Millaisissa tilanteissa olette "irtisanoneet" kummiuden?

että kummius pitäisi irtisanoa. Jos sellaista tekee täytyy kyllä olla tosi huono tunneälyltään tai vajavainen vuorovaikutustaidoiltaan. Eri asia on sitten jos lapsi kasvaessaan aikuiseksi ei itse välitä pitää kummiinsa yhteyttä ja yhteys laimenee.

Eron jälkeen en ole nähnyt enkä kuullut. Lopetin siis yhteydenpidon. Toki vähän ihmetytti kun minulle tuotiin vielä aviossa ollessa joululahjapussi ulko-oven taakse kun olin kuulemma niin ällö.Jätin siis koko suvun.

Kaveri halusi itse innoissaan lapsen kummiksi, enkä kehdannut kieltäytyä. Muutaman vuoden hän kävikin meillä aina silloin tällöin ja muisti lasta pienillä lahjoilla.



Sitten hän löysi miehen, joka ei pidä lapsista. Kutsuimme heidät lapsen synttäreille ja mies kärsi suuresti. Kävimme myös kerran heillä kylässä, ja mies käyttäytyi todella epäkohteliaasti ja meillä oli koko ajan sellainen olo, että hän halusi meistä eroon.



Lähdimme, ja sen jälkeen kutsuin vielä pari kertaa lapsen synttäreille. Ikinä ei tullut mitään vastausta tai ilmoitusta, ettei tulla.



Lopulta annoin olla.

joku vaarallinen ja epävakaa nisti tai alkkari niin sit mä ymmärrän että ei oikein kummius enää oo mahdollista, mutta kyllä muut asiat kuten aikuisten väliset erimielisyydet tai sanomiset pitää pystyä jotenkin muuten hoitaamaan kun irtisanomalla kummius. jotenkin pitäis pystyä olemaan itse se aikuinen eikä heittäytymään ihan kakaraksi. Kuka nyt haluais itse lapselle ilmoittaa että mä en nyt enää haluu olla sun kummis kun sun isäs tai äitis ei musta olekaan niin kivoja enää eli heipat vaan sullekin. Tuohan olis ihan käsittämätöntä kusipäisyyttä sitä kummilasta kohtaan.

ihanko ilmoittaa kummille, että hän ei ole enää kummi....ei ole totta, että tommosta tarvii edes ajatella. Joskus välit vain etääntyy, muttei siinä mitään ilmoituksia tarvita. Ei kun hei, muista laittaa oikein kirjallinen ilmoitus, että saaja varmasti ymmärtää, on toi sen verran tajutonta touhua!

selvennätkö ystävällisesti hieman minkälainen tilanteenne on, ihan mielenkiinnosta kiinnostaa minkälaisesta asiasta olet valmis kummiuden irtisanomaan ? =D

ottaa yksi sukulainen kummien joukkoon, niin säilyy edes yksi kummi lapsella kun alatte kummeja urakalla irtisanomaan. Harvemmin esim sisarus hylkää siskonsa tai veljensä lasta, vai oletko niitä jotka heivaavat samalla koko suvun kun sukset menee ristiin....

En siis ole irtisanomassa ketään koska ei ole mitään tarvetta siihen, kaikkien lasteni kummit ovat ihania kummeja, jokainen omalla tavallaan. Ja ennen kaikkea, he ovat lasteni kummeja, eivät minun eli mahdollinen irtisanominen tulisi lasten hoitaa jos virallisesti joskus kummeistaan eroon haluaisivat. Sellainen kuulemma on mahdollista, siis erottaa kummi hommastaan:/

Kysyin tätä koska minut "irtisanottiin" eli jätettiin vain lahja-automaatin osa. Irtisanojan puolustukseksi täytyy sanoa ettei hän ole niitä lahjoja minulta vaatinut, itse olen ne kummilapselle halunnut lähettää. Irtisanojalle sopisi oikein hyvin jos katoaisin maisemista kokonaan. Ei kiellä ettenkö olisi kummina hyvä mutta kun hän ei enää muista syistä halua minua elämäänsä joten tadaa, kosto elää eli lapsen kautta on nähtävästi ihan ok kostaa.

Kovasti olen tätä asiaa ihmetellyt ja kuullut muualta etten ole ensimmäinen "erotettu" vaan muutkin vanhemmat ovat harrastaneet tätä, jotkut jopa vaihtaneet kummeja eli ilmoittaneet kirkkoherranvirastoon vaihdoksesta. Lähinnä kysymykselläni halusin kartoittaa onko tällainen yleistäkin. Tuntuu todella lapselliselta ja pikkumaiselta:( Ja surettaa kun en saa olla osa maailman mahtavimman kummilapsen elämää:(

En edes tiedä mitä tehdä? Lähettääkö edelleen lahjoja ja ottaa riski että ne annetaan lapselle ja sanotaan että äiti osti, tai että ne paiskataan roskiin. Entä jos lakkaan lähettämästä lahjoja ja menetän viimeisenkin yhteyden kummilapseen? Tuntuu niin väärältä ja epäreilulta! Ensin pyydetään kummiksi ja sitten kun aikuisten välit ei toimi, katkaistaan myös kummius.

minutkin irtisanottiin. Olen tosi surullinen, ei onnistu yhteydenpito eikä sovun tarjoaminen!

on hyvin mahdollsta että lähettämiäsi lahjoja ei anneta lapselle. Tietenkin jos kummilapsesi on sen ikäinen että voit tiedustella tuliko paketti perille tms niin voit varmistaa asian. Sinun on todennäköisesti vain tyydyttävä siihen, että menetät välit kummilapseesi, koska hän on vanhempiensa armoilla tässä asiassa niin kauan että on sen ikäinen että voi tehdä itsenäisiä yhteydenottoja sinuun tai tulla tapaamaan. Tämänkaltaiset irtisanojat eivät toimi reilusti eivätkä aikuismaisesti edes omia lapsiaan kohtaan, vaan he mieluummin poistavat sinut kokonaan lapsensa elämästä, koska olet heitä jotenkin loukannut tai tuottanut pahaa mieltä. Ja varmaankin myös lapselleen puhuvat niin että hän ei enää halua pitää yhteyttä, manipulointiahan se tietenkin on !

sinua ei voida poistaa kirkonkirjoista. kummeja voi lisätä mutta ei poistaa, joten olet kummi ikuisesti. käytännössä sinut voidaan eristää kummilapsesi elämästä niin että hän jää sinulle ventovieraaksi...lapsen vanhemmilla on valta päättää keitä lapsensa tapaa, surullista kyllä, sillä olisihan hyvä että lapsellakin olisi mahdollisuus ja oikeus tuntea kumminsa, mutta jos vanhemmat tämän estävät et voi asialle mitään. sympatiani sinulle toivoo saman kokenut.

lopettamalla vastaamatta yhteydenottoihimme ja palauttamalla postissa lähetetyt lahjat ilman selityksiä.

Synttäreille ei ole tullut kutsua.



Lapsen vanhemmat ovat akateemisia ja esimiestehtävissä, älyä ja sosiaalista osaamista pitäisi löytyä. Tästä huolimatta meidät on jätetty, kuin nalli kalliolle emmekä voi pitää kummipoikaamme yhteyttä.



Olemme tunteneet pitkän lapsen vanhemmat hyvin pitkään.



..eiköhän ne siitä tajua olla ottamatta yhteyttä lopulta, vai miten se menikään..

sinulle numero 14, akateemisuus ja esimiestehtävät eivät kerro koko totuutta ihmisen sosiaalisista taidoista eivätkä paljoakaan tunneälystä. Akateemisissa voi olla hyvinkin erikoisia persoonallisuuksia ja esimiestehtävissä pärjäävät myös erinomaisesti hyvät manipuloijat tai teeskentelijät. Empatiankyky näillä eristäjillä ja ihmisten hylkääjillä joka tapauksessa ainakin puuttuu sekä anteeksiannon ja sovittelun taito mitä ikinä sitten välillänne onkaan tapahtunut. Tämä tuskin sinua lohduttaa, mutta sinä selviät kyllä kunhan keskität energiasi hyviin asioihin ja asioihin, joihin voit vaikuttaa. Voimia vaikean asian kanssa!

kun yhden kummin kanssa yhteisymmärryksessä sovimme, että kummin ei enää tarvitse olla kummi eikä meidän tarvitse huomioida kummiutta tai mitä ikinä koko kummisuhde pitää sisälläänkään.



Tilanne oli se, että kummeiksi olimme pyytäneet miehen siskon sekä hänen miesystävänsä/avopuolisonsa. Vielä lapsemme syntymän aikoihin heillä oli hyvä suhde ja uskoimme heidän pian menevän naimisiinkin. Oli siis luontevaa pyytää kummeiksi molemmat eikä vain miehen siskoa. Mutta ennen lapseni yksivuotissynttäreitä he erosivat, meille se tuli puun takaa ja ehkä heille itselleenkin.



Ja koska emme tuon miehen kanssa koskaan olleet kovin läheisiä, vaan hän oli lapsemme kummi koska miehen siskokin oli, niin sovimme, että meidän ei kummiuden takia tarvitse pitää yhteyttä vaan törmäillään kun tavataan. Ei olla paljon tavattu. Joskus ohimennen törmätty kadulla, muuten ei. Lapsi on nyt 10v.

kyseessä oli kaikkien osapuolien yhteisymmärryksessä tehty kummiuden irtisanominen lapsen ollessa alle 1 vuotias on tässä ketjussa ainoa järkeenkäypä kummiuden irtisanominen. Tuossa tilanteessa se oli ihan inhimillistä ja rehtiäkin puhua asiat suoraan. Toki tässäkin ratkaisi asian suhteellisen kivuttomaksi se, että lapsella ei voinut noin pienenä olla mitään kunnon ihmissuhdetta rakentunut tämän kummin kanssa. Luulen että tuonkaltaisia kummiuden väljähtämisiä ja laimenemisia sekä irtisonoutumisiakin tapahtuukin jonkin verran enemmän kuin muun tyyppisiä.

Mutta käytännössä ex-miehen suvun puolelta oleva kummipoika on jäänyt täysin. Perheet oltiin aika harvakseltaan yhteyksissä ennenkin, joten jäi lahjakummiudeksi. Eron jälkeen lähetin ekoihin juhliin lahjan postitse, mutta sittemmin on jäänyt täysin. En tiedä onko miehen nykyinen vaimo ottanut kummiasenteen, koska minutkin valittiin tuohon tehtävään aikanaan puhtaasti miehen puolisona.

Epävakaa äiti erotti.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 15:13"]Eikö voi poistAa kirkonkirjoista?

[/quote]

Ei voi.

[/quote] entä, jos kummi ei ymmärrä tulleensa irtisanotuksi? Voiko joku taho puuttua, käskeä lopettamaan lahjojen lähetys?

Mitä ihmettä ! Ei kummia voi irtisanoa, kummi on aina kummi elämän loppuun asti. Se ettei olla tekemisissä keskenään on taas sitten aivan eri asia. Kummius on yhteiskunnallinen virallinen positio.

Tästähän oli juttua lehdessä muutaman vuosi sitten, että kummisetä oli hyväksikäyttänyt kymmilastaan ja kirkko ei voinut/suostunut poistamaan kummiutta kirkonkirjoista.