Lue keskustelun säännöt.
Päivän anoppi:
19.10.2011 |
Sain työpaikan ja erittäin hyvän sellaisen. Tämä tapahtui oltuani vuosia kotiäitinä ja opiskeltuani maisterin tutkinnon.
Anoppi ei ole onnitellut. Eikä noteerannut muutenkaan. Ei ole ottanut millään lailla puheeksi, eikä myöskään appi. Mieheltäni oli yrittänyt tiedustella palkkani suuruutta.
Mitä liikkuu anopin ja apen mielessä? Olemme kuitenkin kohtalaisen paljon tekemisissä. Hassulta tuntuu jo se, että he eivät ole mitenkään noteeranneet sitäkään, arkemme muuttuu täysin. Sellaisilla tavoilla, joita ei mitenkään voi olla huomaamatta, esim että lapset menee hoitoon, en ole päivisin tavoitettavissa, jne.
Uskallanko itsekään mainita työpaikasta mitään, kun aiheen ympärillä leijuu jotain kummaa ja ääneen lausumatonta?
Kommentit (55)
mikäli on tarvis. Vartavasten ei ehkä kannata, mutta jos muuhun jutusteluun sopii, niin tietenkin mainitset.
Tästäkin aloituksesta käy ilmi naisten anoppi -kammo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oletat, että järjestetään ilotulitus ja riemuisa päivällinen? Ehkä he ovat vain helpottuneita, että menet töihin eivätkä näe siinä mitään erityisen upeaa.
Mitä anoppiisi tulee, niin hän lienee jollain sairaalla tavalla kateelllinen sinulle. Tuo palkan utelu jotenkin viittaa sellaiseen.
että tämä on sellainen kulttuurinen juttu. Itse onnittelen aina saatuani kuulla, että joku on saanut uuden työpaikan. Varsinkin, jos kysymys on sellaisesta tilanteesta, jossa tiedän paikan olleen "haluttu" tai jonka myötä koko perheen tilanne muuttuu. Tai oikeastaan onnittelen ihan aina.
Ihan niin kuin muakin on onniteltu, monelta taholta. Se kai kummastuttaa, että anoppi ja appi ovat ainoita, jotka eivät ole onnitelleet, vaikka puolitututkin ovat.
Voi olla tietysti eri tapa eri sukupolvillakin.
ap
Nyt oli kyseessä siis UUSI työpaikka ja vielä erittäin hyvä sellainen. Itse kyllä ainakin onnittelen uuden työpaikan johdosta.
Yleensä kuuluu myös hyviin tapoihin myötäelää toisen iloa. Jos joku on saavutuksestaan ylpeä, niin silloin sanotaan onnea.
Öh, en ymmärrä miksi työssäkäymisestä pitäisi onnitella. Eikö se nyt ole oletusarvo, että aikuinen ihminen käy töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ihan tahallasi olet loukannut miehen vanhempia sinnikkäästi vaikenemalla asiasta. Miksi ihmeessä he onnittelisivat, jos et ole asiasta kertonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mainittakoon vielä, että minulla ja anopilla ei ole huonot välit. oikeastaan ne ovat oikein lämpimät. Jos olisi huonot, niin silloinhan tämä ei mikään ihmetyksen aihe olisikaan.
Oma epäilykseni oikeastaan on se, että anoppia ja appea hiertää se, että tulen tästä eteenpäin tienaamaan aina enemmän kuin mieheni. Mies on asian kanssa aivan ok, ja yhteisten rahojen taloudessa hyvä palkka on pelkästään yhteinen ilo. Mutta ehkä vanhempi sukupolvi kokee asian toisin? en tiedä.
mutta kyllä ihan oikeasti kai on oikeutettua ihmetellä, miksi meidän perheen näinkin suuri uutinen sivuutetaan ja siitä ollaan täysin hiljaa, vaikka yleensä kaikki pienemmätkin asiat ehditään yhdessä jutella moneen kertaan.
ap
maisterin paperien saaminen ja töihinmeno on aikuisen ihmisen perusarkea. Ei yhtään mitään muuta.
Se on oletusarvo.
Oikeasti on noloa, että teet siitä noin valtavan numeron!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu normaaliin kanssakäymiseen läheisten ihmisten kanssa se, että jutellaan tyyliin, miltäs tuntuu aloittaa työt ja onnitella tietenkin jos on jotain onnittelun aihetta...ja varsinkin lasten hoitoonmeno on isovanhempia kiinnostanut, eli miten ovat siellä viihtyneet.
Asiasta olen maininnut jo silloin, kun olen hakenut. Silloin siitä juteltiin jotain.
sitten kun sain paikan, mies kertoi vanhemmilleen puhelimessa jo samana iltana. Anoppi oli sanonut: ahaa, hyvin neutraaliin sävyyn ja puhe oli kääntynyt muuhun.
Seuraavaksi kun appivanhempien kanssa, otin asian puheeksi lapsien tulevien hoitojärjestelyiden kautta. Ja huomasin, että puheenaihe siirtyi nopeasti muuhun, esimerkiksi kahvitarjoukseen.
En usko, että mitään salailemalla olen onnistunut loukkaamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai loukkasitko ja annoit heidän kuulla kiertotietä?
Eikä niitä kiinnosta sinun tilipussisi paksuus. Aika monta vuotta saat tienata, että olet yhtä pitkään perheestä vastannut kuin miehesi.
On hienoa ja onnittelemisen arvoista jos joku jaksaa lasten kanssa opiskella maisteriksi ja saa työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen, vielä kerran,
maisterin paperien saaminen ja töihinmeno on aikuisen ihmisen perusarkea. Ei yhtään mitään muuta.Se on oletusarvo.
Oikeasti on noloa, että teet siitä noin valtavan numeron!
nämä on minulle ja koko perheellemme isoja ja iloisia asioita. Ja tuntuu kummalliselta, että minulle erittäin läheiset ihmiset eivät halua reagoida niihin mitenkään.
Olen varmasti muussa seurassa tehnyt asiasta numeron; kavereiden kanssa käytiin syömässä tapauksen kunniaksi ja muuta sellaista. Mutta appivanhempieni seurassa en.
ap
Minusta on kyllä aika hullua, että joku aikuinen ihminen nostaa tuollaisen metelin yhdestä työpaikasta.
valmistunut maisteriksi, vaihtanut työpaikkaa 2 kertaa ja työtehtäviä kolmesti eli saman firman sisällä edennyt uralla. Kertaakaan en ole kerjännyt onnitteluja siitä ihan luonnollisesta asiasta, että hankin ammatin (tai ainakin maisterinpaperit) ja menen töihin.
Jos saisin jonkun hypersuperpaikan, jota on hakenut tuhansia, niin sitten voisin jo vähän hehkuttaa. Joku tavallinen HR-päällikkönä oleminen ei ole juhlan aihe. Paitsi niille, joiden elämä on tylsää.
että ajattelevat teidän jatkossa tarvitsevan jatkuvasti lastenhoitoapua, eivätkä ole tästä innoissaan? Tosiasia on se, että helposti alkaa flunssa- ja mahatautikierteet, kun lapset laittaa päivähoitoon, etkä sinä ehkä pysty uudesta työstäsi jäädä jatkuvasti kotiin hoitamaan. Olisko tässä ideaa? Vai ovatko itse vielä työelämässä?
pitäisi onnitella. Eikö se nyt ole oletusarvo, että aikuinen ihminen käy töissä?