Lue keskustelun säännöt.
Ainoat lapset hoi!
19.10.2011 |
Millaiset kokemukset ainoana lapsena olemisesta? Tuntuuko että sinulta on jäänyt puuttumaan jotain tärkeää? Vai koetko kasvaneesi kieroon koska olet ollut vanhempiesi elämän keskipiste?
En halua toista lasta, mutta pelkään että lapseni kasvaa parhaallakin yrityksellä jotenkin kieroon. En tunne yhtään ainutta lasta, joka ei olisi jollain tapaa omituinen aikuisena. Harmittelen myös sitä, ettei lapsi tulisi koskaan kokemaan sisarusten keskeistä rakkautta ja huolenpitoa.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="19.10.2011 klo 11:38"]
Millaiset kokemukset ainoana lapsena olemisesta? Tuntuuko että sinulta on jäänyt puuttumaan jotain tärkeää? Vai koetko kasvaneesi kieroon koska olet ollut vanhempiesi elämän keskipiste?
En halua toista lasta, mutta pelkään että lapseni kasvaa parhaallakin yrityksellä jotenkin kieroon. En tunne yhtään ainutta lasta, joka ei olisi jollain tapaa omituinen aikuisena. Harmittelen myös sitä, ettei lapsi tulisi koskaan kokemaan sisarusten keskeistä rakkautta ja huolenpitoa.
[/quote]
En lue aloitusta eteen päin vastauksia.
Mutta voisin lyödä vetoa, että tähän ketjuun tulee lauma ainokaisia, jotka ovat kaikki seurallisia ja eivät itsekkäitä ja osaavat jakaa ja ovat tykättyjä ja ne naapurin suurperheen kakarat on itsekkäitä ja eivät osaa jakaa ja ovat inhottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 01:27"]
Myös oma epävirallinen "tutkimukseni" kertoo samaa kuin nro 40:n kommentti. t. ope
[/quote]
Tämä aavee-ope on klassikko :D
Sekä lapsena että aikuisena olen jollain tapaa kaivannut sitä mahdollisuutta, että olisi sellainen läheinen ihmissuhde jonka vain sisaruus mahdollistaa. Itselläni on vanhempi puolisisarus, mutta ei olla mitenkään läheisiä kun eri osoitteissakin on asuttu. Ihanaa että omalla lapsella on sisaruksia, ja uskon että jos väleissä pysyvät niin se on iso rikkaus läpi elämän. Pelkästään tästä syystä en silti lähtisi lasta tekemään jos muuten ei toista halua.
Heh, ei kia sitä voi ainoolta lapselta itseltään kysyä että oletko itsekäs tms? Eihän kukaan omasta mielestään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:02"]Heh, ei kia sitä voi ainoolta lapselta itseltään kysyä että oletko itsekäs tms? Eihän kukaan omasta mielestään ole.[/quote]
Kyllä mä voin myöntää olevani itsekäs, ihan terveellä tavalla. Sitä en osaa sanoa, oonko yhtään sen itsekkäämpi kuin kukaan muukaan.
Aika moni tässäkin ainoiden lasten piirteiksi luokitellut asiat eivät liity siihen ainokaisena olemiseen. Minustakaan asiaa ei voi kysyä ainokaisilta itseltään, koska jokaisen perhetilanteet ovat niin erilaisia. Jos on ollut ainokainen maaseudulla kaukana kavereista, on yksinäisyyden kokemukset selvästi pinnalla. Jos taas on viettänyt aikaa serkkujen ja kavereiden kanssa, ei sitä ainokaisuutta näy mitenkään.
Minusta järkevä teko on tehdä lista ja miettiä sen jälkeen, mitä asioita arvostaa eniten. Esim. molemmilla vanhemmillani on kaksi muuta sisarusta, ja välit näihin ovat todella huonot, on perintöriitaa ja vaikka mitä. Siksi siis olen joutunut miettimään tarkkaan, haluanko lapsilleni sisaruksia vai en. itsellänikin on sisaruksia, joiden kanssa olemme vielä väleissä mutta lujaa vauhtia etääntymässä. Merkkejä mahdollisesta välirikosta on ilmassa, kun yksi jo nyt on vähän katkera "ennakkoperinnöstä" eli siitä, että äitini on jakanut vanhoja lelujamme sen mukaan, kenen lelu on ollut kyseessä. Tämän yhden mielestä jakoperuste on väärä.
Hankin sitten sisaruksia, kun ajattelin, että vanhempien hoitamisessa ei ole yksin. Vanhempieni sisarukset ovat aina hoitaneet oman osuutensa iäkkäiden vanhusten hoitamisessa, joten siinä mielessä kukaan ei ole jäänyt yksin, vaikka riitaa onkin ollut. Mietin silti usein, että on varmasti olemassa luonteita, joille sisarukset vain eivät sovi ja että kenties oma sukuni olisi ollut kaikin puolin onnellisempi yksilapsisissa perheissä. Kellään vain ei sitten ole ollut rohkeutta toimia sen mukaisesti.
Hankin lapselleni sisaruksen myös siksi, että hän ei ole saanut serkkuja eikä todennäköisesti saakaan ja asumme tosiaan maalla aika kaukana kavereista.
Loppujen lopuksi sisaruksen hankkiminen on monen asian summa. Ystäväni jäi yksilapsiseksi, koska ensimmäisellä oli koliikki. Hän ei uskaltanut eikä jaksanut aluksi toista samanlaista vauvaa ja sitten kun tuntui siltä, että voimat riittäisivät, että toista enää tullutkaan. Sattumalla on iso osuus asiaan eivätkä tietoiset päätökset ohjaa kuin vain jonkin verran sitä päätöstä.
Liikaa painoa en siis laittaisi ainokaisten kokemuksille vaan yrittäisin kuulostella sitä omaa tahtoa ja halua ja antaisin myös pienen krediitin sattumallekin. Kaikkea kun ei voi kontrolloida eikä kuulukaan kontrolloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:57"]
Mun mielipiteen voi lukaista täältä blogista http://yhdenpienenlapsenaiti.blogspot.fi/
[/quote]
Loistavasta kirjoitus! (Y)
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:57"]
Mun mielipiteen voi lukaista täältä blogista http://yhdenpienenlapsenaiti.blogspot.fi/
[/quote]
Loistavasta kirjoitus! (Y)
[/quote]
eli loistava. Ajattelin ensin kirjoittaa "loistavasti argumentoitu"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 09:57"]
Mun mielipiteen voi lukaista täältä blogista http://yhdenpienenlapsenaiti.blogspot.fi/
[/quote]
Loistavasta kirjoitus! (Y)
[/quote]
eli loistava. Ajattelin ensin kirjoittaa "loistavasti argumentoitu"....
[/quote]
Kiitos!
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 08:08"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2011 klo 11:38"]
Millaiset kokemukset ainoana lapsena olemisesta? Tuntuuko että sinulta on jäänyt puuttumaan jotain tärkeää? Vai koetko kasvaneesi kieroon koska olet ollut vanhempiesi elämän keskipiste?
En halua toista lasta, mutta pelkään että lapseni kasvaa parhaallakin yrityksellä jotenkin kieroon. En tunne yhtään ainutta lasta, joka ei olisi jollain tapaa omituinen aikuisena. Harmittelen myös sitä, ettei lapsi tulisi koskaan kokemaan sisarusten keskeistä rakkautta ja huolenpitoa.
[/quote]
En lue aloitusta eteen päin vastauksia.
Mutta voisin lyödä vetoa, että tähän ketjuun tulee lauma ainokaisia, jotka ovat kaikki seurallisia ja eivät itsekkäitä ja osaavat jakaa ja ovat tykättyjä ja ne naapurin suurperheen kakarat on itsekkäitä ja eivät osaa jakaa ja ovat inhottavia.
[/quote]
Kateellinen, katkera, ilkeä ja itsekäs suurperhemamma näköjään löysi ketjun.
Tutkimusten mukaan ainoat lapset ovat epäitsekkäämpiä, empaattisempia, menestyneempiä ja osaavat jakaa paremmin kuin sisarukselliset. Kaikista itsekkäimpiä ja inhottavimpia ovat suurperheiden lapset, ja erityisesti suurperheiden kuopukset. Tämä on tukittu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tuohon tutkimukseen löytyy linkkiä tai viittauksia?
Kunhan laitat lapsen päiväkotiin! Ilman päiväkotia voi tuntua yksinäiseltä.