Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lääkeet vai imetys?
18.10.2011 |
Minulla on reuma, joka raskauden aikana helpotti, mutta nyt 2 kuukautta synnytyksestä on aktivoitunut uudelleen. Tähän saakka on selvitty kohtuullisella kortisoniannoksella ja kipulääkkeillä, mutta nyt reumalääkäri oli sitä mieltä, että olisi syytä aloittaa vahmemmat lääkkeet. Käytännössä tamä tarkoittaa imetyksen lopettamista.
Keskusteltiin eilen pitkään asiasta miehen kanssa. Hän oli sitä mieltä, että minun pitäisi aloittaa lääkitys heti. Hän on nähnyt tilanteeni ennen diagnoosia ja pelkää omia reaktioitaan.
Minä puolestani olen sitä mieltä, että ainakin kuukauden haluaisin vielä imettää. Toisaalta tiedän, että tauti ei helpota ilman lääkitystä ja oireet pahenevat eikä lääkityskään ala vaikuttaa heti.
Mitä ihmettä minä teen?
Kommentit (10)
ainakin näissä imetys-lääkitys asioissa. Hän on perehtynyt hyvin juuri teemaan reuma ja raskaus, joten uskon ettei hän ole mitenkään ylivarovainen lääkitysten suhteen. Hänen ohjeensa ovat yhtenevät mm. Reumaliiton suositusten kanssa. Lisäksi reumalääkkeet ovat aika myrkkyjä, joten niitä en lapseeni halua työntää. Eli imetys ja lääkitys ei ole vaihtoehto.
Mieheni reaktioista: hänen on todella vaikea katsella kun minuun sattuu. Ehkä se suurin ongelma on, ettei hän juuri voi helpottaa oloani ja rassaa häntä. Lisäksi hänellä on melko matala kipukynnys toisin kuin minulla. Siis henkisesti tämä tauti on hänelle huomattavasti vaikeampi kuin minulle, eikä hän sen takia halua katsella minua oireisena.
Reumalääkkeiden teho tosiaan alkaa melko hitaasti. Jos teho alkaisi heti, en edes miettisi aloitusta nyt. Kuitenkin selkeän parannuksen olossa huomaa kuukauden kuluttua. Pitäisi siis osata ennustaa, kuinka nopeasti tauti pahenee ilman lääkitystä. Jälkeenpäin on helppo sanoa, olisiko lääkitys pitänyt aloittaa vai ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni reaktioista: hänen on todella vaikea katsella kun minuun sattuu. Ehkä se suurin ongelma on, ettei hän juuri voi helpottaa oloani ja rassaa häntä. Lisäksi hänellä on melko matala kipukynnys toisin kuin minulla. Siis henkisesti tämä tauti on hänelle huomattavasti vaikeampi kuin minulle, eikä hän sen takia halua katsella minua oireisena.
Selva. Mutta silti olen edelleen sita mielta etta sinun kannattaa nyt miettia ihan vaan omaa fyysista hyvinvointiasi seka lasta, ja jattaa miehesi henkiset kipuilut nyt tassa asiassa hetkeksi vahan sivummalle...
mutta on se lapsi miehenkin lapsi ja minusta on hyvä kuunnella myös hänen mielipidettään. Jos hänen kantansa olisi vahvasti lääkityksen aloittamista vastaan, minunkin päätökseni olisi helpompi. Samoin jos lääkärin kanta olisi ollut vahvempi. Nyt hän sanoi että vahvasti suosittelee.
Ennustajan lahjat olisivat mukavat :D
No ehkä minä nukun vielä yhden yön ja teen lopullisen päätöksen huomenna. Ei tämä päivästä voi jäädä kiinni.
Ap
Oletko miettinyt, mitä kuukausi tekee nivelillesi, kun reuma saa vapaasti jyllätä. Ajattele asiaa pitkäjänteisesti. Vauva kyllä pärjää korvikkeilla ja tulehdus pitäisi saada aisoihin pian, ettei tule korvaamattomia vahinkoja.
toisaalta, vaikka reumani kipuoireet ovat voimakkaat, tauti ei ole kovin erosiivinen. Ensimmäiset merkit nivelmuutoksista tulivat esiin kahden vuoden sairastamisen jälkeen. Vasta sen jälkeen aloitettiin tehokas lääkitys. Joten voisi olettaa, että kuukauden odottelu ei kovin pahoja vaurioita tee. Enemmän on kyse toimintakyvystä.
Päätös on vaikea kumpaan tahansa päätyykin. Jos lapsi ei olisi esikoinen, toimintakyvyn takia lääkityksen aloittaminen olisi helpompaa. Nyt kuitenkin vielä pärjään vauvan kanssa päivät kahdestaan melko vähäisin järjestelyin...
Pitää varmaan tehdä ihan listaa hyvistä ja huonoista puolista ennen lopullista päätöstä. Lääkereseptit kuitenkin lääkäriltä sain, joten aloittamaan pääsee apteekkireissun jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysty oikein tekemään plussat ja miinukset listan avulla. Kyllä sä varmaan olet Ap jo jonkin käsityksen muodostanut, kun edes harkitset lääkityksen viivyttämistä.
Vauvan puolelta katsottuna hän on jo saanut 2 kk äidinmaitoa, joten hän on saanut tarvittavia bakteereja ja puolustuskykyä. Lapselle on myös tärkeää että äiti voi hyvin ja jaksaa hoitoo häntä.
jos miettiää, että voit mennä niin huonoon kuntoon, että toipuminen kestää vielä lääkityksen alettuakin (tämän tiedät toki itse parhaiten) Äitinä olet täysin korvaamaton, maidon voi sentään korvata vastikkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mies pelkaa omia reaktioitaan" syyna laakityksen aloittamiseen. Eli siis miehesta ja hanen oudoista tuntemuksistaan viis (mita ne voisi sita paitsi olla? Kay suhun kasiksi kun sulla on reuma, vai millaista reaktiota tassa nyt oikein voi "pelata"?), sun sairaudestasihan tassa on kyse. Jos parjaat viela hetken ilman vahvempia laakkeita niin parjaat, jos et parjaa niin sitten et. Itse olen joutunut keskeyttamaan imetyksen oman laakityksen takia (oli taysin valttamatonta oman terveydentilani takia, ja laakkeista olisi lapselle voinut tulla sisaisia verenvuotoja) ennen kuin olisin itse ollut siihen valmis, ja taytyy sanoa etta viela lahes 4 vuotta myohemmin harmittelen sita. Eli ala nyt ainakaan _miehesi_ takia lopeta, jos itse haluat ja pystyt viela hetken aikaa sinnittelemaan.
ja kysynyt vaihtoehdot jotka käyvät imetysaikana? Usein lääkärit nimittäin tuon imetyskiellon sanovat vaikka sille ei ole perustetta. Jos sinulle ei imetyksen kanssa yhteensopivaa lääkettä löydy, lopettaisin imetyksen heti.
Alue: Aihe vapaa
kerrottiin, että on riskialtista aikaa reuman kannalta. Eli voisi pahimmassa tapauksessa käydä niin, että eroosiota tapahtuukin yllättävän nopeasti. Itse en pähkäilisi sinuna yhtään vaan aloittaisin lääkityksen pikemmiten. Minulla neljä lasta ja viimeistä sain imettää juuri tuon kaksi kuukautta ja ihan yhtä terveenä (jollei jopa terveempänä) on pysynyt kuin sisaruksensa.
Muistathan että reumalääkkeissä kai yleensä kestää pitkä aika ennen kuin edes tehoavat esim. sulfassa kuukausia, joten myös siksi pitää pelata varman päälle.