. Nyt vihdoin sai lääkärin sanomaan "pojalla on joitain ADHD-piirteitä. Tietääkseni virallista diagnoosia ei ole vieläkään. Nyt äiti käyttää tätä "diagnoosia" tekosyynä ja antaa pojan tehdä ihan mitä ikinä tahtoo. Heillä on muutenkin periaatteena ettei lapselle sanota ei koska se on niin negatiivista jne.
Tälläiset äidit ovat onneksi todella harvassa, mutta meitä on moneen junaan ja joskus jotkut jäävät asemalle.
Poika saa kamalia raivareita ja häiritsee esikoulun opetusta, lisäksi ei pysty keskittymään opetukseen. Kaikesta arjen tekemisestä kiukkuaa enemmän tai vähemmän ja lapsen on hyvin vaikea rauhoittua. Vanhemmat ovat käyneet palavereissa ja perheneuvolassakin, eivät yhtään osaa sanoa mistä moinen johtuu. Se on varmasti jäänyt sanomatta että perheen äiti on lähes sadistinen kasvattaja, huutaa lapsille todella paljon ja kohtelee hyvin kovakouraisesti. Esim. survoo kengät jalkaan, riuhtoo käsistä ja vaatteista. Jos eskarikoika ei heti tottele, äiti odottaa ehkä puoli minuuttia ja alkaa huutamaan ja sitten saattaa tehdä jotain hyvin inhottavaa, esim. heittää lapsen ulko-ovesta pihalle sukkasillaan ja jättää sinne "miettimään". Eli yleensä lasten oireilu on ainakin isolksi osaksi vanhempien syytä
Poika saa kamalia raivareita ja häiritsee esikoulun opetusta, lisäksi ei pysty keskittymään opetukseen. Kaikesta arjen tekemisestä kiukkuaa enemmän tai vähemmän ja lapsen on hyvin vaikea rauhoittua. Vanhemmat ovat käyneet palavereissa ja perheneuvolassakin, eivät yhtään osaa sanoa mistä moinen johtuu. Se on varmasti jäänyt sanomatta että perheen äiti on lähes sadistinen kasvattaja, huutaa lapsille todella paljon ja kohtelee hyvin kovakouraisesti. Esim. survoo kengät jalkaan, riuhtoo käsistä ja vaatteista. Jos eskarikoika ei heti tottele, äiti odottaa ehkä puoli minuuttia ja alkaa huutamaan ja sitten saattaa tehdä jotain hyvin inhottavaa, esim. heittää lapsen ulko-ovesta pihalle sukkasillaan ja jättää sinne "miettimään". Eli yleensä lasten oireilu on ainakin isolksi osaksi vanhempien syytä
Päättäkää nyt. Joko ne adhd-oireet johtuu siitä, että lasta ei kielletä tai sitten siitä että kielletään... huoh tätä palstaa.
Adhd on pitkälti perinnöllinen ominaisuus, ja siihen voidaan kasvatuksella jonkin verran vaikuttaa, muttei neurologiaa pysty tyhjäksi tekemään paraskaan kasvattaja.
Omassa tuttavapiirisstä olen oppinut, että haastava lapsi saattaa vaikuttaa vanhempien käytökseen. Esimerkiksi jos vanhemmat ovat hoivanneet hyvin itkuista vauvaa kuukausia ja olleet huolissaan vauvan terveydestä, saattavat he olla paapovia ylihuolehtivaisia myöhemmin. Näin ollen esimerkiksi vauvan itkuisuutena ilmennyt aistiyliherkkyys voi myöhemmin näkyä lapsen levottomuutena. Lapsi voi olla herkkä esim. äänille ja hän tulee levottomaksi hälyisessä ympäristössä. Esimerkiksi koulut ja päiväkodit tuppaavat olemaan aika meluisia paikkoja.
Joku ihmetteli, miksi niissä perheissä, joissa menee muutenkin huonommin, on useasti lapsia, joilla on esim adhd. Olisiko niin, että jos vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia/kykyjä/voimia tukea lasta ja hakea ammattiapua, oireet pahentuvat. Hyvinvoivissa perheissä pystytään tukemaan lapsia heidän taipumustensa mukaan ja esim. adhd-lapsi sopeutuu paremmin.
Tulipa pitkä sepustus, mutta pointti oli se, että älkää tuomitko, jos ette tiedä taustoja.
Niiden kirjo on aika laaja - on lievempää ja vahvempaa autismia, ADHD:ta, ADD:tä, laaja-alaista kehityshäiriötä, aspergeria, lukihäiriötä.... kenen tahansa lapsella (tai itselläkin) voi olla jotain, muttei olla ikinä diagnosoitu. Nämä kaikki oireet voi meinaan laittaa myös luonteenpiirteiden nimiin (ujo, hyvämuistinen, epäsosiaalinen, aggressiivinen, ulospäinsuuntautunut, haastava, itsepäinen, herkästi suuttuva, pelokas, lyhytjänteinen, nopeasti toimeen ryhtyvä, mustavalkoinen ajattelutapa, rauhallinen.....)
Mistä ne johtuvat - syytä ei tiedetä. Hapenpuute (pienikin) synnytyksessä, sikiöajan vaurio, keskosuus, varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat, kehitysvamma, sosiaalinen trauma (koulukiusaus)... mikä tahansa.
Minusta on lapsellista väittää täällä, että nämä häiriöt johtuvat pelkästä sosiaaliluokasta, kasvatustavoista tai vaikka kengän koosta. Kukaan ei voi sairaudelleen tai jo syntymässä saatuun vikaan mitään. Hieman moraalia ja myötätuntoa toivoisin.
miksi nämä adhd lapset ja muut on aina WT-perheissä??
Vilkkailla vanhemmilla on vilkkaita lapsia.
Oikea ADHD toki on neurologinen häiriö, mutta neurologiaahan ei diagnoosia annettaessa tutkita, pelkästään ulkoiset tuntomerkit.
Useat ADHD-lapsethan nukkuvat liian vähän ja unen lisääminen vei suurelta osalta tutkimuksen mukaan oireet tai lievensi niitä. Halutaan tekemällä tekemällä muka-neurologinen syy lapsen käytökseen.
Sitten syynä on tietenkin myös medikalisaatio. Ei kaikki "sairaudet" välttämättä ole sairauksia.
Mutta joillakin diagnoosi on tietenkin ihan aiheellisena, sitä en väheksy. Harmittavan usein vain tavallinen lapsi päätyy erityislapseksi ilman mitään syytä, vain sillä perusteella että vanhemmat haluavat huonolle kasvatukselle/elintavoille altistuneen lapsen käytökselle selityksen. Myös vain vilkas luonne tekee lapsesta surullisen usein ADD:n. Ja usein vanhemmat puhuvat ADHD-lapsestaan, vaikka lapsella ei mitään diagnoosia olisi ja "diagnoosi" perustuu vanhempien arvailuun.
Ja siis puhun etupäässä ADHD:sta sekä muista käytöshäiriöistä.
huonogeeniset pariutuvat ja saavat vielä huononpigeenisiä lapsia. Surullista mutta totta.
niin surullista mutta totta.
ole väittänyt että kaikki erityislapset olisivat normaaleja jos vanhemmat vain osaisivat heitä oikein kasvattaa. Kuitenkin on tapauksia joissa ongelmat johtuvat kasvatuksesta. Lisäksi diagnoosi ei tarkoita sitä että kasvattaminen pitäisi kokonaan lopettaa ja hyväksyä ihan mitä tahansa.
Tietenkään tätä piirrettä ei voi kokonaan lapsesta kasvattamalla poistaa, mutta monet erityislapsetkin voidaan saada hyvin yhteiskunnassa toimiviksi yksilöiksi jos vanhemmat viitsivät nähdä vaivaa. Se vaatii paljon ja väittäisin että yhteiskunta, koulut jne. voisivat tehdä monta asiaa paljon paremmin että siihen päästäisiin, mutta jos lapsi pääsee sen takia yhteikuntaan mukaan eikä syrjäydy on se sen arvoista.
Monelle erityislapselle riittäsi "terapiaksi" turvallisen aikuisen läheisyys, sekä virikkeiden ja harrastusten vähentäminen
Tunnen aikuisia adhd- ja addi-ihmisiä, jotka ovat diagnoosistaan huolimatta opiskelleet korkeakoulututkinnon ja ovat työelämässä. Miksi neurologisilla oireyhtymillä on niin huono stigma??
mutta monet erityislapsetkin voidaan saada hyvin yhteiskunnassa toimiviksi yksilöiksi jos vanhemmat viitsivät nähdä vaivaa. Se vaatii paljon ja väittäisin että yhteiskunta, koulut jne. voisivat tehdä monta asiaa paljon paremmin
Monet vanhemmat eivät _osaa_ käsitellä lapsiaan, joko tietämättömyyttään tai sitten toimivat omien kokemustensa ja mallejensa mukaan. Uskon, että useimmat (ei kaikki) vanhemmat luulevat toimivansa sillä parhaalla mahdolisella tavalla.
Toisilla taas ei riitä energia mihinkään muuhun kuin selviytymiseen päivästä toiseen.
Näissä pitäisi saada vanhempien tuki ja opastus kuntoon ja siitä eteenpäin koulun ja kodin yhteistyöllä. Ja tämä vaatii resursseja, vaikka loppupeleissä syrjäytynyt nuori aikuinen se vasta kalliiksi tulee.
Surullista vaan se ongelmien ennaltaehkäisy ei ole "tuottavaa" ja siihen on vaikea saada rahaa.
Eiköhän ne diagnoosi mietitä aika tarkkaan. Eihän se ole alemman sosiaaliluokan vika, että siellä syntyy vammaisia lapsia...