Lue keskustelun säännöt.
kamalat selkäkivut. Kohtalotovereita?:(
20.10.2011 |
Mulla on jo useamman vuoden ollut välillä todella kovia selkäkipuja, ja välillä on epäilty iskiasta ja sitten välilevyn pullistumaa. Tänään aamulla lääkäri soitti magneettikuvauksen tuloksista, eikä siellä kuulemma näkynyt mitään poikkeavaa. Verikokeet olivat osin ok, mutta oli siellä jotain poikkeavaakin: kudostyyppini vaikuttaa olevan sellainen että se aiheuttaa reuman tyypistä kipua ristiselässä. Toinen mahdollisuus on, että synnytys on aiheuttanut jonkin vaurion sinne. Ensi viikolla pitää taas raahautua röntgeniin.
Mä en tiedä mitä tehdä, kun tuntuu että en enää kestä näitä kipuja.:( Sattuu koko ajan, kävely on vaikeaa, istuminen sattuu ja kumartua en voi ollenkaan. Onko täällä ketään, jolla olisi samoja vaivoja? Kaipaisin vertaistukea. :(
Kommentit (13)
1/13
|
20.10.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Mitään lääkkeitä tai voimisteluliikkeitä en tee. Kaikkea olen kokeillut. Paitsi lääkärissä käyntiä. Jalat käy joka kulmassa yli spagaattien. Ei auta kipuun.
Pilatekset on opiskeltu. Lankussa kykenen olemaan yli tunnin tulee vain hiki.Paras keino kipuun on hyväksyä kipu. Hyväksyä omat heikkoutensa ja tyytyä siihen. Mikään ei parannu ja mistään ei tule pelastusta.
Se on hyvä lähtö.Vuosien kivun jälkeen kykenet seisomaan suoraselkäisenä ja hyväksymään heikkoutesi ja rajaamaan myös elämäsi sen mukaan mihin pystyt.
Kipuun tottuu-
Ei muutakun lääkäriltä pyytämään reseptiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuo kudostyyppi?
Epäilläänkö selkärankareumaa?
Nyt olen ollut monta vuotta jo lähes kunnossa. Aina välillä selkä varoittaa itsestään, mutta 95% paremmin se voi kuin aiemmin.
Ja mitäkö olen tehnyt. No viimeisessä hädässä menin kiropraktikolle joka sai selkäni lähes kuntoon muutamalla hoidolla. Sen lisäksi aloin kuntoilemaan säännöllisesti. ASloitin salilla, kokeilin vuoden pilatesta ja nyt joogaan. Kaikki ne ovat selvästi auttaneet selkääni. Silloin tällöin käyn edelleen kiropraktikon hoidossa, jos selkäni alkaa siltä tuntumaan.
Näillä olen pärjännyt jo vuosia. Ei enää niitä kamalia jalkakipuja tai noidannuolia joissa et pääse liikkeelle ollenkaan. Joskus vähän jalkaa pistelee tai selkää alkaa särkemään. Siihen auttaa yleensä venyttely. Jos ei auta niin käyn hoidossa.
Tsemppiä sinulle!
synnytysten jälkeen. Kuvissa ei minullakaan löytynyt mitään, jotain pientä lukuun ottamatta.
on vaikk mitä selkärankarappeumaa ym. Minä pidän selän kunnossa treenaamalla, eli ihan kunnon maastavetoa ym selkätreenissä. ja jos jää treenit väliin niin johan huomaa kuinka selkä kipeytyy ja tuntuu ettei suoraan pääse jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todettu jo vuosia sitten ja alkanut oireet tosiaan jo yläasteella. Nyt olen saikulla enää harvoin selkäkipujen takia (kerralla tulikin aina monta viikkoa) ja lääkärin ja suurimmat kivut olen saanut pidettyä loitolla harrastamalla pilatesta kerran viikossa. En käy minkään kuntosalin 30 hlö pilastesryhmässä vaan pienellä, yksityisellä "salilla" ja ryhmässä on muitakin selkäongelmaisia esim. leikkauksen jälkeen toipuvia tms.
Mut mulla meni monta vuotta ennen kuin uskoin tai viitsin tai halusin harrastaa mitään säännöllistä selän jumppaamista. Kuntosaleilla / lenkillä olen käynyt aina, mutta nyt on selvinnyt, että olen urheillut aivan väärällä tavalla joka on vain pahentanut tätä. Olen siis tehnyt liikkeet tunneilla väärin ja koska samalla tunnilla on parikymmentä muuta, ei voi olettaa, että ohjaaja ehtii tarkastamaan kaikkien asennot.
mäkin olen alkanut käymään säännöllisesti salilla, kuntosaliharjoittelun ja ryhmäliikuntatuntien muodossa. Pilatestakin olen kokeillut, mutta osaa liikkeista en kyennyt lainkaan tekemään ja se turhautti.:/ Mua stressaa ihan kamalasti, jos tämä on jotain vakavampaa.:( Olen 23-vuotias, pelottaa jos mulla on reuma tms.
Kiitos tsemppauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sain niin hyvät venyttelyohjeet 15 vuotta sitten että estän kivun jo ensimmäisen vihlaisun jälkeen. En jaksa kirjoittaa niitä tänne koska aina on lytätty ja sanottu että EI SE VENYTTELY AUTA TOLLO SAATANA! Kaikki haluavat leikkaukseen.
Mutta sain niin hyvät venyttelyohjeet 15 vuotta sitten että estän kivun jo ensimmäisen vihlaisun jälkeen. En jaksa kirjoittaa niitä tänne koska aina on lytätty ja sanottu että EI SE VENYTTELY AUTA TOLLO SAATANA! Kaikki haluavat leikkaukseen.
minä en halua leikkaukseen, kun olen kuullut niin monesta epäonnistuneesta. Itsellä on lievä skolioosi, nikaman kuluma ja iskias vielä kaiken päälle. Joskus pitää ottaa Tramadolia, että saan kivuilta nukuttua. Kaivaminen ja kumartelu kipeyttää selän heti, samoin istumatyö ei tee hyvää.
pliis..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkoi selkä reistaamaan kanssa synnytysten jälkeen ja kun palasin töihin, työterveyden antoi lähetteen fysiatrille, jota kautta pääsin kelan kuntoutukseen 2009. Sieltä sain ihan mun selälle räätälöidyt kuntoutus jumppa ohjeet, joita yhä säntillisesti noudatan ja nykyisin selkä on taas ihan kunnossa. Omin päin en kyllä suosittele kenenkään selkäsairaan aloittavan kuntosalijumppaa. Ihan omastakin kokemuksesta tiedän, et voi mennä vaan huonompaankin suuntaan.
Kannattais pyytää ohjeet vaikka fysioterapeutilta, ennen salijumpan aloittamista.
Mitään lääkkeitä tai voimisteluliikkeitä en tee. Kaikkea olen kokeillut. Paitsi lääkärissä käyntiä. Jalat käy joka kulmassa yli spagaattien. Ei auta kipuun.
Pilatekset on opiskeltu. Lankussa kykenen olemaan yli tunnin tulee vain hiki.
Paras keino kipuun on hyväksyä kipu. Hyväksyä omat heikkoutensa ja tyytyä siihen. Mikään ei parannu ja mistään ei tule pelastusta.
Se on hyvä lähtö.
Vuosien kivun jälkeen kykenet seisomaan suoraselkäisenä ja hyväksymään heikkoutesi ja rajaamaan myös elämäsi sen mukaan mihin pystyt.
Kipuun tottuu-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään lääkkeitä tai voimisteluliikkeitä en tee. Kaikkea olen kokeillut. Paitsi lääkärissä käyntiä. Jalat käy joka kulmassa yli spagaattien. Ei auta kipuun.
Pilatekset on opiskeltu. Lankussa kykenen olemaan yli tunnin tulee vain hiki.Paras keino kipuun on hyväksyä kipu. Hyväksyä omat heikkoutensa ja tyytyä siihen. Mikään ei parannu ja mistään ei tule pelastusta.
Se on hyvä lähtö.Vuosien kivun jälkeen kykenet seisomaan suoraselkäisenä ja hyväksymään heikkoutesi ja rajaamaan myös elämäsi sen mukaan mihin pystyt.
Kipuun tottuu-
Mikset käy lääkärillä?