Päivän anoppi:

Ei mua ainakaan ole koskaan onniteltu uudesta työpaikasta! En ole ennen kuullutkaan tällaisesta tavasta... Enkä ole itsekään koskaan onnitellut ketään.

Ehkä appivanhemmatkaan eivät tunne tällaista (kylläkin ihan tavallista) tapaa. Paitsi tietty jos ap on joskus kuullut heidän onnittelevan uudesta työpaikasta jotain muuta.

Ja jos he tietävät, että tulet tienaamaan enemmän kuin miehesi, ehkä heitä tosiaan vähän nolottaa.

Ja sille joka tuolla paljon ylempänä yritti piikitellä, että ap:lla menee kauan maksaa takaisin se miten hänen miehensä on häntä elättänyt, niin jos kerran tienaa enemmän niin eihän siihen sitten mene edes sitä aikaa minkä on ollut kotona. Ja ilmeisesti kotivuosia ei ole kovin montaa, jos lapset ovat alle kouluikäisiä.

pakko tulla päivän päätteeksi kurkkaamaan :) Paljon oli tullut vielä vastauksia, kiitos vain niistä! :)



Joku oli kysynyt, mistä appivanhemmat tietävät minun ja mieheni palkat. Minun palkkaani eivät tiedäkään. Mieheni ei sitä kertonut, vaikka sitä häneltä kysyttiin. Luulen, että mieheni palkan tietävät suurin piirtein, sillä luulen että appi osaa sen aika hyvin arvioida. Lisäksi he ostavat joka vuosi veropörssi-lehden. Eiköhän se verotustiedoista viimeistään selviä. Takuulla ovat sen sieltä lukeneet. Vähintään heille täytyy olla selvää, että tästä eteen päin palkkani on huomattavasti suurempi kuin mieheni. Esimerkiksi on helppo arvioida, että parturi-kampaajan palkka on pienempi kuin tk-lääkärin.



Pelkoa lastenhoitolla nakittamisesta arveli joku. Niin kuin tuolla aikaisemmin selvitinkin, siitä ei voi olla kyse.



Luettuani kaikki viestini, huomaan aikalailla jankkaavani erityisesti onnitteluista.. Enkä oikeastaan ole koskaan kuullut heidän onnittelevan ketään uuden työpaikan johdosta. Mutta enemmän minua ihmetyttää se, että pienet keskustelun avaukseni on täydellisesti, jopa epäkohteliaasti torpattu, jos ne ovat liittyneet tulevaan työhön tai siihen liittyviin arkisiin perheemme asioihin. Eikä mitään ole kysytty minulta työpaikasta. ainoastaan mieheltä kysytty tulevaa palkkaani, kun itse en ollut paikalla. Sen ainakin tiedän, että ylipäätään appivanhempiani kiinnostaa mitä kukakin tuttu tai sukulainen tekee työkseen. Kyllä minuakin kiinnostaa. Usein ollaan juteltu työpaikkaa vaihtaneista sukulaisista ja tuttavista. Eli ainakin puheenaiheeksi etäisimpienkin tuttavien työkuviot ja uudet työpaikat ovat riittäneet. Kuten sanoin, tapaamme usein, joten puheenaiheeksi riittävät uudet pöytätabletit, pihjalanmarjojen määrä ja naapurin maalattu saunamökki. siksi on omituista, että työpaikkauutiseni ei ole herättänyt mitään keskustelua. Sen sijaan aistin, että aihetta ei tosiaan haluta käsitellä, ja että siitä ei pidetä että itse siitä jotain mainitsen.



Huh huh, tulipas vielä sepustettua =D



ap

Minusta on kyllä aika hullua, että joku aikuinen ihminen nostaa tuollaisen metelin yhdestä työpaikasta.

hyvä kun lähdet töihin. Töissäkäyminen on jokaisen terveen ihmisen perusvelvollisuus ja oikeus. On hyvä toteuttaa itseään, vastata itsestää ja saad arahaakin ettet ole enää miehen elätti. Appivanhemmat varmaan pelkää että joutuu hoitaan lapsiasi.

uutistaan appivanhemmilleen kertonut. Silti hän odottaa onnitteluja. Aika monille on varmaan helppo sanoa seuraavan kerran tavatessa, että onneksi olkoon, olet kuulemma saanut töitä. Ehkä nuo appivanhemmat nyt ajattelevat, että olet halunnut salata asian heiltä ja ovat kenties jopa vähän loukkaantuneet siitä? Millaiset välit teillä ylipäätään on?

että ei tosikaan. Älä välitä ap typeristä kommenteista.



Kyllähän hyviin tapoihin kuuluu onnitella mistä tahansa valmistumisesta, ja työpaikan saannista varsinkin. Nykypäivänä sekään ei tosiaan ole itsestään selvyys, ja vaikka olisikin, niin kyllä sitä silti onnitellaan.



Ja tosiaan, kyllä yleensä jutellaan siitä, että mites lastenhoito järjestetään, ja mitenkähän ne sopeutuvat, onkohan hyvä hoitopaikka, miltä sinusta tuntuu nyt mennä töihin jne. Siis jos oletuksena on, että appivanhempia kiinnostaa lastenlastensa elämä.



Tuossa reagoimattomuudessa on kaksi vaihtoehtoa: anoppi olisi aina halunnut opiskella ja käydä töissä, mutta ei ole voinut tai saanut. Tai toinen vaihtoehto, että hänen mielestään lapset pitäisi hoitaa kotona ja äidin pysyä kotona, muttei sano sitä, eikä sitten mitään muutakaan.



Onnea nyt vielä kuitenkin sinulle!

tuolla aikaisemmin selvitinkin, meillä on lämpimät välit ja tapaamme viikottain. Näin on ollut yli kymmenen vuoden ajan. En olisi vielä hetki sitten uskonut, että minäkin teen anoppi-aloituksen av:lle. siksipä otsikkona onkin "päivän anoppi". aihetta jauhetaan täällä paljon..



Huomasin jo silloin, kun kerroin olleeni haastattelussa ja että uskon saavani sen työn, että asia otettiin jotenkin "kylmästi" vastaan ja puhe siirtyi välittömästi seuraavaan aiheeseen. Sitten kuultuani varmistuksen että olen tullut valituksi, soitti anoppi muutaman tunnin kuluttua miehelleni ja siksi mies tuli kertoneeksi tämän asian. minusta olisi ollut kummallista asian korostamista se, että itse olisin soittanut perään varmistaakseni, että uutinen meni varmasti perille.



Seuraavan kerran kun tapasimme, ryhdyin kertomaan lastemme hoitopaikoista tyyliin: "nyt kun mun töihin menon takia lapset aloittaa hoidon..." huomasin, että anoppi otti lehden selattavakseen ja eikä appikaan katsonut minuun päin, eikä kukaan vastannut minulle mitään. Seuraavaksi puhuttiin pullasta pienen hiljaisuuden jälkeen. Kyllä se tilanne oli silloin jotenkin kummallinen. tunsin yhtäkkiä jotain kummaa häpeää. en tiedä itsekään miksi. Ihan hassua.



Ja nyt on tavattu muutamaan kertaan ja ollaan juteltu ihan kaikesta muusta. Ja se tuntuu oudolta.



ap

tämän aloituksen taso ole kovin korkea.. en mitään ylpeyttä tunne siitä, että tällaisia tänne kirjoittelen ja vielä illallakin täällä notkun. Tein aamulla sellaisen hätäisen arvion, että jos näin luokaton aihe ja valitus sopii jonnekin, niin tänne av:lle.



Olen kiitollinen, jos 49 haluaa omalla panoksellaan kohottaa ketjun tasoa :)



ap

Meilläkin onnitellaan ja kysellään - ehkä liikaakin. Anoppini lisäksi takuulla utelee palkastakin...



Minun veikkaukseni on se, että appivanhempasi eivät haluaisi sinun menevän töihin. Ehkä he ajattelevat, että lapset ovat vielä liian pieniä ja että äidin pitäisi hoitaa ne kouluikään asti kotona. Toisaalta uskon, että taustalla voi lymytä sekin, että menet arvostetumpaan työhön kuin miehesi ja he kokevat sen ehkä jollakin lailla loukkaavana. Vaikka et mitenkään ole kehuskellut asialla, he vain kokevat, että kehuskelet, koska olet ikään kuin korkea-arvoisempi kuin heidän poikansa. Veikkaan, että se todellinen syy voi olla tämä, vaikka tietysti ehkä ystävilleen mumisevat pienistä lapsista.

tuolla aikaisemmin selvitinkin, meillä on lämpimät välit ja tapaamme viikottain. Näin on ollut yli kymmenen vuoden ajan. En olisi vielä hetki sitten uskonut, että minäkin teen anoppi-aloituksen av:lle. siksipä otsikkona onkin "päivän anoppi". aihetta jauhetaan täällä paljon..

Huomasin jo silloin, kun kerroin olleeni haastattelussa ja että uskon saavani sen työn, että asia otettiin jotenkin "kylmästi" vastaan ja puhe siirtyi välittömästi seuraavaan aiheeseen. Sitten kuultuani varmistuksen että olen tullut valituksi, soitti anoppi muutaman tunnin kuluttua miehelleni ja siksi mies tuli kertoneeksi tämän asian. minusta olisi ollut kummallista asian korostamista se, että itse olisin soittanut perään varmistaakseni, että uutinen meni varmasti perille.

Seuraavan kerran kun tapasimme, ryhdyin kertomaan lastemme hoitopaikoista tyyliin: "nyt kun mun töihin menon takia lapset aloittaa hoidon..." huomasin, että anoppi otti lehden selattavakseen ja eikä appikaan katsonut minuun päin, eikä kukaan vastannut minulle mitään. Seuraavaksi puhuttiin pullasta pienen hiljaisuuden jälkeen. Kyllä se tilanne oli silloin jotenkin kummallinen. tunsin yhtäkkiä jotain kummaa häpeää. en tiedä itsekään miksi. Ihan hassua.

Ja nyt on tavattu muutamaan kertaan ja ollaan juteltu ihan kaikesta muusta. Ja se tuntuu oudolta.

ap

ettei ap:n appivanhemmat tykkää hänen töihinmenostaan. Syytä voi vain arvailla. Kannattaa kysyä suoraan, niin ei tarvitse arvailla ja ilma puhdistuu. Ja ap: tule sitten kertomaan meillekin, mikä oli lopputulos :D

ovat henkeen ja vereen demareita. Kaikkien pitäisi olla samalla viivalla, kukaan ei saa olla toista parempi missään asiassa. Siltä ainakin tuntuu. Jos lähisuvussa joku on poikkeuksellisen hyvä jossain, siitä ei kauheasti puhuta, elleivät muut yllä samaan. Mielellään myös "latistetaan" onnistumisia, ettei se onnistunut luulisi itsestään liikoja.



Ja aikuisia lapsia vertaavat myös koko ajan toisiinsa, kuka on ostanut mitäkin jne.

Joku katkera kotimamma ei tunne enää edes pienimpiä kohteliaisuussääntöjä tästä maailmasta ;)



Sanoisin sinuna anopille seuraavan kerran: "hei kuules Mirka, kuulitko että sain töitä! minusta tulee XXXX!" Pakko reagoida sitten :) Jos ei sano mitään niin sitten on jo jälkeenjäänyt.

ja se on se, että valitettavan moni suomalainen on kykenemätön aidosti iloitsemaan toisen puolesta. Kyräily kunniaan! Ei vaan, onnea ap! Loistosuoritus!

niiiin hyvin tuon "tunnelman" josta ap puhuu. Itselläni oli isosti sama ongelma appivanhempien kanssa ennen lapsia. Sitten kun lapset syntyivät, meillä alkoi onneksi olla yhteisiä puheenaiheita, joten on ollut helppoa olla puhumatta töistä, mikä toi aina vain vaivaantunutta tunnelmaa. Mutta en voi auttaa, koska en ikinä ihan täysin päässyt jyvälle, mikä oli ongelma. Jotenkin kai työni oli liian henoa ja komplekseja herättävää. Nyt sitten small talkataan lapsista ja hyvä niin.

On hienoa ja onnittelemisen arvoista jos joku jaksaa lasten kanssa opiskella maisteriksi ja saa työpaikan.

jos pitää tuollaista ihan joka mamman välttämättömänä peruskuviona. Ei mitään järjettömän ihmeellistä, mutta tärkeitä asioita, jotka yleensä noteerataan lähipiirissä.

Uuden työpaikan saaminen on AINA syy onnitella. Se vain kuuluu peruskäytöstapoihin ja työpaikanvaihdos ON aika merkittävä asia normaali-ihmisen elämässä. Nimittäin sellaisen, joka ei vaihda työpaikkaa 10 kertaa vuoden aikana joka vuosi. Saatika valmistuminen, missä vaiheessa sellaisesta ei ole ollut enää tapana onnitella? Siitä lähtien kun kaikki sivistys lopultakin katosi maan päältä?