Hei ihanat miehet! Mitä te hääräätte kotonanne? Kaipaan hyvää miestä, mutta mistä löytää? Miehistä on tullut niin pelottavia tai sitten he o

Viihdyn paremmin yksikseni niin häärään kotona. Eipä kaupungista saa oikein mitään irti

Eli ne, joille sinä kelpaisit, et kelpuutta. Ja sinulle kelpaisi ne, jotka eivät kelpuuta sinua. Tyypillinen kohtaanto-ongelma.

Kotona pääasiassa häärään. En usko olevani hyvä mies, koska nelisenkymmentä vuotta olen jäänyt kakkoseksi, kolmanneksi tai vieläkin viimeisemmäksi.

No worries, tähän alan tottua ja hyväksyä tilanteen. Enkä vaivaudu tarjolle enää.

Minkä ikäinen on etsinnässä?

Naiset ovat taas aivan sekaisin, täynnä mt ongelmia kuten tämäkin avaus taas osoittaa. Joten ei kiitos, kierrän kaukaa kaltaisesi.

Minulla on vaatimuksia naiselle, paljon tehoja kompaktissa paketissa. Naisella pitää olla asennetta, halua mennä eteenpäin ja yleistä harrastuneisuutta. Ei perässä vedettävä, äkäinenkin saa sitten olla. Pääsee kanssani (halutessaan) puuhommiin ja lapioimaan ojia. Pitäisi olla joku 155 cm - 170 cm ja ehdottomasti pyöreän puoleinen. Plussaa olisi jos olisi punaruskea, punainen tai maantienvärinen tukka. Jonkinlaista vankkarakenteisuutta edellytän myös, eli joko lapioiden tai salilla riuhtoen hankittua väntömomenttia. Vaatimuslistani on epärealistisen tiukka, koska itse olen 194 cm / 132 kg. Näinpä on useammassakin kohdassa pakko joustaa jos naisen haluaisin.

Aamulla siivosin kissojen yöllisen riuhmisen jäljet tunti meni oli kateilla ollut vauhti päällä verhot lattialla, kukkamullat pitkin kämppää.

Sitten kauppaan ja ruokaa tekeen. 

Päikkärit ruuan päälle.

Sitten aviolliset velvollisuudet.

Ilman viilentyessä siirryin pihatöihin.

Sit kattoon jalkapalloon.

Kotona harrastamassa. Joskus perus korjaushommia laitteisiin, joskus rakentamista tms. Puutöitä, elektroniikkaa, pihahommia, pelaamista, mitä nyt milloinkin. Satunnaisesti pari kertaa vuodessa voi löytää baarista, muuten lähinnä kotoa, kaupasta tai töistä, jotka tosin teen pääosin etänä. Periaatteessa erilaisilla keskustelupalstoilla, mutta todennäköisyys siellä toki aika pieni kun eivät liity seuranhakuun ne.

Mikä ho-mo sielä livertää?

Miehet on joko pelottavia tai surkeita? Siinä sulla onkin pulma.

Vierailija kirjoitti:

Eli ne, joille sinä kelpaisit, et kelpuutta. Ja sinulle kelpaisi ne, jotka eivät kelpuuta sinua. Tyypillinen kohtaanto-ongelma.

Tämä se yleensä on. Moni arvio oman tasonsa korkeammaksi.

Häärin parhaillaan kotona koska elämäni on liian mielenkiintoista, että jaksaisin käyttää juurikaan aikaan kumppanin metsästämiseen ja hakemiseen.

Mutta en olisi pahoillani, jos sinut tai jonkun muun miellyttävän ja ihastuttavan ja myöhemmmin mahd. rakastettavan sinkun vielä joskus löytäsin ja kohtaisin, jotta voisimme sitten yhdessä edetä ja muodostaa parisuhteen.

Vaan missä sinut kohtaisin ja löytäisin? 

Tulin juuri kotiin juhannusreissulta, oli kivaa. Nyt en tee mitään järkevää, kirjoittelen esimerkiksi nyt tätä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on joko pelottavia tai surkeita? Siinä sulla onkin pulma.

Joo. On aika myöhäistä perua että olen tajunnut että nykyään pelkään miehiä - ihan vieraita ihan ulkonakin ja sitten läheisempiä kun kaikki kommunikaatio on muuttunut niin vaikeaksi. Tämän että kommunikaatio on muuttunut vaikeaksi panen heidän omituisten vaimojensa piikkiin - eronneita tietysti jo. Olen vakaasti sitä mieltä että miesten vaimojen pitää pystyä toimimaan näiden siskojen ja äidin kanssa. Jos näin ei ole niin syntyy kummallisia suhteita. Sitten on varmaan nämä raiskaukset. Varmaan naisessa on jotain vikaa kun joutuu semmoisten uhreiksi vaikka vaikea löytää sitä vikaa kun tuntemattomista kyse.

Miten nainen tutustuu mieheen kun naiset ei edes puhu miehelle jos mies yrittää aloittaa keskustelun. Naiset on vaan hiljaa kun tulee osuma. Miehet vaan makoilee kotona koska eivät usko että naiset haluaa tutustua.

Jaa no haku ei ole päällä enkä vuosiin ole seurustellutkaan,  Olen sellanen rimpula miheksi, mutta kuitenkin töissä osa kuuluu pelkäävän minua! No hymyä ei oikein naamalle tule ja ääntäkään en pyri itsestäni pitämään.



Kotona puuhailen mitä haja asutus seudulla nyt normaalistikkin. Pihalla seisoo siskoni rautapaatti jota puuhastelen lähemmäs järvi risteily käyttöä.. Joskus pyöräilen ja välillä lenkkeilen.

työn vaatimukset täyttänevät aukon mailmassa, joten  kovinpaljon en kaipaa seuraa, mutta kyllä välillä vähän on yksinäinen olo..



No Ihmisiin en enään uskalla uskoa, kun  ne läheisimmätkin onnistuneet pettämään luottamukseni täysin, joten ei tässä oikein seuraksi kelpaa , ja oikeastaan en seksistäkään en sinällään ole kiinnostunut. No  katotaan tuleeko aikanaan viidenkympi kriisi...