Nolosti hiljentyi keskustelu erään äidin kanssa muskarissa.
Tapasin viime viikolla puolitutun äidin, jolla samanikäinen esikoinen kuin minullakin (n. 2v). Minulla on myös 1v ja hänelle syntyy pian toinen. Hän sitten kertoi esikoisen aloittavan päiväkodissa kun vauva syntyy, koska vauvan kanssa on niin raskasta. Eihän siinä siis mitään minulle kuuluvaa ole, mutta on vain niin vaikea ymmärtää. Miksi tehdä toinen lapsi, jos etukäteen jo arvelee ettei jaksa? Mitä niin kamalan vaikeaa on kahden lapsen hoitamisessa?
Ehkä hänellä sitten on joku perussairaus josta en tiedä. Tai ehkä on joitain muita painavia syitä. Mutta tuo äiti kuitenkin huomasi ihmettelyni, ja keskustelu tyssäsi kyllä kankeasti.
En siis moiti enkä moittinut, hän kyseli miten minulla lasten kanssa meni. Sanoin että varsin hyvin, vaikka välillä olinkin vsynyt. Ja että minusta olisi ollut rankempaa nousta aina viemään esikoinen hoitoon ja vauvaakin oli helpompi hoitaa kun esikoinen oli siinä viihdytysjoukkoina. Ja ei tarvinnut huolia päivähoidon vaikutuksista esikoiseen, ja sai itse heti rytmiä elämään jopa vauvalle.
Ei siis mitään jyrkkää, mutta kankeaa.
Kommentit (50)
Oho! Mistä keksitkin näin uuden aiheen??
Kunhan nyt noin kävi.
ap
kun pitäisi avautua siitä, miten paljon on asuntolainaa ja mikä marginaali. Kun ei ole asuntolainaa, vaikka on omistusasunto..
Ei olisi minuakaan kiinnostanut keskustella päivähoidon järjestämisestä kanssasi.
Ei olisi minuakaan kiinnostanut keskustella päivähoidon järjestämisestä kanssasi.
itse hän sen puheeksi kumminkin otti. ap
Ei olisi minuakaan kiinnostanut keskustella päivähoidon järjestämisestä kanssasi.
itse hän sen puheeksi kumminkin otti. ap
mutta kun kuuli, miten olit omasi järjestänyt niin miksi enää jatkaa keskustelua?
Mulla ainakin rankkaa kahden kanssa! Laittaisin super mielelläni esikoisen päiväkotiin jos sellainen paikka järjestettäisiin. Mutta ei sopinut.
kohta 3v esikoinen kattoo päivät pitkät piirrettyjä ja sil sekoo nuppi tääl himassa tylsyyteen. Mä Koitan selvitä hengissä jokaisesta päivästä. työn ja tuskan takana et molemmat lapset sais ees tasapainosta ruokaa suht säännöllisesti. ei jakseta raahautua edes pihalle. karsee univelka, huimausta ja aistiharhoja. sisko ja äiti valittelee et oon niin törkee kaikkia ihmisiä kohtaan. mitähän munki pitäs tehä. oon ihan puhki.
En ole päivähoidon vastustaja (olen itse töissä päiväkodissa, paitsi nyt kotona omien kanssa). SILTI jännä ratkaisu mielestäni, mutta enhän minä heidän arkeaan tunne sen tarkemmin.
Jepulis, omat on vielä kotona, johonkin asti.
ap
elämästä tällä hetkellä tää kirjotus, paitsi että mulla ei ole toista eikä vielä tulossa mutta mun lapsi on perhepäivähoitajalla (1v) kun opiskellaan päivisin (isä ja minä siis) ja ystävällä tulossa toinen, esikoinen lähes 2v kun seuraava syntyy ja uhosi minulle että hän ei laita lapsiaan hoitoon kun vasta kun nuorin on 3..no soitti mulle viime viikolla ja hosui että mahtuuko sinne missä minun lapseni on hoidossa kun hän ajatteli laittaa ton esikoisen hoitoon kun toinen tulee.. OLIN ETTÄ MITÄ. toinen tulossa ja aattelit ensimmäisen hoitoo viedä,,mites se uhoominen täydellisestä äidistä kotona.. nojaa jokainen tyylillää mut sanoin että ei sitä lasta noin vaa V I E D Ä hoitoon, vaa sitä paikkaa täytyy hakea ja jonossa on kiireellisemmät ensin.. Että mikä ihme tuli taas... Menee kyllä yli mun hilseen mutta mä en itse veisi. Rankkaa aamulla viedä lapsi hoitoon että ehtii kouluun, niin että mä sit veisin vaa huviksee hoitoo että voin olla vauvan kanssa kotona..luulen kyllä että helpompaa olis olla viemättä...
Mulla ainakin rankkaa kahden kanssa! Laittaisin super mielelläni esikoisen päiväkotiin jos sellainen paikka järjestettäisiin. Mutta ei sopinut.
kohta 3v esikoinen kattoo päivät pitkät piirrettyjä ja sil sekoo nuppi tääl himassa tylsyyteen. Mä Koitan selvitä hengissä jokaisesta päivästä. työn ja tuskan takana et molemmat lapset sais ees tasapainosta ruokaa suht säännöllisesti. ei jakseta raahautua edes pihalle. karsee univelka, huimausta ja aistiharhoja. sisko ja äiti valittelee et oon niin törkee kaikkia ihmisiä kohtaan. mitähän munki pitäs tehä. oon ihan puhki.
Onnistuisiko kerhopaikka?
Ulos raahautuminen toisi varmaan kyllä virtaa, itse ollen ainakin kokenut rankimpinakin päivinä, että ulkoilu auttaa. Samoin jos ottaa päiviin jonkun tekemisen, se helpottaa oikeasti vaikkei niin ehkä ajattele. Rankinta on vain olla kotona, koska kaikilta menee silloin hermot.
Otin toisen lapsen kohdalla ajatuksen, että painelen vain nukkumaan (tai edes pitkälleni) jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Ruoka on ollut välillä puolivalmista (esimerkiksi oolannin pakastemuusiaines on hyvä ja samoin vihannesriisi: helposti ja nopeasti saa jatkamalla suht terveellistä sapuskaa).
Ehkä voi ajatella vauva-ajan jaksottaisuutta, itseä ainakin se on helpottanut. Että nyt mennään näin, kohta toisella lailla.
ap
Me jokainen teemme omat päätöksemme miten elämämme hoidamme. Se mikää sopii minulle ei sovi sinulle. Olemme kuitenkin äitejä ja meidän kuuluu tukea toisiamme sillä jos vain keskitymme tähän oman itseni kohottamiselle ja jalustalle nostamiselle niin meistä kukaan ei ole sen ylempänä toistaan. Vain nostaessamme toisemme jalustalle voimme nousta sinne myös itse.
mielipiteesi! En ymmärrä näitä mielipiteitä, ettei lapsia saisi tehdä, jos vauva-aika on raskasta ja tarvitsee siihen vähän apua? Ulkomailla on usein kotiapulaisia, siivoojia, äidit saattavat mennä töihin hyvin pian syntymän jälkeen eikä heitäkään syyllistetä. Eihän lapsia tehdä vain vauva-ajaksi! Minulla oli raskasta henkisesti ensimmäisen kanssa, toisen kanssa raskasta oli, kun ei saanut nukuttua, kun lapset valvoivat eri aikoina ja kolmannen kanssa mietin, että pitää hakea puolipäiväpaikka kahdelle vanhemmalle muutamaksi kuukaudeksi, jotta saan nukuttua ja siten oltua parempi äiti kaikille. Kävikin niin, ettei kolmosen kanssa ollutkaan yhtään rankkaa, joten turhaan olin huolehtinut siitä, että voi olla liian raskasta. Elämä ei voisi olla nyt ihanampaa.
viedä se esikoinen joka aamu päiväkotiin. Muusta nyt en viitsi edes puhua...
Pidin esikoisen kotona ja heräiltiin aamulla kaikessa rauhassa.
pelkää kamalasti ja itkee paljon, turvaton ja surullinen. Mutta se on silti aina parempi vaihtoehto kuin biologinen äiti! Jolla on oikeus omaan aikaan. ja kun se 2v on illalla kotona ihan kamala!
että varmasti huomasi miten ihmettelin. Lapsensa pärjää varmasti siellä hoidossa ihan ok ja mikäs siinä vaikka äidillä olisi sitten ihanaa leppoisaa aikaa. Minusta vain on ollut niin mukavaa olla molempien lasteni kanssa kotona, että en ymmärrä henkilökohtaisella tasolla tätä. Mutta eihän minun tarvitsekaan, hänen asiansa se on.
ON siinä ehkä jotain suomalaista, siis ajatuksissani. Sellaista "onhan sitä nyt omat lapset aina hoidettu itse", eikä siinä ehkä niin hirveästi jräkeä ole. Periaatteessa minusta apua saa ja pitää ottaa vastaan jos sitä tarvitsee.
Ehkä vain tuntuu hassulta nimenomaan tehdä lapsi tiiviillä välillä vaikka uskoo etukäteen jo ettei pärjää.
ap
Mieshän sen vie ja tuo, kun "äiti" makaa kotona.
kerhopaikka hakemuksen olen tulostanut ja täyttänyt. vielä en ole saanut aikaiseksi vietyä sitä tonne alle puolen kilometrin päässä sijaitsevaan kerhoon! paikastakaan ei silti takuita, koska paikkakunnallamme kaikki kerhot on täyteen buukattu.
Joo tiedän sisimmissäni että ulosmeno tai joku ohjelma piristää, mutta kun ei vaan saa lähdettyä. välillä toki onnistuu.
On meillä parempiakin aikoja, viimeaikoina vaan ollut tosi rankkaa.
Mun mielestä tässäkin asiassa jos joku äiti vie esikoisen tarhaan vaikka pienempi on kotona, niin täytyy vähän puntaroida kumpi on esikoiselle silti parempi. tylsistyä epätasapainoisessa kodissa, sekoilevan mutsin kanssa. yritän ajatella kuitenkin lasteni parasta, lapset ovat minulle rakkaita.
Liian monilla tuntuu olevan aika täydellistä elämää.
Yritätkö tuoda itseäsi jotenkin esiin parempana äitinä vai miksi käytät aikaasi moisenj pohtimiseen?
Jos et tajua muiden ratkaisuja niin se on voivoi ja sitten kannattaa keskittyä omiin asioihinsa.
että tietenkin hoidamme molemmat kotona (ellei tule jotain erityisiä vastoinkäymisiä, sairastamista tms.). MUTTA, äitiysneuvolan nuori terveydenhoitaja sanoi, että kannattaisi hakea 1 v. esikoiselle päivähoitopaikka, kun kahden kanssa tulee kuitenkin niin rankkaa! Olin kyllä aika äimistynyt näistä ohjeista, sillä mitään syytä ei olisi pitänyt olettaa, etten kahta kykene hoitamaan, mieskin on aina ollut ns. osallistuva isä, ei ole taloudellisia ongelmia eikä muitakaan. Mutta näin vain terveydenhoitaja suositteli esikoisen hoitoon viemistä. Jätimme kyllä nuo ohjeet omaan arvoonsa, eikä mitään jaksamisongelmia tullut.
ei sen kummempaa syytä. Aikaa käytän mihin nyt milloinkin, pohdin eriasioita. Nyt tätä. :)
En varmasti ole parempi äiti. Mutta minä luulen vain monen etukäteen luulevan olevan jotenkin ehdottoman rankkaa kahden kanssa, ja että pk tuo jotain mieletöntä helpotusta. En kuitenkaan usko että niin on. Luulen oikeasti olevan monella tapaa helpompaa pitää se lapsi vain kotona. Siksi mietin.
ap
viedä se esikoinen joka aamu päiväkotiin. Muusta nyt en viitsi edes puhua...