Ainoat lapset hoi!
Millaiset kokemukset ainoana lapsena olemisesta? Tuntuuko että sinulta on jäänyt puuttumaan jotain tärkeää? Vai koetko kasvaneesi kieroon koska olet ollut vanhempiesi elämän keskipiste?
En halua toista lasta, mutta pelkään että lapseni kasvaa parhaallakin yrityksellä jotenkin kieroon. En tunne yhtään ainutta lasta, joka ei olisi jollain tapaa omituinen aikuisena. Harmittelen myös sitä, ettei lapsi tulisi koskaan kokemaan sisarusten keskeistä rakkautta ja huolenpitoa.
Kommentit (53)
olen ainoa, en ole kaivanut sisaruksia itseleni koska ei kaipaa mitä ei ole. ja olen ystävällinen ja otan muut huomioon. itseläni on 1v poika haluisin hänelle kyllä sisaruksen :)
Tuo on kyllä täyttä paskaa etteikö ainoa lapsi osaisi kaivata sisaruksia. En väitä ettäkö kaikki ainokaiset kaipaisivat sisarusta, mutta kyllä itse toivoin koko lapsuuteni ajan, että saisinpa sisaruksia ja vieläkin 33-vuotiaana käy ajoittain mielessä, että olisipa kiva kun olisi sisko tai veli! Omalle lapselle oli aivan itsestäänselvää tehdä sisarus, en halunnut omalle lapselle samaa "kohtaloa". Sen lisäksi, että kasvoin yksin, omille lapsilleni ei mm. koskaan tule serkkuja.
Olen ainut lapsi enkä tietääkseni ole kasvanut kieroon. Lapsena en todellakaan kaivannut sisaruksia, vaan viihdyin välillä oikein hyvin yksikseni.
Ainoa haitta siinä, että olen ainoa lapsi, on mielestäni se, että olen suvulleni ns. kaikki kaikessa (kun mulla ei ole serkkujakaan). Kaikki toiveet ja odotukset ovat aina kohdistuneet minuun, mikä on välillä ollut aika painostavaa.
Ihme, etteivät suurperheelliset ole vielä tulleet tähän ketjuun haukkumaan ainokaisia itsekkäiksi, lellityiksi, ärsyttäviksi, epäsosiaalisiksi, huomionhakuisiksi, tyranneiksi, yksinäisiksi ja epäempaattisiksi.
Olen ainoa ja olin lapsena yksinäinen, kun en ollut päivähoidossa. Yksin leikkiminen on tehnyt minusta vähän erakkoluonteisen, en tahdo jaksaa pitkään esimerkiksi vieraita meillä, kaipaan jo hiljaista yksinäistä hetkeä. Omien puolien pitäminen on myös ongelma, kun en ole tottunut sisarusten kanssa kinaamaan, olen vähän liian kiltti ja annan periksi helposti. Päällisin puolin luulen olevani aivan normaalinoloinen.
AP:n viesti on tietämättömyydessään niin typerä, etten edes aio tähän avautua. Sen sijaan laitan tämän yhtä typerän viestin.
EN ole ainoa lapsi vaan minulla on 3 pikkusisarusta. Ainoa mitä minä kaipasin oli isoveljeä tai isosiskoa. Pikkusisarista en niin välittänyt, ei olla edelleenkään oikein tekemisissä ja ikää on 40v. Itselläni on vain 1 lapsi koska tiedän mitä on elää isommassa perheessä ja sitä en halunnut lapselleni.
Lapset nyt kaipaa sitä mitä ei ole, niinkuin me vanhemmatkin ihmiset. Teet omat päätöksesi montako lasta SINÄ ja MIEHESI haluavat, ei sen perusteella että esikoinen tarvitsee jonkun leikkikaverin tms. Kavereita ja ystäviä on ainakin minun lapsellani paljon eikä kaipaa sisarusta.
EN ole ainoa lapsi vaan minulla on 3 pikkusisarusta. Ainoa mitä minä kaipasin oli isoveljeä tai isosiskoa. Pikkusisarista en niin välittänyt, ei olla edelleenkään oikein tekemisissä ja ikää on 40v. Itselläni on vain 1 lapsi koska tiedän mitä on elää isommassa perheessä ja sitä en halunnut lapselleni.
Lapset nyt kaipaa sitä mitä ei ole, niinkuin me vanhemmatkin ihmiset. Teet omat päätöksesi montako lasta SINÄ ja MIEHESI haluavat, ei sen perusteella että esikoinen tarvitsee jonkun leikkikaverin tms. Kavereita ja ystäviä on ainakin minun lapsellani paljon eikä kaipaa sisarusta.
EN ole ainoa lapsi vaan minulla on 3 pikkusisarusta. Ainoa mitä minä kaipasin oli isoveljeä tai isosiskoa. Pikkusisarista en niin välittänyt, ei olla edelleenkään oikein tekemisissä ja ikää on 40v. Itselläni on vain 1 lapsi koska tiedän mitä on elää isommassa perheessä ja sitä en halunnut lapselleni.
Lapset nyt kaipaa sitä mitä ei ole, niinkuin me vanhemmatkin ihmiset. Teet omat päätöksesi montako lasta SINÄ ja MIEHESI haluavat, ei sen perusteella että esikoinen tarvitsee jonkun leikkikaverin tms. Kavereita ja ystäviä on ainakin minun lapsellani paljon eikä kaipaa sisarusta.
EN ole ainoa lapsi vaan minulla on 3 pikkusisarusta. Ainoa mitä minä kaipasin oli isoveljeä tai isosiskoa. Pikkusisarista en niin välittänyt, ei olla edelleenkään oikein tekemisissä ja ikää on 40v. Itselläni on vain 1 lapsi koska tiedän mitä on elää isommassa perheessä ja sitä en halunnut lapselleni.
Lapset nyt kaipaa sitä mitä ei ole, niinkuin me vanhemmatkin ihmiset. Teet omat päätöksesi montako lasta SINÄ ja MIEHESI haluavat, ei sen perusteella että esikoinen tarvitsee jonkun leikkikaverin tms. Kavereita ja ystäviä on ainakin minun lapsellani paljon eikä kaipaa sisarusta.
Minullakin vain yksi lapsi ja mietin myös ajoittain paljon miten ainokaisuus tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä. Tosin Tuntemani ainokaiset ovat useimmat todella mukavia ja ihania ihmisiä.
itselläni on sisko, jonka kanssa en ole lainkaan läheinen. hän on hyvin ailahtelevainen ja kärsin tästä paljon jo lapsuudessa, edelleen raivostuu yllättävästä asioista, on katkera ja kaunainen sekä loputon jankkaaja, jos hänen kanssaan on mistään asiasta eri mieltä. olen hänen seurassaan todella varautunut ja levoton:(
olen miettinyt sitä, että nämä jotka kaipaavat sisarusta, kaipaavatko he todellakin myös tuollaista kuin edellä mainittu omani on? Itse en ole koskaan esim. kaivannut veljeä, jotenkin itse ajattelen senkin ns. pahimman kautta.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:25"]
Olen ainoa ja olin lapsena yksinäinen, kun en ollut päivähoidossa. Yksin leikkiminen on tehnyt minusta vähän erakkoluonteisen, en tahdo jaksaa pitkään esimerkiksi vieraita meillä, kaipaan jo hiljaista yksinäistä hetkeä. Omien puolien pitäminen on myös ongelma, kun en ole tottunut sisarusten kanssa kinaamaan, olen vähän liian kiltti ja annan periksi helposti. Päällisin puolin luulen olevani aivan normaalinoloinen.
[/quote]
Luonteesi ei välttämättä johdu ainokaisuudesta. Minulla on sisaruksia, ja leikin lapsena paljon heidän kanssaan. Vieraita en kestä ollenkaan. En ole kutsunut vieraita kotiini kertaakaan elämäni aikana. Yksinolo on minulle hyvin tärkeää. En koskaan haluaisi olla sellaisessa parisuhteessa, jossa pitäisi asua toisen kanssa samassa asunnossa. Puoliani en osannut pitää päiväkodissa, koulussa enkä osaa nyt aikuisenakaan. Sisarusten kanssa kyllä kinasin ja riitelin lapsena, mutta kodin ulkopuoliset ihmiset ovat aivan toinen asia.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:18"]
Ihme, etteivät suurperheelliset ole vielä tulleet tähän ketjuun haukkumaan ainokaisia itsekkäiksi, lellityiksi, ärsyttäviksi, epäsosiaalisiksi, huomionhakuisiksi, tyranneiksi, yksinäisiksi ja epäempaattisiksi.
[/quote]
Ehkä suurperheelliset ovat viimeinkin oppineet lukemaan. Aloittaja kysyi ainokaisten kokemuksia, ei suurperheellisten.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 17:18"]
Ihme, etteivät suurperheelliset ole vielä tulleet tähän ketjuun haukkumaan ainokaisia itsekkäiksi, lellityiksi, ärsyttäviksi, epäsosiaalisiksi, huomionhakuisiksi, tyranneiksi, yksinäisiksi ja epäempaattisiksi.
[/quote]
Ehkä suurperheelliset ovat viimeinkin oppineet lukemaan. Aloittaja kysyi ainokaisten kokemuksia, ei suurperheellisten.
[/quote]
Mutta voihan ainoa lapsi hankkia aikuisena suurperheen. Silloin hän kuuluu aloittajan kohderyhmään.
Riippuu vanhemmista pitkälle. Oma äitini voisi paljon paremmin jos olisi sisaruksia. Äidinäitini alkoholismi ja muutkin ongelmat olisi kevyempiä jos saisi jonkun kanssa jakaa. Äitini lapsuus oli yksinäinen ja kylmä ilman sisaruksia, ja harmittelee aina nyt aikuisena kun ei ole sisaruksia.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 21:39"]
Riippuu vanhemmista pitkälle. Oma äitini voisi paljon paremmin jos olisi sisaruksia. Äidinäitini alkoholismi ja muutkin ongelmat olisi kevyempiä jos saisi jonkun kanssa jakaa. Äitini lapsuus oli yksinäinen ja kylmä ilman sisaruksia, ja harmittelee aina nyt aikuisena kun ei ole sisaruksia.
[/quote]
Ja mun ystäväni äiti oli yksinäinen äitinsä alkoholismin kanssa, vaikka oli sisaruksia, ja nyt eivät ole siskojensa kanssa missään tekemisissä.
oel kasvanut kieroon, enkä kyllä ole ollut mikään pilalle lellitty prinsessakaan. Omituinen olet itse, jos tuollaisia pokkana väität...
olisi kasvattanut jotenkin kieroon. Enemmän usko että hankalalla äidillä on ollut osuutta asiaan.
Vaikeahan sitä on itse sanoa millaiseksi on kasvanut. Kuten sanoit että kaikki tuntemasi ainoat lapset ovat omituisia aikusena, tuskin he ovat itse sitä mieltä.
Sisaruksia ei osaa kaivata jos niitä ei ole. Kunhan seuraa on muuten tarpeeksi, niin ei sillä verisukulaisuudella ole niin väliä.
Kieroa on mielestäni tehdä toinen lapsi sillä perusteella että ensimmäinen saisi jotain siitä irti. Kamala syyllisyys äidin pakkovalinnasta kannettavana.
mutta parhaat ystäväni ovat.
Kumpikin sosiaalisia ja kaikkien kanssa toimeentulevia ihmisiä.
Lisäksi aina valmiita auttamaan, kun apua tarvitaan.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2011 klo 13:42"]
Tavallaan jotain on mennyt pieleen ainakin miessuhteissa.
(En ole ainoa, mutta piiitkä ikäero kahteen muuhun sisarukseen).
Olen saanut paljon huomiota ja rakkautta. Tämä näkyy minussa, olen hellä, rakastava, avoin ja mukava nainen.
Miesvalinnat vain ovat menneet päin persettä.
Eli jotain perustavalaatuista meni persielleen ) :
[/quote]
Sinä et ole ainoa lapsi. Sinä olet iltatähti. Se on täysin eri asia.