Olen onnellinen koska minulla perhe jossa ei ole omia rahoja

ja hyvin toimii. Olisi tosi outo ajatus elää omilla rahoilla. Siinä tapauksessa laskisin sitten tosi tarkkaan, mitä kumpikin syö ym.



Ei me kysytä lupaa ostaa itselle jotain kallista. Molemmat tajuaa, mihin meillä on varaa, ja elää ja ostelee sen mukaan. Voin siis ostaa kunnon talvitakin, mutta en ostaisi parin tonnin sormusta tosta noin vaan.



Jotenkin yhteiset rahat kuuluu siihen, että eletään yhdessä ja jaetaan koti ja elämä keskenämme. Miksi siis pitäisi pitää rahat erillään?

ja tajusin, että vain minä tienasin, mutta kulutus pysyi ennallaan, niin kieltämättä kirpaisi.

Sillä eihän teistä toki kumpikaan koskaan kuole, tai ei ainakaan lähivuosikymmeninä, mutta jos niin sattuis käymään niin ja-muotoinen tili jäädytetään kuolinpesän selvittelyn ajaksi.



Meillä on erilliset palkkatilit ja sijoitustilit, yhteinen lainanhoitotili, laskut maksetaan periaatteella kumpi ensin ehtii ja systeemi on toiminut hyvin yli 25 v.

Ostatteko mitään itsellenne? Pitääkö kysyä lupa tai jutella asiasta ensin? Tuleeko sanomista?

Minusta yhteiset rahat voi toimia vaan silloin kun niitä on helvetin paljon.

Meillä minä äiti olen PALJON suurituloisempi. Kyllä otti päähän kun aiemmin piti "kysyä lupa" kun ostin jotain ei-yhteistä. Miehen mielestä on parempi näin että meillä omat tilit, kaikki maksetaan puoliksi ja loput omaa. No eihän sitä omaa jää, kun miehen tulot ei riitä edes puoleen menoista. Ja kyllä se minua harmittaa. Ei hän kuitenkaan ole valmis tinkimään "omista" menoeristään.

Ostatteko mitään itsellenne? Pitääkö kysyä lupa tai jutella asiasta ensin? Tuleeko sanomista?

Minusta yhteiset rahat voi toimia vaan silloin kun niitä on helvetin paljon.

Meillä minä äiti olen PALJON suurituloisempi. Kyllä otti päähän kun aiemmin piti "kysyä lupa" kun ostin jotain ei-yhteistä. Miehen mielestä on parempi näin että meillä omat tilit, kaikki maksetaan puoliksi ja loput omaa. No eihän sitä omaa jää, kun miehen tulot ei riitä edes puoleen menoista. Ja kyllä se minua harmittaa. Ei hän kuitenkaan ole valmis tinkimään "omista" menoeristään.

molemmilla oma tili johon palkka menee ja minulle lisäksi lapsilisät menevät.



Miehellä on isompi palkka, joten hän maksaa kaikki laskut, minä hoidan ruokapuolen.



Välillä olen ollut sen verran hyväpalkkaisessa työssä, että ilman muuta halusin maksaa kuukausittain sähkölaskun ja miehen bensakuluja työmatkoilta.



Montaa vuotta en noin hyvin tienannut, mutta muutaman kuitenkin. Paikkakunnan vaihto kerrrostalosta halpaan OK-taloon, mutta työmatkan hankaluus...



Halusimme esim. ostaa kesämökin saadessani hyväpalkkaisen työpaikan, halpa talomme oli just maksettu. Ajattelimme että rahaa menee helposti kaikenlaiseen ja mieluimmin johonkin pysyvään.



Lapsia on useita, edellisestä liitostanikin. Mieheni on elättänyt heidät pienestä pitäen. Olen saanut vain elatustuen joka ei ole kattanut lasten todellisia menoja lapsilisilläkään. (Lasten isä katosi kuvioista lasten ollessa aivan pieniä, syntyneet muutaman vuoden sisällä)



Jääkiekkoharrastus seurajoukkueessa ja jalkapallo myös valmentajan johdolla on maksanut mutta tietty kannattanut satsata, kiitos miehelleni ja mummoillekin.



Kun yhteisiä lapsia tuli, olen osaksi ollut kotiäitinä ja välillä työssä.



Nyt en ole työssä; tuli jätehuoltolasku, vesilasku, tv-lupa...en pysty niitä maksamaan, mutta koskaan ei mieheni ole valittanut vaan jopa sanonut ettei antaisi yhtään lasta pois koskien toisen miehen lapsiakin. Hän pitää kaikista yhtä paljon ja puhuu aina sanoen lastani - poika, tytär eikä koskaa tytärpuoli jne. Ei meillä ole velipuolia...vaikka tiedetäänhän asia.



En kyllä tuhlaakaan omasta mielestäni kauppareissuilla, joten mies antaa arvoa sillekin. Hyvin menee.







Mies siis koko pitkän avioliitttomme aikana on maksanut kaikkea niin, ettei kovin paljon säästöön ole voinut jäädä. Kuukausittain menee suoraan määrätty summa palkasta säästöön johon laittoi nostorajoituksen kahdesti vuodessa. Siellähän on siten tarpeeseen.