Aion opettaa lapselleni, ettei joulupukkia ole olemassa

ole olemassa, hän sanoi minulle" miksi kerroit, pilasit äiti kaiken :("

Antakaa lasten nauttia pinestä jännityksestä, pelosta ja sadunhohdosta. Sehän on ihanaa kun saa jännittää jotain. Mahanpohjassa kutittaa kun odottaa joulupukin tuloa ja sitä mitä sieltä tulee. Kyllä sitä aikuisuutta vielä on aikaa senkinjälkeen ihan riittävästi.

ja totuus valkenee heille sitten kun ovat jo niin isoja ettei todellakaan haittaa enää se "totuus". Jos joku todella traumatisoituu tällaisesta ei taida olla ihan kunnossa muutenkaan.

Miksi lapsen pitäisi jo elää vain tässä inhorealismin maailmassa? Lapsilla on vilkas mielikuvitus ja he vain tykkäävät uskoa tällaisiin juttuihin. En muista minäkään koskaan kuulleeni kenenkään traumatisoituneen "joulupukkivalheesta"...onko todella muka joku saanut traumoja?

jos se todella on noin traumatisoivaa kuin eräät antaa ymmärtää :D

jäikö joltain pointti ymmärtämättä? Itsekin lapsena petyin kun kotona kävi aina huonompi pukki kuin mainoksissa ja miksi se meidän pukki toi niin paskat lahjat? Olenko niin huono ihminen etten ansaitse yhtä hyviä lahjoja kuin kaverit?

jäikö joltain pointti ymmärtämättä? Itsekin lapsena petyin kun kotona kävi aina huonompi pukki kuin mainoksissa ja miksi se meidän pukki toi niin paskat lahjat? Olenko niin huono ihminen etten ansaitse yhtä hyviä lahjoja kuin kaverit?

jäikö joltain pointti ymmärtämättä? Itsekin lapsena petyin kun kotona kävi aina huonompi pukki kuin mainoksissa ja miksi se meidän pukki toi niin paskat lahjat? Olenko niin huono ihminen etten ansaitse yhtä hyviä lahjoja kuin kaverit?

hyvin esitettyu asia : )

eli meillä ei lapsille valehdella myöskään, ei pukista, ei keijuista, ei noidista

ei mistään!!

silt voidaan leikkiä milikuvitusleikkejä, voin kätkeä aaarteita, yms

lahjoja ostellaan ympärivuoden , aina kun mukavaa löytyy

nytkin ostettiin ihan top-modelkirja ja kynät , ihan kun olivat kivat ; ) miksi odotella johonkin jouluun tai synttäriin ? sit lapsi saa läjäpäin krääsää ja ei jaksa keskittyä mihinkää ?

vanhemmilta menee hermot kun metsästää sitä kräässä jne

hammaskeijulla yms ja se on vain ja ainoastaan lapsille hieno juttu :D 9v taitaa jo ymmärtää ettei sitä pukkia ole oikeasti olemassa mutta edelleen näyttelee sujuvasti mukana eikä näytä ollenkaan traumatisoituneelta...päinvastoin :D.

Muistakaa nyt kertoa, että prinsessat kärsivät tosielämässä anoreksiasta, kuninkaat käyvät vieraissa ja kuningattaret juottavat pikkulapsia humalaan kutsuillaan. Lisätkää, että kolme pientä porsasta paistetaan jouluaattona kinkuksi, Aku Ankka on pervo, koska sillä ei ole housuja, vaikka eihän ankoilla tietysti ole puseroakaan ja että Iines Ankka harrastaa tosiasiassa perheväkivaltaa, kun mäiskii Akua vähän väliä käsilaukulla. Kun näin vauhtiin pääsette, niin voitte valottaa hiukan kirjojen perussanomaa (mielikuvitusta, ei totta) ja muistutatte joka käänteessä lastanne lähdekritiikin tärkeydestä. Elämässä ei saa uskoa mihinkään, eikä ainakaan satuihin tai satuhahmoihin.

Ette te ole realisteja. Te olette kyynisiä. Peruspessimistejä, joiden mielestä lapselle pitää kertoa totuus, koska muuten se voi joku päivä pettyä. Lapselle pitää aina kertoa totuus, vaikka se tekisi kipeääkin. Ei saa valehdella, harhauttaa tai kaunistella.

Tavallaan teidän tapanne vie lapselta mahdollisuuden olla lapsi. Osa lapsuutta on se, kun voi uskoa mihin vaan, myös itseensä lähes rajattomasti. Vain mielikuvitus on rajana. Monet lapset luovat omia mielikuvitushahmojakin. Mutta te tapatte tämän luovuuden heti alkuunsa ja viette lapselta mahdollisuuden unelmoida. Jalat maassa aina on tylsä tapa elää - varsinkin pienen lapsen.

Meidän 6- ja 8-vuotiaat uskovat joulupukkiin, hammaskeijuun, tonttuihin ja moniin muihin.... Minäkin uskon. :)

niinpä pukista on koko ajan puhuttu satuhahmona. Eipä tuo lapsi siitä tunnu kärsineen.

nauratteko te koskaan, hupsutteletteko, kerrotteko vitsejä, tarinoita, käyttekö lomalla kenties ihan rantalomalla vai teettekö vain tylsiä ja arkisia asioita ja lomalla vain opiskelette lisää tärkeää työtänne varten? Miksi lapsella ei saa olla joulupukkia? Kuka on tramatisoitunut siitä että on lapsena uskonut joulupukkiin???

ette taida yleensäkään asioita kyseenalaistaa. Kukaan ei ole kieltänyt mielikuvitusmaailmaa ja iloa lapsilta tai aikuisilta, kuten tämä kirjoittaja väittää. Etkö oikeasti ymmärrä näiden asioden eroa? Rautalankamalli: saatan lukea lapsilleni satua joulupukista, mutta en väitä hänelle että joulupukki oikeasti tuo lahjat.

Suurimmalle osalle ihmisistä tämä ei tietenkään ole mikään ongelma, koska he eivät kyseenalaista muitakaan perinteitä tai vallitsevaa kulttuurisia malleja jos ovat siihen kasvaneet. Suosittelen teille kaikille näin ensi alkuun vaikka Michel Foucault kirjoituksiin tutustumista.

Muistakaa nyt kertoa, että prinsessat kärsivät tosielämässä anoreksiasta, kuninkaat käyvät vieraissa ja kuningattaret juottavat pikkulapsia humalaan kutsuillaan. Lisätkää, että kolme pientä porsasta paistetaan jouluaattona kinkuksi, Aku Ankka on pervo, koska sillä ei ole housuja, vaikka eihän ankoilla tietysti ole puseroakaan ja että Iines Ankka harrastaa tosiasiassa perheväkivaltaa, kun mäiskii Akua vähän väliä käsilaukulla. Kun näin vauhtiin pääsette, niin voitte valottaa hiukan kirjojen perussanomaa (mielikuvitusta, ei totta) ja muistutatte joka käänteessä lastanne lähdekritiikin tärkeydestä. Elämässä ei saa uskoa mihinkään, eikä ainakaan satuihin tai satuhahmoihin. Ette te ole realisteja. Te olette kyynisiä. Peruspessimistejä, joiden mielestä lapselle pitää kertoa totuus, koska muuten se voi joku päivä pettyä. Lapselle pitää aina kertoa totuus, vaikka se tekisi kipeääkin. Ei saa valehdella, harhauttaa tai kaunistella. Tavallaan teidän tapanne vie lapselta mahdollisuuden olla lapsi. Osa lapsuutta on se, kun voi uskoa mihin vaan, myös itseensä lähes rajattomasti. Vain mielikuvitus on rajana. Monet lapset luovat omia mielikuvitushahmojakin. Mutta te tapatte tämän luovuuden heti alkuunsa ja viette lapselta mahdollisuuden unelmoida. Jalat maassa aina on tylsä tapa elää - varsinkin pienen lapsen.

Kyllä aikuisena saa tapreeksi kohdata elämän realiteetteja. Lapsen työ on leikkiä.

mulla ei ole ollut koskaan tarvetta kyseenalaistaa lasten halua kokea mielikuvitusmaailmaa...en muista itsekään koskaan siitä kärsineeni että sain lapsuuteni ajan uskoa joulupukkiin.

meillä ainakin joulupukki aiheutti ylisuuria odotuksia, enkä tykännyt. Nuorimmille lapsilleni en joulupukkiin uskomista kannusta yhtään.

Minäkin ajattelin kuin ap kun oli pieni esikoinen.



Koskaan en ole pelotellut joulupukilla että pitäisi olla kiltti tai ei saa lahjoja jne. Meillä pitää olla kiltisti kun vanhemmat niin sanoo ei pukin takia.



Jotenkin vaan lapset alkoivat uskoa pukkiin vaikka meillä siitä puhuttiin aika vähän jne. Loppujen lopuksi taitavat vieläkin kaikki uskoa täysillä vaikka vanhimmallakin on ikää jo 7v.



Meillä isä lähtee aina pannuhuoneelle/saunaan kun pukki sattuu käymään. Pukukin on vaikka aika yksinkertainen.



Lapset auttavat hommaamaan sukulaisille lahjoja ja auttavat paketoinnissa. Sitten ne paketit jätetään "kuistille tonttuja varten" ja sieltä ne katoavat ja pukki sitten tuo oikeisiin perheisiin. Joskus on kummit tuoneet lahjat mummolaan kun pukki on vahingossa vienyt lahjat väärään taloon niin saavat vasta joulunjälkeen kun kyläillään.



En ole erikseen kuitenkaan viitsinyt selittää ettei pukkia ole olemassa kun eivät ole kyselleet. Selvästi haluavat uskoa pukkiin.



Eli se siitäkin periaattesta. Ja hyvä niin meidän kohdalla.

Jos lapsi ei halua, ei hän uskokaan joulupukkiin. Minä itse muistan uskoneeni puolitosissani pitkään vielä kouluikäisenäkin, vaikka samalla tiesin koko ajan esim. joulupukin mukana tulleen tontun kengistä, että luokkakaverihan se tuossa. Äiti totesi aina, kun pohdin, onko joulupukki oikeassa, että niille on, jotka haluavat siihen uskoa. Ja minä halusin ja nautin salaperäisyydestä ja siitä, miten vnahemmat onnistuivat piilottamaan lahjat ilman että mitään hoksasin.



Oma lapseni uskoo esim. elokuvien olevan totta. Muistutan aina, että ne ovat kertomusta ja satua, mutta oma usko kantaa pidemmälle. Päiväkodissa oli sitten 4-vuotiaan usko pilattu, kun lapsi oli kertonut lähtevänsä Muumimaailmaan. Eräs lapsi oli kertonut, että sisällä on vain ihmisiä. Me aikuiset emme olleet koskaan edes tajunneet, että lapsi syvästi uskoi muumeihin. Kotona hän itki, koska koko reissu oli mennyt pilalle. Silloin kyllä ärsytti. 4-vuotiaalla on vielä halu uskoa ja tehdä asioista salaperäisiä ja maagisia. Se kuuluu osana jännitykseen. Samassa päiväkodissa oli sitten jo valotettu joulupukinkin todenmukaisuutta. Oma lapseni pettyi. Joulusta lähti taikuus pois. Salaperäisyys pois. Jännitys pois. On väärin, että kyynikoiden lapset saavat ja voivat pilata toisten tavat, perinteet ja uskomukset. Meilläkin korostetaan nyt halua uskoa ja lapsi on joulua kohden alkanut piristyä. Mutta kieltämättä tekisi mieli sanoa pari hyvin ikävää sanaa tuon yhden totuuden torven vanhemmille. On ok pilata oman lapsensa mielikuvitusmaailma mutta kaikille ei sitä tarvitse tehdä.



Lapselle ei tarvitse valehdella joulupukista tai muumeista. Me emme ole koskaan varsinaisesti valehdelleet. Lapsilla on luja halu uskoa, ja se kantaa jo pitkälle. Toki olen sanonut, että tonttu tai joulupukki on varmaan tuonut lahjat, mutta en esitä tietäväni asiaa varmasti. Muumeista en koskaan edes tajunnut, että lapsi uskoo niiden olevan ihan eläviä, ennen kuin tuo yksi lapsi pääsi julistamaan omaa totuuttaan. Täytyy varmaan selvittää, sattuisiko tuon lapsen vanhemmat olemaan ateisteja ja sitten laittaa oma lapsi kertomaan, mihin joutuvat ne, jotka eivät usko Jumalaan...

ovat juuri niitä jotka ovat pettyneet valehteleviin vanhempiin ja haluavat romuttaa muidenkin uskomukset. Sellainen lapsi joka alusta asti on tiennyt että kysen on vain sadusta osaa paremmin leikkiä mukana (joulupukkifantasiassa) ja sitten luontevasti palata arkeen. Eli "nyt tämä leikisti olis tälläinen.... hei nyt leikki kesken mulla on pissahätä..."

Enkä opeta lapsiani uskomaan, että satu on totta. Satuja ja mielikuvitusta voi olla ja pitääkin olla, mutta ero sadun ja toden välillä on. Lapsi yleensä itsekin oivaltaa mikä on totta ja mikä ei.



Onkohan muuten ne joiden lapset uskovat joulupukkiin ja kertovat siitä toisille ajatelleet miltä se saattaa tuntua niistä joille on kerrottu, että se on satua? Siksi mielestäni ei kannattaisi loukkaantua kovin verisesti vaikka joku joulupukkiin uskova on toiselta lapselta saanut kuulla, että se on vain satua. Lapselleni olen kertonut kuitenkin, että jotkut uskovat joulupukin olevan oikeasti eikä heille tarvitse sanoa, että ei ole, mutta ainahan ei voi tietää mitä lapsi sponttaanisti sanoo. Ehkä ne jotka haluavat varjella lapsiensa sadunhohtoista joulua voisivat totuudentorvien varalta asiaan valmistautua jotenkin?

on siis vasta 2v, mutta alkaahan tuo joulupukkihöösäys olla kohta jo ajankohtaista. Kiva kuulla mielipiteitänne :)



ap

Muistakaa nyt kertoa, että prinsessat kärsivät tosielämässä anoreksiasta, kuninkaat käyvät vieraissa ja kuningattaret juottavat pikkulapsia humalaan kutsuillaan. Lisätkää, että kolme pientä porsasta paistetaan jouluaattona kinkuksi, Aku Ankka on pervo, koska sillä ei ole housuja, vaikka eihän ankoilla tietysti ole puseroakaan ja että Iines Ankka harrastaa tosiasiassa perheväkivaltaa, kun mäiskii Akua vähän väliä käsilaukulla. Kun näin vauhtiin pääsette, niin voitte valottaa hiukan kirjojen perussanomaa (mielikuvitusta, ei totta) ja muistutatte joka käänteessä lastanne lähdekritiikin tärkeydestä. Elämässä ei saa uskoa mihinkään, eikä ainakaan satuihin tai satuhahmoihin.



Ette te ole realisteja. Te olette kyynisiä. Peruspessimistejä, joiden mielestä lapselle pitää kertoa totuus, koska muuten se voi joku päivä pettyä. Lapselle pitää aina kertoa totuus, vaikka se tekisi kipeääkin. Ei saa valehdella, harhauttaa tai kaunistella.



Tavallaan teidän tapanne vie lapselta mahdollisuuden olla lapsi. Osa lapsuutta on se, kun voi uskoa mihin vaan, myös itseensä lähes rajattomasti. Vain mielikuvitus on rajana. Monet lapset luovat omia mielikuvitushahmojakin. Mutta te tapatte tämän luovuuden heti alkuunsa ja viette lapselta mahdollisuuden unelmoida. Jalat maassa aina on tylsä tapa elää - varsinkin pienen lapsen.

Muistakaa nyt kertoa, että prinsessat kärsivät tosielämässä anoreksiasta, kuninkaat käyvät vieraissa ja kuningattaret juottavat pikkulapsia humalaan kutsuillaan. Lisätkää, että kolme pientä porsasta paistetaan jouluaattona kinkuksi, Aku Ankka on pervo, koska sillä ei ole housuja, vaikka eihän ankoilla tietysti ole puseroakaan ja että Iines Ankka harrastaa tosiasiassa perheväkivaltaa, kun mäiskii Akua vähän väliä käsilaukulla. Kun näin vauhtiin pääsette, niin voitte valottaa hiukan kirjojen perussanomaa (mielikuvitusta, ei totta) ja muistutatte joka käänteessä lastanne lähdekritiikin tärkeydestä. Elämässä ei saa uskoa mihinkään, eikä ainakaan satuihin tai satuhahmoihin.

Ette te ole realisteja. Te olette kyynisiä. Peruspessimistejä, joiden mielestä lapselle pitää kertoa totuus, koska muuten se voi joku päivä pettyä. Lapselle pitää aina kertoa totuus, vaikka se tekisi kipeääkin. Ei saa valehdella, harhauttaa tai kaunistella.

Tavallaan teidän tapanne vie lapselta mahdollisuuden olla lapsi. Osa lapsuutta on se, kun voi uskoa mihin vaan, myös itseensä lähes rajattomasti. Vain mielikuvitus on rajana. Monet lapset luovat omia mielikuvitushahmojakin. Mutta te tapatte tämän luovuuden heti alkuunsa ja viette lapselta mahdollisuuden unelmoida. Jalat maassa aina on tylsä tapa elää - varsinkin pienen lapsen.

Olen enemmän kuin samaa mieltä!

lähteä siihen rumbaan, että joululahjat ovat huippusalaisia ja pukki tuo kaiken. Pukki kyllä tulee ja ehkä tonttu ja saavat jakaa lahjat, mutta reilusti kerrotaan, keneltä lahjat on saatu.

en ymmärtänyt ollenkaan, että lapset eivät niistä kiitä, kun eivät tiedä keltä ne on saatu. Tai siis on saatu joulupukilta.

Omassa lapsuudessani alusta alkaen joulupokki oli satua, ja silti jännitti pukin saapuminen joka joulu ;)

Samaa linjaa jatkettu nyt omassa perheessä.