vertaitukea/mielipidettä tialanteeseeni, uusperheen äidille

elän uusperhe arkea mieheni ja lasteni sekä yhteisen pienokaisemme kanssa. Miehelläni on koko ajan ollut huoltajuuskiistaa, kova huoli lapsistaa joista kaksi elää äidin luona. elämä siellä on melko kyseenalaista, lapset (11 ja 10) ovat paljon keskenään, vanhempi hoitaa nuoremman asiat ja no.. siellä on kaikenlaista, mikä ei kuulusi lapsien elämään.

Nuorin mieheni lapsista asuu meillä, käy äidin luona jokatoinen viikonloppu. Tytöllä ollut koulussa hankaluuksia. Ei oikein tottele sääntöjä ja opettajia. Tottunut saamaan aina paljon huomiota ja ottaa sen hyvällä tai pahalla.

sitte ovat minun lapseni, jotka elävät meillä joka toinen viikko.

Tällähetkellä koen, että elämä pyörii mieheni lasten ympärillä. Monesti on tunne, että me muut tässä talossa vain yritämmäe sopeutua tähän tilanteeseen, olemalla mahdollisimman vähän tiellä ja esillä. Miehe´ni olemuksesta huokuu, etttei hän siedä lapsiani, ja tämä tuntuu todella pahalta. Mies itse on selittänyt, että tilanne on hänelle vaikea, eikä hän oikein pääse lapsieni elämään, koska he asuvat täällä vuoroviikottain. Hänen mielestään tämä ei esim. ole heidän kotinsakaan. Viimeisin riitamme koski tyttärelleni järjestämää elokuva iltaa. koska häneltä jäi keväällä kaverisynttärit sivuun vauvan syntymän johdosta, järjesztin hänelle ja kahdelle kaverilleen elokuva illan kotonamme. Mieheni mielestä tämä on turhaa. kuitenkin hän on ilolla ottanut vastaan järjestämäni synttärijuhlat omille lapsilleen.



alan olla jo niin poikki tähän. haluaisin vain rakastaa lapsiani näkyvästi.tosi sekavaa tekstiä, mite saisin mieheni ymmärtämää tilateen