olenko jotenkin mielenvikainen kun mua kiinnostaa kaikki murha- ja

raiskausjutut (eläinrääkkäyksiä sen sijaan en kestä yhtään)?

luen aina kaikki tällaiset jutut tarkkaan ja vatvon niitä sitten päässäni. Minulla etenkin kaikki lapsiin liittyvä on sydäntä lähellä. Olen miettinyt, että johtuu sittä, että kärsin lapsettomuudesta ja kun sitten sain oman lapsen tuntuu, että kaikki lapsiin kohdistuva vääryys koskettaa aivan erityisellä tavalla. Usein joudun sanomaan itselleni, että miksi suret jollekkin vieraalle lapselle tapahtunutta asiaa mutta en voi sille mitään, että myötäelän niin vahvasti näissä jutuissa ja mietin lasta ja lapsen vanhempien tuskaa. Olen usein miettinyt, että minussa on jotain todella vailla kun vieraiden asiat saavat minut pois tolaltaan. Ehkä alitajunnassa suren jotain omaa näiden vieraiden ihmisten kautta..tiedä häntä. Tänään viimeksi itkin kun katsoin sen valvontavideon siitä pienestä kiinalaisesta 2 vuotiaasta tytöstä..miten maailma voi olla näin paha.

Minua nimittäin kiehtoo ihan älyttömästi erilaiset kidutustavat kautta aikojen. Onneksi näin netin aikakautena löytää aika helposti tietoa.



Ja olen muuten sen verran herkkä, etten kykene katsomaan esim. kauhuelokuvia.