Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päivän anoppi:
19.10.2011 |
Sain työpaikan ja erittäin hyvän sellaisen. Tämä tapahtui oltuani vuosia kotiäitinä ja opiskeltuani maisterin tutkinnon.
Anoppi ei ole onnitellut. Eikä noteerannut muutenkaan. Ei ole ottanut millään lailla puheeksi, eikä myöskään appi. Mieheltäni oli yrittänyt tiedustella palkkani suuruutta.
Mitä liikkuu anopin ja apen mielessä? Olemme kuitenkin kohtalaisen paljon tekemisissä. Hassulta tuntuu jo se, että he eivät ole mitenkään noteeranneet sitäkään, arkemme muuttuu täysin. Sellaisilla tavoilla, joita ei mitenkään voi olla huomaamatta, esim että lapset menee hoitoon, en ole päivisin tavoitettavissa, jne.
Uskallanko itsekään mainita työpaikasta mitään, kun aiheen ympärillä leijuu jotain kummaa ja ääneen lausumatonta?
Kommentit (55)
ei ole tuosta kiinni.
Mutta nyt tämä koko juttu alkaa naurattaa jo itseänikin ja parasta on antaa koko jutun olla. Tämän enempää aikaa en halua käyttää tämän aiheen vatvomiseen :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole tuosta kiinni. Mutta nyt tämä koko juttu alkaa naurattaa jo itseänikin ja parasta on antaa koko jutun olla. Tämän enempää aikaa en halua käyttää tämän aiheen vatvomiseen :) ap
avun suunta on jo vuosia kääntynyt niin päin, että se kulkee meiltä heille, eikä päin vastoin.
aikanaan ollaan kyllä saatu heiltä paljonkin apua, joten ihan mukavaa vaan, että voidaan nyt puolestamme auttaa heitä.
Mutta hei, nyt mun pitäisi jo tehdä ihan jotain muuta! Tämä on niin kuin sipsejä söisi; otan vaan kolme ja laitan pussin kiinni... =D
ap
Ja samalla tavalla lukion käyminen on perus homma eikä sitä tarvitse juhlia saati onnitella, tai lasten saanti, ihan perus arkea;) Kyllähän vaki työpaikasta aina kuuluu onnitella ja varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieras tai "liian hieno"?
Itse olen vuosia jo ollut ihmeissäni siitä, että mieheni sukua tavatessa minun työni ja kaikki siihen liittyvä sivuutetaan täysin. Muut keskustelevat sujuvasti työkiireistään, työpaikan vaihdoksista ja työn luonteesta, kysyvät keskenään työkuulumisia ym., mutta minun työstäni ei puhuta. Joskus jos olen ollut itse jostakin uudesta käänteestä mielissäni, olen ottanut asian puheeksi, mutta se on aina ohitettu jollakin "aha, hyvä" -tyyppisellä kommentilla. Itse kuitenkin osallistun muiden suvun jäsenten työaiheisiin keskusteluihin aivan samoin kuin muutkin. Mieheltäni olen yrittänyt kysyä mistä tämä voisi johtua, ja mies on vastannut, että siitä, että hänen sukunsa ei ymmärrä minun työstäni mitään. Se pitänee paikkansa. Tiedä sitten löytyykö taustalta vielä joku negatiivinen asenne "hienoja" akateemisia ihmisiä kohtaan... itse siis olen pitkälle koulutettu, miehen sukulaiset ihan "perusduunareita".
Onko ap:n tapauksessa jotakin samantapaista asetelmaa?
Vaikka asia olisikin joillekkin "perus arkea" ja "oletus arvo", niin kyllä sellaisistakin jutuista voi ja saa onnitella.
It Is No Bad Thing To Celebrate A Simple Life.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä tunnen ja sanon, että vakituisen työpaikan saaminen ja vieläpä hyväpalkkaisen on ehdottomasti onnittelujen väärti. Taidanpa mennä kohta korkkaamaan kuohuviinipullon ap: n kunniaksi. Noloja tuollaiset sukulaiset, jotka eivät osaa myötäelää toisen iloa. ONNEA ap!
kyllä näköjään roikun täällä vieläkin.. =D
Itse olen duunari/yrittäjäsuvusta lähtöisin. miehen ja vanhemmat ja mies itse duunari. Minusta kyllä sekä mies, että appikin ovat sellaisen alan miehiä (appi tosin jo eläkkeellä) että fiineimmätkin akateemiset arvostaa.
en kyllä millään jaksaisi uskoa mihinkään alemmuuskompleksiin. Mutta sitä tosiaan olen miettinyt, että voiko kummaa asennetta aiheuttaa se, että ei oikein olisi oikein naisen tienata miestään enemmän..Epäilen että ehkä 70v maalla asuvat ihmiset voi aika yleisestikin ajatella noin, vaikka olisivat kaikin puolin fiksuja ja sivistyneitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ap ja joku muukin kirjoitti, että koskaan kukaan suvustani eikä kumppanini perheestä kysy töistäni yhtään mitään, vaikka työni kuva on selkeä. Muiden töistä kyllä puhutaan ja paljon. Sama oli kun opiskelin yliopistolla, ei kiinnostanut, vaikka keskustelu sivusikin opiskelua. Mutta kai tosin mmattikoulujutut on sitten kiinnostavampia, on minulla sellainenkin tutkinto.
En tietenkään odota, etät minun asioistani pitäisi puhua mutta edes ojonkinlaisen kiinnostuksen teeskentely olisi parempi kuin täydellinen sivuuttaminen.
hyvä kun lähdet töihin. Töissäkäyminen on jokaisen terveen ihmisen perusvelvollisuus ja oikeus. On hyvä toteuttaa itseään, vastata itsestää ja saad arahaakin ettet ole enää miehen elätti.
Appivanhemmat varmaan pelkää että joutuu hoitaan lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin harmiasi, jos olisit, ja he eivät olisi onnitelleet siitä.
että kyseessä on kulttuuriero.
Mun mielestäni ilman muuta kuuluu onnitella uudesta työpaikasta, kysellä jne..
Mutta, mutta:
Minullakin on anoppini kanssa ihan hyvät välit, mutta aika ajoin harmittaa, kun hän ei juuri koskaan kysy mitään, ei aloita keskustelua mistään (jos siis vaikka esim. olisin saanut uuden työpaikan). Juuri hiljan ystäväni sairastui vakavast, mieheni kävi sitten anoppilassa ja oli tämän kertonut. Ja ei, anoppi ei ole puolella sanalla kysynyt mitään.
Jos minä otan tällaisen asian puheeksi, sitten kyllä juttelee, saattaa jotain varovasti kysyäkin.
Sitten kerran ääneen ihmettelin, miksei hän ikinä voi kysyä mitään minulle tärkeistä asioista.
Anoppi sanoi, että hänet on kasvatettu niin, että ei saa UDELLA ASIOITA. Ei siis saa kysyä, ellei ihminen itse ota asiaa puheeksi.
Mielestäni outoa, jos kerran anopille on kuitenkin ko. asiasta kerrottu, niin voihan siitä silloin kysyäkin? En ymmärrä edelleenkään. Eihän näin oikein synnyt mitään kunnon keskusteluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öh, en ymmärrä miksi työssäkäymisestä pitäisi onnitella. Eikö se nyt ole oletusarvo, että aikuinen ihminen käy töissä?
Yleensä on tapana onnitellu uuden työpaikan johdosta.
Ihan riippumatta siitä onko työt aloittava henkilö ollut aikaisemmin kotiäiti tai työtön tai töissä jossakin muualla.
Appivanhemmat kannattavat ns. perinteisiä arvoja kotiäitiyttä myöten ja kun miniä sitten menikin töihin nuorimmaisen ollessa 1-vuotias (tuossa vaiheessa jo 6 vuotta kotiäitinä), nostatti se kunnon tunteiden myrksyn. Anoppi arvosteli miniäänsä suureen ääneen selän takana ja jopa itki, kuinka joku voi tehdä tuollaisen ratkaisun. En tiedä mitä tapahtui kasvotusten, mutta veikkaan kankeutta kanssakäymisessä, sillä perheet alkoivat etääntymään toisistaan tämän episodin jälkeen ja mitä luultavammin aihe on iso tabu, jos joku vain uskaltaa nostaa esille tämän miniän työssäkäynnin.
Kiusallinen ja surullinen juttu.
kun sain sen työpaikan, minkä halusinkin oltuani vuosia kotiäitinä :)
En minä näe siinä mitään ihmeellistä, ihan hyviin tapoihin tai ystävällisiin eleisiin kuuluu mielestäni sellainen. Samoin kun minä onnittelin ystävääni uuden, kauan haaveleimansa auton ostamisesta kuoharipullolla, mutta ehkä me ollaan vaan sitten liian huomaavaista ja toisista välittävää sakkia :P
Anopin kuulumisia en tiedä, enkä tiedä tietääkö hän edes minun olevan töissä, appi kyllä onnitteli. Ovat eronneet. Mutta ammattiin valmistumisesta aikoinaan ei onnitellut kumpikaan, siitä kyllä loukkaannuin. Tosin ei kai sitten siitäkään kuulu huonotapaisten av-mammojen mielestä onnitella? ;)
koskaan onniteltu uudesta työpaikasta! En ole ennen kuullutkaan tällaisesta tavasta... Enkä ole itsekään koskaan onnitellut ketään.
Ap:n tapauksessa ajattelisin, että hyvä että vihdoin lopettaa kotona elelyn ja alkaa tehdä oikeita töitä. Onnittelu tuntuisi aika kornilta ja piikittelevältä ap:n mainitsemassa tapauksessa.
koskaan onniteltu uudesta työpaikasta! En ole ennen kuullutkaan tällaisesta tavasta... Enkä ole itsekään koskaan onnitellut ketään.
Ap:n tapauksessa ajattelisin, että hyvä että vihdoin lopettaa kotona elelyn ja alkaa tehdä oikeita töitä. Onnittelu tuntuisi aika kornilta ja piikittelevältä ap:n mainitsemassa tapauksessa.
Montako kertaa olet jo vastannut tähän ketjuun? Se ettei sinua ole onniteltu ei tarkoita ettei muitakaan saisi onnitella työpaikan johdosta. Minusta on kohteliasta onnitella positiivisista elämänmuutoksista. Sinun mielestäsi synttäri- ja vauvaonnittelut ovat yhtälailla noloja? Vauvoja saa nyt kuka tahansa joka paneskelee ilman ehkäisyä ja jokainen vanhenee vuosittain.
Onnea ap uuden työpaikan ja mukavan palkan johdosta! Älä välitä appivanhemmista. Omat appivanhemmat eivät arvosta koulutusta, koska itse ovat pärjänneet (juuri ja juuri) hanttihommilla.
Alue: Aihe vapaa
jotain väärin.
En ole tätä työpaikkaa millään lailla hehkuttanut appivanhempieni kuullen. Heidän kanssaan olen asiasta maininnut silloin, kun olen ollut haastattelussa. Sen jälkeen en juuri millään lailla.
Me tapaamme siis viikottain, keskustelemme kaikki viikon pienimmätkin tapaukset läpi. Tässä yhteydessä olen silloin haastattelustakin maininnut.
Kyllä normaali ihminen huomaa, jos jotain aihetta vältellään. Jos tapaamme kerran viikossa, on silloin keskustelun aiheena hyvin vähäpätöisetkin arkiset asiat ja tuskin mikään tavallisista rutiinijutuista poikkeava asia ei jää ruotimatta. sitä taustaa vasten on outoa, että tällainen asia, joka muuttaa perheemme arjen täysin uudenlaiseksi, ei ole tullut mainituksi sanallakaan.
en todellakaan kerro alaa, nimikettä, enkä palkkaa!
ap